Matolääke 3 ja niitä näitä

Olemme helteen tainnuttamia kaikki. Me möksötämme autokyytiä ja sisäkissuutta, emäntä on muuten vain helteellä kykenemätön kaikkeen, kunhan lojuu vaikka töitäkin olisi.

Tirre The Cat onnistui deletoimaan käyttökelvottomiksi neljä matolääkepilleriä huolellisella nielemisen pidätyksellä ja sylkäisemällä lopuksi  mössööntyneen pillerin etuhampaiden välistä ties minne, emme tiedä. Lannistunut emäntä käveli apteekkiin etsimään muuta vaihtoehtoa ja ennenkuin ystävällinen farmaseutti ehti sanoa perinteisen ”levitä tahna etutassuihin, kissa kyllä nuolee sen” [ väsynyt heh heh, joopa joo…], emäntä ilmoitti tarvitsevansa lääkkeen, joka yksiselitteisesti jää kissan sisäpuolelle. Tuli ruisku täynnä tahnaa ja ohjeet nahkahanskojen ja suojavaatteiden käyttöön: toinen pitelee ja toinen truuttaa kielen [Huom. KISSAN kielen] takaosaan, sillä selvä.

Varustautuminen oli avaruuskävelyn luokkaa; suojalasit, paksut hanskat, paksut housut, ylimääräinen suojavaate vielä jalkojen ja vatsan suojaksi, varsikengät. Tirre tassutteli tyytyväisen tietämättömänä aamupalalle keittiöön ja pam! Odotimme kiemurtelua, huutoa, karvojen pöllyämistä ja nielemisen pidättämistä… Kissa toki pari kertaa kiemursi, mutta kaksi truuttausta ja homma selvä. Kissa lattialle takaisin, silitystä, pienet kinkunsiivut ja Tirre käveli kehräten nukkumaan. TÄH?

Suojautukaa helteeltä, lötkötelkää mahdollisuuksienne mukaan ja juokaa vettä!

Pipsu ja Miiru

WP_20140626_008

Ja voittaja on….. TIRRE!

WP_20140724_001

Loppuloman aikana minusta kuoriutui pihalötköttelijä. Ei tarvinnut enää pelätä, että jos on näytillä ja ihmisten kanssa, että heti suljetaan sisälle. Aina välillä nuo ihmiset ymmärtävät kissuutta, minun pitää saada nautiskella vapaasta tilasta.

WP_20140727_013

Möksmöks. Automatkalla ei juotu _yhtään_ vettä, oli taas muovinen astia, ei hyväksytä. Sitten kun tultiin sisälle, marssin heti tähän omalle kupille, mutta piti taaskin odottaa palvelua! Tarjoilija, täyttäkää lasini, sanoin, niin tulihan sieltä lopulta huikkaa.

 

WP_20140728_008

Huoohhh, mun oma paikka. Tää on mun lempinukkumisasento.

 

Mainokset

18 kommenttia artikkeliin ”Matolääke 3 ja niitä näitä

    • Me uskallettiin katsoa varovasti vaan nurkan takaa – emännällä tippui hiki nenänpäästä ja se hyssytti meille, että nyt ei saa tulla kiehnäämään jalkoihin, ettei emäntä kompastele ja taas mene matolääkkeet ohi suun… Outoa, outoa!
      – Pipsu ja Miiru –

  1. Ihanat bikinit Miirulla! Kollit voi ihan hyvin käyttää bikineitä, ei oo niin justiinsa! Ja ne tassut tietysti ♥

    Mutta Tirreä me vähän ihmetellään. Meillä ei yksikään kissa olisi tullut aamupalalle, jos olisi huomannut valmistelut. Saati sitten syönyt sitä lääkettä. Mutta Tirre tuntuukin olevan ihan omaa luokkaansa! Vähän kyllä huvitti tuo ”yksiselitteisesti jää kissan sisäpuolelle” 😀

    • Tirre rrrrrakastaa omaa isäntäänsä ( eli isääni); niillä on niin omat rutiininsa (ja herkut!), että tämmöinen vieraileva käypäläinen voi truutata vaikka vähän matolääkettäkin, kunhan isäntä silittää ja antaa kinkkua. Sama suhteessa äitiini, Tirre luottaa molempiin, joten minä pääsen tekemään näitä hoitotoimenpiteitä siivellä :-). Mutta on se varsinainen persoona!

      Miiru köllöttelee tuossa vieressä, semmoinen rantaleijona <3!

  2. Väitän, että se matolääketahnakin saattaa toimia jos sen hieroo kissan takakankkuun tai muuhun hiukan hankalasti ravistettavaan paikkaan kunnolla, mutta ei kuitenkaan niin hankalaan paikkaan ettei kissa pysty sitä nuolemaan pois. Helpoimmalla kuitenkin pääsee kun pyytää eläinlääkäriltä reseptillä saatavan matolääkkeen, joka on pieni niskaan laitettava nestetippa. Samanlainen kuin punkinestoaineet. Hankalat kissat hoituu sillä helpoiten 🙂

    • Tosi hyvä idea tuo takapuoli, kiitos vinkistä! En osannut tuota ajatellakaan – taidan kokeilla nyt syksyllä ennen rokotuksia. Kysyinkin farmaseutilta siitä liuoksesta, mutta mulla ei ollut sitten oikein jaksamista etsiä eläinlääkäriä (helle nitisti!) reseptin hakua varten, joten tuo ruisku oli tässä kohdin paras vaihtoehto. Olen vieläkin itse ällistynyt siitä helppoudesta, jolla Tirre lopulta nieli tahnan, mutta aion kysyä nyt syksyllä eläinlääkäriltä neuvoa/reseptiä liuoksen suhteen.

  3. Joskus on hyvä yllättää. Tässä tapauksessa taisivat molemmat yllättyä 😀 Yhden kerran on Jaakko nuollut tassunsa, muuten ei ole onnistunut. Parasta on yllättää ja työntää se mhhhhh-lääke niin nopeasti kuin voi kissan kitusiin. Meillä se on yleensä onnistunut; koiran kanssa on ollut hankalampaa.

    Ihana tuo viimeinen kuva. 😻 😻😻

    • Heh, kyllä tälle ruiskuepisodille on jaksettu naureskella nyt jälkeenpäinkin. Ennen syksyn rokotuksia pitäisi taas lääkitä, joten nyt taidetaan puolin ja ttoisin olla taas viisaampia… :-D!

      Hurjat helteet vain jaaaaaaaatkuvat täällä, lököttelyllä pärjää :-).

  4. Kuulostaa kaiken hankaluuden lisäksi nykyolosuhteissa erittäin hikiseltä hommalta. Se taisi olla sellainen, että kerta riittää eikä tarvinnut toistaa operaatiota seuraavana päivänä?

    • Juuri noin, yhden truuttauksen annos :-). Jos ostospäivänä olisi ollut vähemmän kuuma päivä, olisin suudellut farmaseutin käsiä kiitoksena tästä ihanasta yhden ruiskun taktiikasta <3! Jaksoin kiitollisena vain nyökyttää päätäni ja pihistä kiitoksen (helle vie multa usein äänen :-D).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s