Miiru vastaa, kuvat korjattu

WP_20131016_002

Sisko on palvelevaa sorttia. Näättekö, se valmistautuu nuolemaan mun korvat.

[23.6.14 Kuvien asettelu piti korjailla, kun hyppivät loppujen lopuksi miten sattuu. Nyt edellisen  version kommentit ovat vain emännän tiedossa, mutta ne ovat tallessa, kiitos niistä! Jos emäntä keksii, miten kommentit siirretään tähän takaisin, emäntä siirtää.  Huokaus ja anteeksi, opettelua  opettelua!]

KissaKaramellin haasteeseen vastaa nyt Miiru. Tämä on piiiiiitkä tarina. [Huom. Kuvien korjauksen jälkeen toooooosi piiiiitkä.]

1. Miten sait juuri tuon kivan nimen?

Meidät haettiin uuteen kotiin elokuun lopussa 2012. Auttaja oli kertonut emännälle, että emäntä voisi ottaa emon mukana kulkeneen kissapojan ja kissaperheen alkuperäisen kotitalon niityllä elelevän harmaan pennun, emo jäisi auttajan kotiin. Kun auttaja sitten oli mennyt sinne taloon loukuttamaan pentuja, kävikin ilmi, että lisäksi minä olin elelemässä talossa lukittuna kylpyhuoneeseen. Minusta oli suunniteltu  uutta kotikissaa. Toisin kävi: ilman ihmisen ja kissaäidin huolenpitoa, liian aikaisin emosta erotettuna, olin likainen ja haisin vaikka mille. Hengitin pelosta lamaantuneena paikallani kopassa, minusta ei ollut kenellekään vastusta. Auttaja sai siten kotiinsa meidät kaikki kolme pentua ja emon.

Kun auttaja tuli koppien kanssa omaan kotiinsa, kävi ilmi, että emo ja koko kesän mukana kulkenut pentu eivät enää tunnustaneet kahta muuta, uutta pentua, vaan olivat kesän aikana löytäneet mieluisan kodin auttajan perheen luota. Sähinä ja vieroksunta oli melkoinen.

Auttaja sanoi emännälle tosi nätisti, että nyt onkin muuttunut tilanne; emo ja pentuykkönen jäävät heille ja emäntä saa minut ja sähinäsiskon. Emäntä on kertonut jälkeenpäin, että oli mielessään viisi minuuttia harmissaan muutoksesta, mutta sen jälkeen ei enää ikinä! Siksi oli harmissaan, koska pelkäsi, kuinka vaikeata voisi olla totuttaa yhden sijasta kaksi traumakissaa ihmiseen. Ykköspentu oli jo kesän aikana oppinut luottavaiseksi, kehräsi ja oli aivan hyperihana, niin emäntä oli toivonut, että se olisi näyttänyt toiselle pennulle mallia. Anyway, minä ja sisko lähdettiin emännän mukaan.

(Nyt toi itkee täällä, kun se on muistellut kaikkea; sanoo, että on niin kiitollinen meistä, että me ollaan niin ihania ja että Auttaja ja Pentuasian Välittäjä tekivät nappipalveluksen emännälle.)

Tämä on emännän ottama toinen kuva meistä. Kun me silloin sunnuntaina tultiin kotiin, minut piti heti pestä. Siskoa ei tarvinnut, kun se tuli sieltä niityltä. Tämän kuvan jälkeen oltiin kaksi viikkoa saunassa eikä ehdottomasti vapaaehtoisesti ikinä näytäydytty. Mutta ruokaa syötiin, kakittiin ja pisiittin. Emäntä istui lauteilla ja jutteli meille. "Totutte ääneen", sanoi.

Tämä on emännän ottama toinen kuva meistä ikinä. Kun me silloin sunnuntaina tultiin kotiin, minut piti heti pestä. Siskoa ei tarvinnut, kun se tuli sieltä niityltä, oli puhdas. Tämän kuvan jälkeen oltiin piilossa kaksi viikkoa saunassa eikä ehdottomasti vapaaehtoisesti ikinä näytäydytty. Mutta ruokaa syötiin, kakittiin ja pissittiin – jostain syystä me heti tiedettiin, mikä se laatikko on. Emäntä istui päivittäin lauteilla ja jutteli meille. ”Totutte ääneen”, sanoi.

 

Pipsun elämän toinen oma kuva. Tämän verran emäntä sai nähdä, kun varovasti kurkisti saunaan.

Pipsun elämän toinen oma kuva. Tämän verran emäntä sai nähdä, kun varovasti kurkisti saunaan.

Miiru ei heltynyt siirtymään pois äärimmäisestä nurkasta kiukaan alta. Mikään ruoka, huiska eikä kiskitys ei auttanut.

Miiru ei heltynyt siirtymään pois äärimmäisestä nurkasta kiukaan alta. Mikään ruoka, huiska eikä kiskitys ei auttanut.

Nimi siis. Emäntä pitää Sven Nordqvistin Viiru ja Pesonen -sarjasta. Pipsun nimi oli muotoutunut ensin, joten emäntä halusi minullekin alkusoinnullisen kaksiosaisen. ”Viiru” ei tuntunut minulle oikein sopivalta, mutta koska minun turkkini pesun jälkeen osoittautui häikäisevän kiiltävän mustaksi, emäntä alkoikin pyöritellä  ”Musta” -sanaa. Alkusoinnun kanssa Viiruun päin kallellaan ollen minun nimekseni tuli sitten Musta Miiru.

 

Nykyisin olen kuin eebenpuu, häikäisevän kiiltävän musta. Mikään [emännän vaatimattoman kameran] kuva ei valitettavasti tee turkilleni oikeutta.

Nykyisin olen kuin eebenpuu, häikäisevän kiiltävän musta. Mikään [emännän vaatimattoman kameran] kuva ei valitettavasti tee turkilleni oikeutta.

2. Mitkä piirteesi ihastuttivat henkilökuntaasi niin että valitsivat juuri sinut?

Pipsu jo kertoikin, että emäntä oli luvannut ottaa kaksi pentua, harmaan ja mustan. Se musta olinkin kuitenkin minä eikä suht samannäköinen veljeni, josta omassa kodissaan tuli Nöpö. Me valittiin emännän puolesta näin!

Oltiin muuten tosi terveitä, ei rähminyt silmät eikä ollut korvissa tai turkissa  kiusoja. Meitä alettiin madottaa niin pian kuin pystyi ja kun päästiin lopulta rokotuksille, oltiin jo ihan kelpo kunnossa.  – Emäntä kysyy myöhemmin auttajalta, saadaanko me kertoa Nöpön tarina. Ja Misu-mamin myös.

3. Nukutko yksin, kaverin vai ihmisen kanssa?

Minä olen Johtaja. Tarvitsen omaa tilaa, mutta saatan suosionosoituksena nukkua siskon  kanssa.

WP_20131018_005

WP_20131008_011

WP_20131008_001

Minulle on tärkeää saada nukkua selälläni. Saatan aloittaa kerällä, mutta vaihdan pikkuhiljaa selälleen. Nukun yöt yleensä sohvalla tai vierashuoneen sängyssä. Kissanpedit ovat liian pieniä minulle.

WP_20130922_008

 

Aamuherätys

Ihmisen kanssa nukun poikkeustapauksissa, se on siskon homma hoitaa yövalvonta. Mutta aamuherätys on minun työni; miukaisen, kiipeän silitettäväksi ja SITTEN HOPHOP, YLÖS!

4. Tykkäätkö leikkiä itseksesi?

Oi, rrrrrakastan leikkimistä! Olen meidän kodin Paras Tassutyöskentelijä! Me on saatu lahjaksi ihania leluja, joista tässä on vaan osa. Tinalta ja Håkanilta on saatu hiiruja ja ihan paras omenapuun oksa ja Maaritilta ja Sepolta kaksi  monitoimikiveä, mutta niistä kerron erikseen toisen kerran.

546

Mun hiirut!

WP_20130820_002

Tämmösen löysin…mitähän nää on… itte avasin.

WP_20131101_001

Laatikot on aina hyviä! Kiitos toimisto!

WP_20131025_007

Mikähän tässä nyt oli se juju? Pitäiskö sitä joka sulkakasasta innostua? Tää on niin teollinen. En leiki.

WP_20131103_018

Aaa, mun tikku löytyi!

WP_20131213_008

Mun sulka! Oma lelu!

WP_20131218_008

Tää oli tää ihana fasaaninsiipi! Tarja, kiitos, tää on mun kestosuosikki!

830

Ai niin nää, kiitos emännän veljelle! Kun nää kaataa, ni siel on namiraksu pohjalla. Mun leikki!

WP_20140301_007

Kun tätä pyörittää, tulee raksuja! Tää on niin mun juttu, tajusin heti tän idean.

WP_20140308_002

Ja tästäkin tulee raksuja! – Pipsu ei niin näistä innostu, mut kyl se sit pyörittää, jos on D-nameja.

WP_20131129_017

Saatoin piilottaa hiirun tänne. Tai pallon.

WP_20131214_019

Leikitään me siskonkin kanssa yhdessä. Se tykkää juosta, vaania ja hypätä. Lujaaaaa!

WP_20131103_017

Linnea antoi mulle tän tikun, tää on hyvä!

WP_20130910_009

Mun painikaveri! Tää on lahja Misu-mamin kotoa.

 

5.  Mikä on paras herkkusi?

WP_20131110_007 Naudan maksa kerran viikkoon! Broilerinfile! Ruoho! Vesi! Sanalla sanottuna: ruoka!

Tuun aina paikalle, jos tuntuu, että emäntä on keittiössä. Mua ei huijata autoon laitossa eikä jääkaapin avaamisessa – minä tiedän.

Unelmana on, jos joskus sais sipsin <3.

Nam! Tähän olikin herkullista lopettaa. Me annetaan Pipsun kanssa vielä Tirrenkin vastata näihin kysymyksiin.

Miiru

Ps. Muistakaa leikkiä, se virkistää.

 

 

 

 

Advertisements

9 kommenttia artikkeliin ”Miiru vastaa, kuvat korjattu

  1. Ihana ♥ Ihan silmäkulma kostui, ja hymy hiipi: ”jos joskus sais sipsin..”
    Kiitos, tosi kiva kun vastasit, sinusta on tullut varsin reipas Johtaja!

  2. 23.6.2014 Tässä on nämä eiliset kommentit, jotka onnistuin lakaisemaan muualle,kun korjasin kuvia, mutta onneksi löytyivät. Sen sijaan mun eiliset vastaukset katosivat tyysrin, mutta laitetaan uudet :-)!

    Pepsi ja Max:
    Sulla on Miiru ollut kova varhaislapsuus, mutta ihana että olet tottunut ihmisiin ja innostunut leikeistä ”kissa on terve kun se leikkii” 🙂 Saaks sulta kysyä minkä ikäinen nyt oot?

    Vastaus: Kiitos, pienin askelin eteenpäin, paljon hyviä asioita on jo saatu kokea, vaikka toki välillä se pimeän paikan trauma ja epäluottamus ihmistä kohtaan pomppaa pintaan. Koska me jouduttiin arvioimaan kissojen ikä, syntymäpäiväksi päätettiin 7.5.2012. 🙂 Kaksivuotiaat nuoret aikuiset <3!

    Friede ja Figo:
    On sulla ollut vaikea lapsuus! Mutta komea ja herttainen kissa sinusta on tullut! Ja hyvin ehdit vielä huomata, että ihmiset on oikeastaan kivoja, kun olet kuitenkin niin nuori.
    Onneksi sun ihminen on niin hyvä noissa kissa-asioissa! Joltain muulta ei olisi onnistunut pikkukissojen kesyttäminen. Hyvä teidän ihminen ja te! *purrrr*

    Vastaus: Kiitos, täällä ollaan iloisia monista pienistä muutoksista, jotka on kasvattaneet Miirun luottamusta elämään ja ihmisiin.
    Yksi asia on ollut saada olla hoidossa muualla kuin kotona – vaikka se on alussa "ihan kauheaa ja en tule ikinä ollenkaan päiväsaikaan näytille", Miirulle se selkeästi on tehnyt hyvää. Kokemus, että kohdellaan hyvin, vaikka on vieras paikka, vieraita ihmisiä, ääniä ja tuoksuja. Ollaan hyvin kiitollisia kaikille, jotka jo tähän saakka on nähneet vaivaa näiden karvahäntien kanssa ja hoitaneet kissoja, vaikka nämä eivät olekaan helppoja syliteltäviä ja siliteltäviä.

    Mamma N:
    Ihana kertomus pienen Miirun elämästä ♥

    Vastaus: Kiitos! Emäntä itkeskeli täällä menneitä muistellessaan; pääasiassa onneksi ilosta, että nämä touhupeput on nyt hänen elämässään. Emäntä ehdottomasti sai tässä kaupassa enemmän kuin osasi kuvitellakaan <3!

    Zepa:
    Miielellään näin tutunoloisia kuvia kattelee, voi hyvänen aika 😉 Onneksi moni kova lapsuus on parantunut ja paranee tulevaisuudessakin fiksujen ihmisten hoidossa. onnea hienoista kisuista!

    Vastaus: Kiitos paljon, olen niin iloinen näistä karvahännistä.
    Haasteita edelleen riittää, mutta askel kerrallaan. Olin keväällä Heiluvan Hännän (www.heiluvahanta.fi) luennolla ja oli tarkoitus aloittaa kummankin kanssa semmoinen muutaman kerran pelkojen kohtaamiskoulutus, mutta oma elämäntilanne vaati niin paljon reissaamista, että suosiolla siirsin syksyyn. Voisi olla kuitenkin kokeilemisen arvoinen, tykkäsin kovasti luennosta ja paikasta.

    • Oih, ranskanperunoitakin?! Mun täytyykin kysä emännältä, jos sais maistaa… Nam!
      – Miiru –

      Leijona, me käydään lukemassa sun blogia ja tykätään, mutta emäntä sanoi, että joskus sen kommentti jää siks lähettämättä, kun se ei vaan saa niitä tarkistuskirjaimia oiken :-(. Joskus se laittaa päänkin vinoon, et hahmottais kirjaimet oikein, mut ei ne vaan osu. Mut me siis joka tapauksessa luetaan sun ja teidän poppoon seikkailuja!
      – Pipsu ja Miiru –

  3. Kiitos tarinasta, on aina hienoa nähdä, miten kissoja on pelastettu kurjista oloista. Rapsutuksia reippaille Pipsulle ja Miirulle!

    Menin tästä innostuneena katsomaan keskusteluketjua Mindyn ja sisarusten pelastus- ja kesytysoperaatiosta, mutta kuvat ovat kadonneet. Onneksi aikoinaan tulostin koko keskustelun kuvineen varmuuden vuoksi.

    • Hyrrrr, hyrrrrrr…. kiitos rapsuista, oikein hyvät!
      – Pipsu ja Miiru –

      Iik, tuo olikin hyvä idea ottaa varmuuskopio! Tämä täytyy totetuttaa.

      Luen sun blogia kännyn kautta suosikkilistasta ja huomasinkin, että tässä isolla koneella lukiessa se ei ollutkaan vielä blogin linkkilistassa, nyt on :-)! Tätä se usean koneen loukku teettää, olen pahoillani!
      – Emäntä –

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s