Kaakati kaakati

DSCF6409

Kun kanaemoemännän silmä vältti, kumpikin penska viipotti häntä suorana ulos. Jylisevä puimuri oli lopulta aivan liian kiinnostava katsottava vain sisältä käsin ja huiskis, sinne menivät ruohikon suojiin. Emäntä kaakatti perässä, jolloin tietenkin näkymättömyyspulveri toimi, tömps vain tassulla ja ”Päin seiniä”!

Emäntä veti syvään henkeä. Okei, lapsi oli heitetty – oikeastaan siis itse heittäytynyt – veteen, joten kaipa se oppisi uimaan. Luota, luota, luota, emäntä narskutteli hampaitaan. Maalaistalon pennut maalaiskylässä, muisti tulisi lihaksista, tuoksut olisivat tutut, emäntä vakuutteli itselleen.

Kului hetkinen ja kun puimuri lähestyi jälleen ojanreunaa, näkyi vain vilaus, kun monituiset kissasukupolvet avittanut kissanluukku tuli käyttöön. Sinne kapusivat liiterin vintille suojaan. Sieltä oli turvallista tiirata, miten jylinä loittoni ja taas lähestyi, tuuli toi ruumenia aivasteltavaksi, pelto muutti muotoaan.

WP_20140818_006

Tirre ei jaksanut sen kummemmin noteerata puimakonetta. Päivä oli sopivan lämmin lötkötellä rappusilla ja mietiskellä nuorisoa, jolle kaikki oli vielä uutta ja jännittävää. Se huokasi kevyesti, värisytti viiksiään leudossa länsituulessa ja antoi elokuun lämmön vaivuttaa itsensä takaisin uneen. Se tiesi, että aikanaan jylinä vaimenisi, silppuuntuvien korsien pöly laskeutuisi, kissat sanoisivat ”Seiniä päin” ja kanaemo saisi pikkuisensa näkyvinä taas kotiin. Sen enempää kaakattamatta.

Tirre 3

Jälkikirjoitus: Puimuri ajoi pelloilla kilpaa tummien pilvien kanssa. Iltakymmeneltä sade alkoi niin rankkana, että kone luovutti. Pipsu oli tullut sisälle jo puoli yhdeksän maissa; Miiru kävi heilauttamassa häntäänsä, että hän haluaa nukkua ulkosuojassa ja kuunnella sateen ropinaa kattoon. Nyt molemmat ovat jo syöneet aamupalan ja uusissa seikkailuissa, aurinko paistaa. Emäntä kotkottelee tyytyväisenä hiljaa mielessään. Elämä kantaa.

Mainokset

8 kommenttia artikkeliin ”Kaakati kaakati

    • Kurrrr…, kiitos, elokuun lempeässä lämmössä tulee mietittyä kaikenlaista. Pitäisikin pyytää tätä vierailijaa joskus kirjaamaan ajatuksiani ylös – kameralla vaan tuossa nenän edessä räpsii, niin voisi istua viereeni, silittää minua ja kuunnella. Kurrrr!
      – Tirre –

    • Kyllä se onneksi niin paljon ryskää, ettei karvatassut halua jäädä liian lähelle :-). Mutta se kissan uteliaisuus, se uteliaisuus… tulipahan nyt puimuri nähtyä ja opittua, että pitää pinkaista riittävän kauas!

  1. Olipa kivasti kirjoitettu!

    Puimurit ovat varsinaisia helvetinkoneita, niistä kannattaa pysyä kaukana eikä niiden puikkohin ole kokemattomilla mitään asiaa. Minua houkuteltiin puimaan mutta koen parhaaksi pysyä niistä koneista kaukana. (Ainakin toistaiseksi.) Ja pölyistä hommaakin se on. t.Minna

    • Kiitos :-)!

      Joo, puimurit on kalliita investointeja ja ihailen kyllä kuskeja, kun usein täytyy ajaa monen mallisilla pelloilla yötä myöten sateen alta karkuun. Itse uskaltaisin varmaan vaan maatalousnäyttelyssä käydä esittelypuimurin kopissa. Eipäs olekaan muuten pitkään aikaan tullut käytyä näyttelyissä ihailemassa koneita – ehkä ensi kesänä :-).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s