Pientä sairastelua

Pipsu on kala-allergikko. Lähes puolitoista vuotta oltiin ehdottomalla linjalla, että mitään kalaa sisältävää ei tarjota kummallekaan kissalle. Keväällä emäntä ajatteli kokeilla, josko Pipsu kestäisi, niinkuin pentuna, kerran viikossa kalaa. Se meni hyvin.

Nyt tuolla kiireviikolla on täytynyt tapahtua niin, että kalaruokaa on ollutkin 2-3 kertaa, lähes peräkkäisinä päivinä. Iso paukama korvalehden tyvessä, verille raavittu tietysti. Takaisin tiukalle linjalle eli kotkot. Loppukesästä voidaan taas kokeilla sitä kerran viikkoa.

Kuvat on osin hieman epätarkkoja, anteeksi, mutta niistä näkyy, että kaveria ei jätetä, vaikka välillä sitä ankarasti huudatetaankin.

Emäntä

Ps. Mä oon taas tässä emännän sylissä, mut nyt annoin kokonaan toisen käden tän koneen käyttöön. Sisko on tärkee mulle!

Miiru

Kuva on hieman epätarkka, mutta tästä näkyyy, että kaveria ei jätetä, vaikka välillä sitä ankarasti möyhennetäänkin. - Siskoooo, mikä sulla on? Miks oot siellä?

– Siskoooo, mikä sulla on? Miks oot siellä?

- Sisko, ootko kunnossa?

– Sisko, ootko kunnossa?

- Mua väsyttää ja on laimee olo. Täällä on hyvä olla.

– Mua väsyttää ja on laimee olo. Täällä on hyvä olla.

– Haluun vaan olla. Mua kutittaa ja on korva verillä.

Mainokset

14 kommenttia artikkeliin ”Pientä sairastelua

  1. Voi Pipsua! Kurjaa, varsinkin jos kissa tykkäisi kalasta. Meillähän Friede on kanssa allergikko, kalalle ainakin ja varmaan aika monelle muullekin ruoka-aineelle. Nytkin sillä on kainalossa karvaton kohta ja mahassa toinen. Ovat Pipsun kanssa samiksia 😦

    Toivomme pikaista allergiaoireiden katoamista!

    • Kiitos kannustuksesta ja rohkaisusta! Emäntä täällä on harmissaan, koska ei pitänyt kalapurkkeja riittävän selkeästi erillään kanapurkeista. Nyt on oikeasti emännän vika tämänkertainen paukama. Onneksi kumpikin kissa on nukkumassa, ”uni paras lääke on”. Pipsu ottaa rauhallisesti ja on vetäytynyt omiin oloihinsa. Viikon päästä paukama on varmaan tasoittunut.
      Myös Friedelle toipumista ja hyvää oloa!

    • Juu-uu-u. Emäntä kävi tänään harmittelemassa itseään MM:ssä ja tutkimassa purkkien ja pussien kylkiä: entä jos onkin lipsahtanut uusissa ruokakokeiluissa kala-aineksia vaikka muuten pussi lupaisi sisällön olevan vaikkapa riistaa? Olen yrittänyt opettaa kissat syömään monen valmistajan ruokia, ettei tulisi katastrofia, jos joskus ei olisikaan sitä yhtä lempparia. Mutta nyt palasin kipin kapin siihen turvalliseen merkkiin, josta tiedän, ettei oireita tule. Emäntä sättii itseään vielä hetkisen, mutta sitten on vaan katse suunnattava eteenpäin ja nenä kohti kalattomia päiviä :-)!

  2. Max: Minä en saanut pentuna mitään missä voi olla hiven maitoa tai kanaa. Nyt isona vatsani kestää jo kanan täysin, mutta maitoa en saa juoda, en edes laktoositonta, jota Pepsi saa joskus.

    • Oijoi, siinä pitääkin olla tarkkana, ettei ole maitoa jossakin muodossa mukana! Sinä et saa ollenkaan esim.kissanmaitoakaan? Me saadaan kerran viikossa annokset kissanmaitoa, muuten ollaan vesilinjoilla.
      – Pipsu ja Miiru –

    • On kyllä hellyttävää, kuinka kissat huomaavat, kun toinen ei ole parhaassa nujakointikunnossa. Vaikka nämäkään eivät ole yleensä mitään kaulailijoita tai vierekkäin nukkujia vaan tarvitsevat aika isot omat reviirinsä, Miiru selvästi nyt ”huoltaa” siskoaan; käy lipaisemassa turkkia, nuuhkii, onko kaikki kunnossa.

  3. Emäntä ei saa syyttää itseään liikaa, ei missään tapauksessa. Meillä tasapainoillaan Nisurin astman kanssa ja välillä vaikka näyttää, että nyt on lääkitykset kohdillaan ja niitä voi vähentää alkaa kaveri yskimään koska en ole kumminkaan hoitanut ihan oikein. Parhaamme tehdään, eikö Pirjo?

    • Parhaamme, jees, ja onneksi tämä menee nyt sillä tiukalla kanalinjalle paluulla ohi ihan kohtuuajassakin. – Huomaan, että meinaa ihan tulla itselle tippa silmäkulmaan, kun näkee, että kisuli on vaimeana. Tosin tänä iltana on jo ravattu vähän <3, joten kohti uutta huomista!

  4. Voi Pipsu sua! Mä oon siitä onnekas, että mulle käy kaikki raaka ruoka. Paitsi emäntä sanoo, että kesällä en saa jauhettua broiskua, sellasta, jossa ei ole luita mukana. Väittää, että mun vatsa menee sillon siitä sekasin. Mitä se tarkottaa? Eihän aina voi pykätä pellettejä.
    Nyt se otti tänne maalle jotain ikuisuusruokaa, joka ei tartte olla pakkasessa. Kaameeta mömmöä, välillä tekis mieli paastota, mutta kun vatsa mouruaa. Ehkä me mennään pian kotiin, niin saa taas kunnon ruokaa. – Aku

    Voi Aku pieni, menee vielä pari kuukautta, ennen kuin ollaan taas kotona. Ja onhan mukana oikeaa pakasteruokaakin. – Matte

    • Aku, saatko sää metsästää? Vois olla elävää ravintoo puskassa…
      – Miiru –

      Mun korvat on enää vaan ruvella, mutta en oo nyt raapinut yhtään lisää. Saan aloeverakanaa, se on mun lemppari. Ja Miirunkin!
      – Pipsu –

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s