Miiru vs. valjaat

Johdan puhtaalla pelillä 3-0. Freedom! Ja näin rajan pinnassa tasapuolisesti vielä länteen ja itään: Frihet! Cvoboda! Hahaa!

Ensin oli ihan perusrenksuvaljaat. Aivan kakunpalaa, vapauduin  niistä halutessani 10 sekunnissa. Sitten tuli Rukan valjaat; vaati pientä pohdintaa, mutta sanotaan puolisen minuuttia.  Ja nyt nämä Vänttiset, meni kyllä minuutti, haasteellisimmat tähän mennessä, tekijällä näyttää olevan aivan liian hyvää tietoa kissasta  (Täytyy konsultoida Kissavirastoa.). Tämä kellotus siis, jos emäntä poistuu vierestäni,  menee vaikka hakemaan laukkua yläkerrasta ja jättää minut  kiinni flexiin valjaissa.

Huomautan painokkaasti, että kaikki valjaat ovat ihania! Ne ovat tosi kauniita, hyvin tehtyjä ja muotoiltuja; niitä on hyvin saatavissa ja ne istuvat oikein hyvin. Ne suojelevat ja antavat kissalle turvallisuutta, auttavat palvelijaa  olemaan kissan ohjattavana kuljettamaan kissaa, niissä pääsee nuuskuttelemaan heiniä, kurreja, puita  ja tipusia, oikein ovat hyvät. Siis muille, minä en valjaita käytä enkä niissä kävele.

Kirjoitan hitaasti: EEE-ÄNN, EN.

Suuresti ihailemani Minni-kaunottaren teksti on ollut minulle suurena kannustuksena, valjaat on niin ei.

Silloin kuin emäntä seisoo vieressäni ja sanoo ”kävelyttävänsä valjaissa” minua, en liiku. Tätä yksinkertaista keinoa suosittelen muillekin.

Jos olisi paniikki (=kova ääni; vieras ihminen puhuu ja kurottuu silittämään; koira yrittäisi nuuhkia), kaikista valjaista irtoaisin parissa sekunnissa. Emäntä ei halua kokea ulkona varsinkaan kaupunkimiljöössä paniikkia, joten minua on alusta alkaen pakotettu liikkumaan koetettu totuttaa valjaisiin illanhämyssä, jolloin olisi oikein hiljaista ja rauhallista. En liiku. Saa kantaa.

Näytän tämän saman opetuskuvin:

Miiru Valjaat 1

En käytä, en kävele.

Karkuuuuun!  Eieieieieiei!

Kaaaarkuuuuun!
Eieieieieiei!

Miiru Valjaat 3

Ei.

 

En katsokaan sinuun päin. Ilkiö, mene poïs.

Ryömin tähän. Ootko nyt onnellinen?

Ryömin tähän. Ootko nyt onnellinen?

Mee POIS. Oon tän ruohon takana piilossa. En kävele.

Ehei, kävele vaan ihan ittes kanssa. Voit kantaa mut ekaks takas sisälle.

Vans ögen. Ripiit aaftö mii, pliis: ”En käytä, en kävele”. Kapisshhh?

Miiru, vapaa vakaumuksellinen

Ps1. Matolääke 3 eli Tirren lääke on edelleen työn alla. Neljä tablettia on jo syljetty mössöksi, täytyy hakea ensi viikolla apteekista jonkin muun muotoista lääkettä. Miten niin pieni kissa voi pidättää henkeään niin kauan? Ja sylkäistä sitten mössöt täysin näkymättömiin.
Ps2. Pipsullakin on sanottavaa kesälaitumista ja valjaista, tulossa on.

Advertisements

18 kommenttia artikkeliin ”Miiru vs. valjaat

  1. Pepsi: Voi Miiru kamu! Olet vissiin joku kahlekuningatar? En minäkään niitä tabletteja hyväksy. Olen joka kerta onnistunut sylkemään/kakimaan pois vaikka ihan sulaneenakin. Sitten ne pakottaa mun putsaan tassuni, kun levittävät niihin niin tarkkaan sen tahnan niin ettei se lähde ravistelemallakaan pois. Koita selvitä Miiru!

    • Tidii, kahlekuninkuus kuulostaa hyvältä, jees ^_*, laitankin tuonne tittelilistaan! Kauniisti ajateltu, kiitos!

      Minä olen meistä se helpoin pillerinnielaisija ( Matolääke 1), mutta arvaas, nää naiset, ounou :-o! Pipsu taipui aiemmin, mutta tää meidän ottotäti, rautarouva Tirre on niin kokenut väistelijä, että se teettää emännälle vähän hommia. Vihjaisen tosta tahnasta Tirtsulle, ettei mee ansaan. Kiitos, ku pidät meidän puolia!
      – Miiru –

  2. Miiru, mun sielunveljeni, meitähän ei taluteta kahlittuina pitkin pihoja, EI!
    Ei sovi meidän luonnolle sellainen. Pidetään puolemme ja pysytään lujina!

  3. Kissalla pitää olla vakaumuksia! Sitä paitsi hienosti selitetty ihmiselle. Niille pitää toistaa monta kertaa, tai ei ole mitään toivoa että ne tajuais.

    • Joo, niin totta. Apeeks välillä vetää, kun yrittää ja yrittää; koittaa podilängvitsiä, menee piiloon, tuijottaa järkyttyneenä emäntää – ja se vaan jatkaa niitten solkiensa kanssa Θ_Θ. No, oon jatkanu tätä järkähtämätöntä linjaani nyt kaks vuotta. Eikun samalla linjalla eteenpäin. En käytä, en kävele 🐾.
      – Miiru –

  4. Vautsi, ootpa sä taitava! Mäkin tosin pääsen helposti pois mun valjaista (tai pääsin, mut Mami kiristi niitä), mutten haluu, koska ilman niitä ei pääse ulos. Ulkona on kivaa!

    • Joo- o, oon aika päättäväinen kun niikseen tulee ^_*. Haluun olla ulkona vain maalla, se on ihanaa <3. Mun viikset ihan liehuu, kun istun mun ojanreunalla haistelemassa kesätuulta.
      – Miiru –

  5. Mun ihmisäiti kans kokeili mulle noita kapistuksia, kun olin pieni, mutta pääsin niistä eroon täysin päinvastaisella tekniikalla kuin sä, Miiru: Jos vielä joudut hankauksiin ihmisrodun kaa niin kokeile tätä: 100km tunnissa -vauhdilla auton alle syöksy, kierros ensin toisen ja sit toisen etupyörän ympäri, teeskentele melkein hirttäytynyttä kun hihnan pituus alkaa loppua. Kun emäntäsi sitten sieltä auton alta kaivelee sut, vapauttaa kiristykset ja kiertelee valjaat suoriksi, niin kyllä siltä menee ne ihmisille niin tyypilliset ulkoiluttamishalut. Kaikenlaiset hihnan sotkeuttamisharhat valtavalla nopeudella on eduksi.Muutaman vastaavanlaisen tempun jälkeen oon sit saanut olla vapaana jo kohta yhdeksän vuotta. P.s. Tosi tasokkaat opetuskuvat sulla – kuva kertoo tosiaan enemmän kuin tuhat sanaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s