Leirillä ja juhlilla

Emäntä tekee näin kesällä pitkää työpäivää, varsinkin jos sille osuu ensin leiri ja sitten kesäjuhlat samaan syssyyn. Niinkuin nyt.

Me pidetään sillä välin koti kunnossa. Aamuisin tietysti ensin herätetään emäntä,  johdatetaan se keittiöön antamaan meille ruuat, täyttämään vesiskoolit, sitten siivoamaan meidän vessat ja tarkistamaan, että lelut ja kiipeilypuut on saavutettavissa päivän aikana. Me on jo aikaisemmin aamulla työnnetty  myös matot pois käytäviltä, jos emäntä haluaisi hieman siivota, mutta yleensä ihan turhaa valmistelua, ei tartu harjaan. Sitten me saatetaan se ulko-ovelle ja katsotaan pyörein silmin, kun se lähtee töihin. Saatetaan miukaista emännälle, kun se sanoo heiheit.

Päivän toimia ei oikeastaan voida kertoa, se on kissanviraston salaiseksi luokittelemaa kissojen omaa toimintaa. Yleisesti voi sanoa, että se on valvontatyyppistä;  ehkä, siis ehkä, tutkitaan hyllyjä, laatikoita tai joitain pöydän tavaroita, vaatenaulakkoa ja kenkätelinettä. Ehkä. Mitäänhän emme tunnusta. Raporteista selviäisi, jos saisitte lukea, mutta ne on jo toimitettu kissavirastoon. Livautamme hämäysmielessä joskus pienen hiirulaisen vaikka laatikkoon, niin se on emännästä vain söpöä ja innovatiivistä, kuinka ”kisut ovat leikkineent!” Annetaan lapsen pitää uskonsa.

Emännän kotiintuloaikoihin työnnämme jälleen matot rullalle siivousta odottelemaan, oi niin turhaa taas, ja varsinkin jos on pestyä pyykkiä, pöyhimme  vaatteet houkuttelevamman näköiseksi ripustaa henkariin. Kun emäntä tulee ovesta, tassuttelemme unisen näköisinä paikalle saamaan paljon silityksiä, rapsutuksia ja tietty ruokaa. Juttelemme päivän tapahtumista.

Tavallisesti ilta jatkuisi leikillä, kehräyksillä ja silittelyillä. Mutta tämmöiset turboahdetut viikot ovat ankaria. Emäntä jatkaa töitä, kenties palaa vasta myöhään illalla. Toki ensin on vessansiivousta, lelutarkistusta, vesihuoltoa, ehkä paperikassi iltaleikiksi lattialle – sitten saa lähteä.

Iltavuoromme aikana aloitamme jälleen matoista. Koska käytävän matot ovat alkupalatyyppistä siivousmotivointia, siirrymme yläkertaan ja rullaamme vierashuoneen (= siis meidän) matot pois. Vaikka emännällä on olevinaan jotain kirjoihin liittyvää koulutusta, meidän se on pidettävä kirjoista huolta – pari riviä illassa yleensä järjestämme aakkosiin. Itse joutuu iltapalan huolehtimaan, mutta sen jälkeen jaksammekin pöyhiä olohuoneen tyynyt.

Kun emäntä illalla pääsee taas sisälle oven eteen rullatun maton takaa (remember – siivousvinkvink), se tulee sohvalle, ottaa meidät syliin ja sanoo, että me ollaan sen ihan parhaat kissat; että se rakastaa meitä ja että se niin onnellinen meistä.

Tottakai. Me ollaan täysin samaa mieltä meistä.

Hännät

Pipsu ja Miiru

Ps. Me ollaan tosi ottetuja, kun meidät on haastettu semmoiseen jutskaan mukaan! Kiitos Just Kittying  eli  sieltä KissaKaramelli antoi tän kapulan meille. Me palataan vähän myöhemmin asiaan, kun meidän emäntä pysähtyy taas paremmin kotiin. Tehdään kyllä jo muistiinpanoja!

Mainokset

15 kommenttia artikkeliin ”Leirillä ja juhlilla

  1. Voi vitsi kuinka kivalle teidän päivä kuullostaa! Mutta mikä sitä emäntää vaivaa, ettei se tartu ollenkaan siihen mattojen tamppaukseen, vaikka te rullaatte ja rullaatte ne valmiiksi…?

      • Mäkin aina välillä yritän avittaa mattea siivouksessa. En yleensä sen työpäivän aikana, kun se on aina sen jälkeen väsy. Mutta jos se aikoo lähteä ulos mattoja tampaamaan, niin silloin pistän ainakin eteisen maton kasaan, että olis helpompaa. Ja sitten se sanookin, että jaha nyt mennään lenkille. Ei viitsi edes kiittää siitä, että olen aloittanut mattosiivouksen.
        – Aku

      • Uih, valjastamaan – en kaupungissa mee. Oot rohkee, kun tykkäät kaikkien äänien ja metelin sekaan lähteä!
        – Miiru –

        Jee, valjastamaan – meen! Ruohotupsulle ja takas ynnä nuuhkimista siinä välillä.
        – Pipsu –

  2. Mattojen rullauksessa mekin autetaan, kun paikat näyttää olevan siivouksen tarpeessa, mutta miksi henkilökuntaa laittaa ne heti takaisin eikä jatka siivousta??

  3. ”Emme voi myöntää emmekä kieltää, että päivän aikana tutkisimme paikkoja”. Mukaelma CIA:n ensimmäisestä twiitistä viime viikolla.

    Meillä ei oo mattoja ollenkaan! Ne vietiin pois, kun kerran me rutattiin matto välioven taakse sillä tavalla, että ihminen ei ollut päästä sisälle. Ja sit se kanssa sanoi jotakin sellaista, ettei se jaksa sitä mattoihin tarttuvaa karvamäärää jne. Ei meitä haittais matot kyllä.

    Mutta te ootte kyllä söpöjä! Kissoja ei voi olla rakastamatta!

    • Ooooh, CIA on saattanut oppia jotakin Kissavirastolta, ei tiedä korkean tason yhteyksistä…ehkä Halosen Meggi on juorunnut? Tai ne aiemmat, Rontti ja Miska?

      Vai teillä ei ole mattoja, onpas ovela veto palveluskunnalta. Autatteko te sitten enemmän pyykinlajittelussa tai sohvatyynyjen pöyhimisessä?

      – Pipsu ja Miiru –

      • Enimmäkseen meidän vastuulla on lakanahommat ja petivaatteet. Ja vaatekaappien pitäminen sopivan karvaisena ja sellaisessa järjestyksessä, että sinne mahtuu mukavasti nukkumaan!

    • Meidänkin mielestä! Me voitais laajentaa apumme myös huonekasvien hoitoon, mutta emäntä sanoo, että kun omat ruohomme syödään, se on riittävästi vielä näin nuorille kissoille. Kokeiltiin joulun aikoihin vaihtaa mullat joulukukkiin, niin emäntä varmaan totesi, että vasta vanhempina saadaan tuommoiset lisävastuut.

      – Aina iloiset apulaiset Pipsu ja Miiru –

    • Koko viikonloppu aherrettiin ^.^. Emäntä kävi nukkumassa ja taas aamulla menoks – ei mitään otetta mattohommiin. Saatetaan kohta olla rullaamattakin, kun ei homma etene. Sittenpähän huomaa, kun ei olekaan siivousapua, niih!
      – Pipsu ja Miiru –

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s