Oodi ojalle ja kivikolle

WP_20140707_004

No, minäpäs tarinoin teille.

 Vihreä Viidakkoni, Kivinen Kesäkotini, Pikkuinen Puroseni.
Sinua, sinua rakastan, viileydessäsi virkistyn.
Tutkin loukot, haistan heinät,
annan oravan oksalla olla, kierrän kaukaa kurren pihkakävyt.

Vihreä Viidakkoni, Kivinen Kesäkotini, Pikkuinen Puroseni.
Sinua, sinua rakastan, ojan pohjalta vettä lipitän.
Kastan tassut, tunnen tuulen,
pientareella kotkansiiven alla valtakuntaani vartioin.

Vihreä Viidakkoni, Kivinen kesäkotini, Pikkuinen Puroseni.
Sinua, sinua rakastan, emännän äänen annan häipyä.
Suljen silmät, kesän lämpö, oraan tuoksu, hyvä olla.
Illan tullen kotiin kuljen, keskelle sänkyä kerälle kierryn.

Joo, sinua, sinua rakastan, vaan emäntää kuitenkin enemmän.
Mutatassut, turkin takku, hiirenhäntä hampaissa,
silti emäntä minua kiittää ja kehuu, kainaloon ottaa ja nättejä puhuu.
Kesäkoti vaihtelua tuo, hyvä niin, vaan omakoti varman raksun suo!

Miiru, Runon ja suven päivän (6.7.) jälkimainingeissa

Advertisements

12 kommenttia artikkeliin ”Oodi ojalle ja kivikolle

    • Hyrrrr, hyrrrrr…ihan nyt häkellyn kun tehän ootte ammattilaisia, päätoimittaja ja assari! Kiitos paljon! Luen oppiakseni kyllä ahkerasti hyvää kirjallisuutta eli näitä kissablogeja – tekin semmoisia sanataitureita!
      – Miiru –

      [Olen pahoillani viiveestä, jostain syystä kommentti tuli näkyville tuonne sisäänkirjautumispuolelle vasta nyt 10.7. klo 17 jälkeen ja aiemmista hyväksymisklikkauksista huolimatta jäi sinne odottamaan taas uutta hyväksyntää. Outoa bittiliikuntaa välillä :-0!]

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s