Kesän saldo

P1130284Todettiin porukalla, että me suostutaan nyt puhumaan ”syksystä”, kesä on tältä vuodelta taputeltu. Ollaan taas nukuttu yöt emännän lähettyvillä, sängyn jalkopäässä tai matolla siinä ihan lähellä. Ei haluta enää yöksi parvekkeen kissanpetiin, sisällä on kivempaa.

Ulkoruoho olisi edelleen parempaa, mutta menee tuo kukkaruukussa kasvatettu oraskin.

Pohdittiin mennyttä kesää, tehtiin semmoista yhteenvetoa. Onko jotain muuttunut ja mihin suuntaan?

Pipsu ekaks:

–  Autoilu on sillai pikkuisen parempaa nyt kuin alkukesästä. Kopat ja häkit ei edelleenkään käy, turvavyövaljaat  on  vaihtoehdoista paras, jos kerran ei saa olla vapaana autossa.  Oon tarkka ajotavasta, heti  nootitan, jos pomppii, kallistelee, tulee äkkijarrutuksia.

– Mulle ulkonaolo on ihan jees, mutta en hullaannu siitä niinkuin Miiru. Periaatteessa tulen näytille ja sisälle, kun emäntä kutsuu. Muutaman kerran kuitenkin pidin pääni ja halusin olla kesäyön ulkona – osaan minäkin seikkailla. Kesän mittaan vietin entistä enemmän aikaa emännän kanssa ulkona, niinku työnjohtohommissa ja tarkkailemassa, hengailin niinku Tirrekin tekee.

–  Miirun kanssa  laihduttiin kumpikin parisataa grammaa, kun oli niin paljon kivaa tekemistä. Emännän laihtumisesta en tiedä.

– Lätkin nykyisin vähemmän Tirreä pepulle kuin alkukesästä. Ollaan löydetty kumpikin kunnioitus toistemme reviirien suhteen, mutta minä olen kyllä edelleen kovempi sähähtämään.

– Nyt haluaisin joka päivä ulos valjastelemaan ja syömään ruohoa. Emäntä vähän himmailee, kun en oo mikään lenkkeilijä vaan haluun olla nuuhkuttelemassa pensaiden tai ruohotupsujen kohdalla. Kuulemma paleltaa emäntää semmoinen seisoskelu. Öhh, ei mua vaan ja oon sentään paljain jaloin.

– Ai niin, opittiin molemmat Miirun kanssa väistämään pihamaalla autoa ja traktoria. Ei vauhkoonnuta pelosta vaan mennään vaan kauemmaksi, ku kuuluu moottorin ääni. Eipä silti, noi kaikki on aina varovaisia ajoneuvojen kanssa ja kattoo, ettei olla lähellä. Tää on molemminpuolista varovaisuutta.

WP_20140626_021

Miiru jatkaa:

–  Ensinnäkin, rakastan kesää. Oon hurjan onnellinen maalla, ulkona, omilla poluillani. Mulla on oma kesäkivi, jossa istun ja nautiskelen lämmöstä.

– Tehtiin koko kesä vertailevaa tutkimusta automatkustamisen tavoista, niin se on ne turvavyövaljaat. Emäntä ois tykännyt meille sitä tanskandoggihäkkiä, mutta viimeksikin pidettiin kunnon konsertti ja kynsittiin verkkoa enempi reippaasti. On se vielä ehjä, mut…

– Mun suurin muutos oli oppia luottamaan, et vaikka lekottelee ihmisen lähellä pihamaalla, mua ei napata sisälle. En lähtenyt enää silitystä karkuun, kävin sylissäkin ja sit sain mennä takas lekottelee nurmikolle. Tulin kans ihan itte oven pieleen pyrkimään sisälle! Kävin syömässä, vetäsin tirsat ja lähdin uudestaan ulos – ihan levollisesti.

– Me kumpikin tunnistetaan  nimemme hyvin. Ei ehkä aina totella, mutta silti. Meille kummallekin vakiintui kesällä oma reviiri ja emäntä osasi hyvin huudella siihen suuntaan, mistä sitten juostiinkin paikalle. Joo, ja tää on iso juttu: rakastan juoksemista, loikkimista ja hyppäämistä; otin pihamalla ihan huvikseni spurtteja, hypin ojan yli ja vähän kokeilin puuhunkin menoa.

– Mulla ei oo aiemminkaan ollut Tirren kanssa riitaa – oon lunki ja rauhantahtoinen. Mulle  kaikki kissat on ihan jees ja mua itse asiassa yllättääkin, et joku sähisee? Meen aina Tirren luo nuuhkuttamaan ja sit Tirre luulee, et mulla ois jotain rähinää mielessä ja menee vähän karkuun. Outoo.

– En edelleenkään pidä vieraista, mutta en enää säntää silmittömästi karkuun. Sillai arvokkaasti livahdan piiloon.

– Ja vielä! Emännän isä ja äiti saa silittää mua, ne saa antaa mulle ruokaa ja oon käyny itte kummankin sylissä. Emäntä on ihan täpinässä, että oon ”kehittyny”.

P1130101
– Ai et mikäs meidän emännän saldo on? Tossa se istua nököttää; sama pulleropallero, mutta sai hieman jostain liikkumisen ilosta kesällä kiinni; tykkäs kokonaisuutena kesästä, vaik oli sille liian kuumaa; on taas intona syksystä, mutta pakoilee semmoista tekemistä, mist voi saada hirvikärpäsiä tukkaan; on vähän ajatellut jo joulukortteja, kun löysi kesäsiivouksessa ne korttipohjat, jotka oli jemmannut askartelua varten.

– Annettiin tälle kesälle tommonen kouluarvosana  9 puoli. Ei  ollut ollenkaan hassumpi vuodenaika. Mites teillä?

– Pipsu ja Miiru –

 

Advertisements

20 kommenttia artikkeliin ”Kesän saldo

  1. Teillä on ollut upea kesä selvästikin! Ootte oppineet paljon hienoja ja tärkeitä asioita, erityisesti toi autoja ja traktoreita väistäminen on kyllä elintärkeä taito, jota ei joka katti opi!

  2. Hieno yhteenveto! Ja näköjään on ollut hyvä kesäkin, kun noin hyvä arvosana tuli. Hyvä että Miiru on rohkaistunut ihmisten kanssa ja olette oppineet väistämään autoja ja traktoreita! Molemmat hyvin tarpeellisia asoita!

    Meillä oli kesä oikeastaan ihan samanlainen kuin talvikin, paitsi paljon kuumempi. Ei paljon rutiinit vaihtuneet, muuta kuin että talvella ei olla parvekkeella. Lauhoinakin päivinä tulee kuulemma sisälle liian kylmää. Vähän outoa, voishan se ihminen vaan pukea enempi, sillä on vaatteita?

    • Kissojen on kärsivällisesti ohjeistettava ihmisiä, mihin ne joutuis ilman meitä?! Käsittämätöntä toi raikkaan ilman välttely – mekin on ihan valmiiksi vedetty komerosta vaatteita esille emännälle, et vois ne laittaa päälle, jos on liian viileetä, ni ei vaan lähde valjastelemaan eikä anna tuuletusikkunan olla koko aikaa auki.
      – Pipsu ja Miiru –

    • 🙂 Syksy on hienoa aikaa! Tälläkin parveke on päivällä vielä suosittu, mutta emännän iloksi yöksi kivutaan tuhisemaan sängyn jalkopäähän. Tietysti silityspalvelun pitää sitten pelata yöllä, mutta se on emännälle ihan ok.

  3. 9 puoli – on ollut hyvä kesä teillä! 😺 ihanan positiivinen juttu!

    Syksy on myös mukavaa aikaa ja kohta hirvikärpäsiä ei toivottavasti enää ole.

    Kauniit kuvat taas!

    • 🙂 Kiitos! Täällä emäntäkin yllättyi, kuinka kivalta kesä tuntui. Emännällä on nimittäin tosi huono lämmönsietokyky ja helteet on yleensä ihan tuskaa. Jostain syystä se ei kuitenkaan painottunut kesää muistellessa; ilo kissojen luottamuksen ja rohkeuden kasvusta oli suurempi kuin hikipisaroiden määrä.

  4. Teillä on ollut huippu kesä: syliä, vapaata ulkoilua, heiniä ja varmaan kivoja saalistuksiakin! Kiva että autoilustakin on tullu siedettävää; auto vie aina uusiin elämyksiin.

    • Pitikin laittaa tuosta saalistuksesta tietoa, että siinä on ensi kesälle petrattavaa :-D: kumpikin saalisti ötököitä ja pieniä hiiriä, mutta eivät vielä osanneet ruokkia kotiväkeä! Eivät Tirren tavoin osanneet vielä tuoda saalista oven pieleen (tai keittiöön…) avuttomalle henkilökunnalle. Tirren piti ahkeroida ihan yksin koko kesä pitääkseen palvelusväen liharuuassa; hyvin kyllä hoiti vastuunsa.

  5. Huippukesähän teillä kissoilla on ollut, kesämittoihin olette päässeet. Nyt on sitten varaa tankata ravintoa kunnolla, sillä syöminenhän ON kivaa. (Meilläkin mamma on päässyt pulleroitumaan…)

    • Nam, namm, ruokaa! Arvaa, emäntä himmailee, et varsinkin mun ois hyvä säilyttää nää kesälinjat :-o. Oon selittänyt, että talvivarastoo pitää olla ja samalla katon pyörein silmin, niin aika nopeesti emäntä sit heltyy.
      – Pipsu –

  6. Ooh, teillä on ollu kiva kesä! Mäkään en tykkää olla autossa, joudun sellaseen pieneen koppaan. Testattiin me valjaitakin, mut musta oli vielä pelottavampaa, kun näin miten hurjaa vauhtia me liikuttiin! Nii ja ulos ois pitäny päästä useemmin. Ny on kuulemma liian kymä.

  7. Kissat kyllä tietäis paremmin, onko kylmä tai ei. Meidänkin emäntä vikisee jostain sateista ja tuulesta, mutta laittais sit niitä vaatteita! Me sentään juostaan ulkona paljain tassuin.
    – Pipsu –

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s