Nöpö-veli

– Kuule?
– Mmmh. Mitä?
– Oon ajatellut.
– No mitäs?
– Jos ei ois Misu-mamia ja Nöpö-veljeä, ei oltais tässä.
– Niin. Joo. Ei oltais.
– Mä en kyllä muista enää oikein hyvin kumpaakaan, koska mut napattiin kiinni niin pienenä ja vietiin sisään taloon. Itkin äidin perään pitkään, mut ei se enää tullut syöttämään. Oli vaan pimeetä ja likasta.
– Mut minä muistan molemmat. Oltiin siellä niityllä ja ulkorakennuksessa. Mami imetti ja toi jo harjoitteluhiiriäkin; Nöpö oli just niinku sinä, semmonen välkkyvänmusta, komee ja vikkelä meneen, tapeltiin ja leikittiin.

– Sit Misu-mami lähti retkillään aina vähän kauemmas. Se oli löytänyt semmoisen kodin, jonka pihamaalla se kävi olemassa ja kattelemassa, siellä oltiin sille ystävällisiä. Se huomasi, että Kalle-kissa katseli sitä parvekkeelta, mutta ei yhtään sähissyt eikä mitään ilkeillyt mamille.  Mami uskaltautui tulemaan sisälle syömään niitä Kallen raksuja, mut ihan vaan nopeesti, lähti sit taas pois, kun tuli mua ja Nöpöä hoitamaan.

– Mami otti Nöpön mukaansa retkilleen. En tiijä, miks minä jäin kotipihalle, mut kuiteskin selvisin siellä. Olin omissa oloissani heinikossa ja pusikoissa. Misu-mami ja Nöpö-veli kävi päivisin siellä uudessa talossa. Nöpö alkoi kotiutua tosi nopeesti, se antoi silittää ja tykkäs jäädä olemaan lastenkin kanssa. Ne tuli Kallen kanssa heti juttuun, aika ihme juttu.

– Sen kodin emäntä on semmoinen taituri  kotia kaipaavien tai hylättyjen eläinten kanssa, osaa auttaa hyvin. Kallekin oli aikanaan löydetty ja otettu kotiin asumaan, tosi komee kissa siitä oli tullutkin ja niin ystävällinen. Nyt kun Misu ja  Nöpö kävi säännöllisesti niillä syömässä ja olemassa, Kallen emäntä lähti joskus perään katsomaan, mihin ne oikein menee muuna aikana. Sillai ne löysi mut, olin vilahtanut näytillä siellä heinikossa. Tämä meitä  puolustava eläintenystävä hankki sitten luvan sieltä meidän alkuperäisestä kotipihasta, että hän saa sijoittaa meidät pennut ja että Misu muuttaa heille.

–  Alunperin diili oli niin, että mun ja Miirun emäntä ottais mut ja Nöpön,  Misu jäis sinne Kallen kanssa. Miirustahan ei tiedetty mitään, kun se oli siellä talossa suljettuna kylppäriin. Silloin kun mut loukutettiin ulkoa, Miiru löytyi samalla reissulla apaattisena ja haisevana  sisältä ja meidän pelastaja toi meidät molemmat kotiinsa. Nöpö ja Misu ei oikein enää halunneet olla meidän kanssa – tuoksut oli jo niin toisenlaiset, ne ei oikein enää tunnistaneet meitä ja ne oli tykästyneet siihen omaan uuteen kotiinsa. Niin sitten minä ja Miiru lähdettiin meidän emännän mukaan elokuun viimeisenä päivänä 2012.

– Nöpö ja Misu jäi asumaan Kallen ja perheen luo. Misu ja Nöpö leikkautettiin ja kissat tuli kaikki keskenään hyvin toimeen. Nöpö valitsi omaksi ihmisekseen perheen tyttären, Misu seuraili mieluummin vähän matkan päästä elämää. Kaikki oli hyvin.

Nöpö 2

Nöpö-veli

– Misu ja Nöpö olivat tottuneet itsenäiseen liikkumiseen. Rauhallisella asuinalueella ne selviytyivät reissuistaan hyvin, kulkivat kissanluukusta ja pitivät kuria pihamaalla. Toukokuussa 2013  oli kuitenkin raskas päivä. Nöpö jäi kadulla auton alle ja  kuoli samantien, mitään ei ollut tehtävissä. Suru oli sydäntä vavisuttava.

– Nöpön kunniaksi meidänkin synttäripäiväksi on nyt papereihin laitettu 7.5., Nöpön kuolinpäivä. Ilman mamia ja Nöpöä me ei oltais tässä – teidän rohkeuden ja uskalluksen takia meidät löydettiin ja me kans saatiin oma koti. Ja ihan huippujuttu, että on sellainen eläinystävä, joka halusi ottaa selvää, mihin silloiset kulkurit mami ja veli aina lähtivät.  Kiitos teille meidän elämästä!

– Pipsu ja Miiru –

PS.  Mami, mehän aina välillä tekstaillaan ja kysytään sulta neuvoja, kun sä oot meidän rakas ja viisas mami <3.

V__692B

Misu-mami

Advertisements

12 kommenttia artikkeliin ”Nöpö-veli

    • Joo, me ollaan kyllä kaikki kiitollisia toisistamme. Emäntä sanoo, että me ollaan sen parhaat Pipsu ja Miiru ja emäntä on meidän paras, hellyttävä emäntä. Tykätään toisistamme.
      – Pipsu ja Miiru –

    • Me on ajateltu viime aikoina meidän mamia ja veljeä erityisen paljon. Ollaan kiitollisia siitä, miten Nöpö yhdessä mamin kanssa avasi meille tien uuteen. Veljen kuolema surettaa meitä kaikkia. Misu on edelleen siellä perheessä, voi kaikinpuolin hyvin ja Misusta on tullut luottavaisempi ja rohkeampi olemaan ihmisten kanssa.
      – Pipsu ja Miiru –

    • Lämmin kiitos! Varmaan nämä tummenevat illat laittaa muistelemaan menneitä. Mekin ollaan ylpeitä mamista, Pipsu on aika paljon ilmeiltään kuin äitinsä ja Miirun musta tulee myös äidin turkista. Isästähän me ei tiedetä mitään.
      – Pipsu ja Miiru –

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s