Viikset #2 ja viikon varrelta koottua

Kreivitär Pipsu Pippuri esittää: Mun viikset! Saa ihailla <3.

P1130947

Ekaks tää vasen puoli…

P1130949

…ja sit oikee.

Mutta mitä muuta me tehtiin viikolla? Käytiin eläinlääkärissä!

Pipsu: Emäntä taisteli matolääkepillerit meille pari viikkoa sitten ja käytiin tiistaina sitten vuositarkastuksessa ja piikillä.Meillä oli aamuaika ja emäntä oli tosi kavala, laittoi jo edellisenä iltana meille valjaat päälle, että saa aamulla laitettua helpommin meidät koppaan.

Meistähän on kiva ällistyttää emäntää, niin sitten aamulla Miiru ei mennytkään yhtään karkuun vaan antoi laittaa itsensä ihan helposti koppaan. Sillä välin minä menin piiloon, ehheheheh, oisitte nähneet emännän ilmeen.  Oon oppinut, et Miiru piiloutuu, niin halusin kokeilla samaa. Siinä emäntä pöydän alla konttasi mun perässä, oon semmoinen pöössönäl treinö.

Elänlääkäri on varsinainen taikasormi, me ollaan ihan lunkisti siellä vastaanotolla. Sydän pomputteli hyvin; karva kiiltää; korvat, silmät ja nenut on siistit ja puhtaat; vatsaa painellessa ei tunnu mitään patteja taí muita erikoisuuksia; painoa on [köhköh] käyrän ylärajalla, mutta silti siis käyrän mukaisesti. Miiru painaa 6,4 kg ja minä vähemmän.

Miiru: Me saadaan rabiespiikki kolmen vuoden ja kissaflunssasuojapiikki vuoden välein, nyt oli vaan se lensupiikki vuorossa. Minä olin täysin cool ja hiljaa ja lunkisti, kun pistettiin, mitään en sanonut tai yhtään liikkunut. Johtajatyyppisesti cool.

Pipsu: No mutta kun se pääsi yllättämään, pakko on kissan puolustautua. Annoin ripeesti noottia ja vedin pepun pois. Emäntä sitten rapsutti kaulasta, tuikattiin uudestaan, ei tuntunut yhtään. Cool olin minäkin, sillai kreivittärelliseen tyyliin. 

Loppuviikosta saatiin uusia nameja, terveysnameja. Ne on emännän mielestä  kaikella tavalla hyviä: täyslihaa, ei mitään lisäaineita, hyväntekeväisyysaspektikin mukana. Miiru söi yhden palan, minä en yhtään. Emäntä huokailee, mutta kissan tahto on kissan tahto.

Ai niin! Nyt meillä on iholle laitettavat, nestemäiset matolääkkeet odottamassa seuraavaa madotusta. Emäntä hykertelee käsiään. Outoa.

Parasta loppuviikossa oli, että saatiin uusi laatikko. Se on käyttökelpoinen.

WP_20141115_004

Vähän näyttäis kuin oisin hiekkkiksellä, mut EN oo vaan hyppäämässä just pois.

WP_20141115_005

Näin, pomps.

Mukavaa viikonloppua kaikille. Muistakaa leikkiä!
– Pipsu ja Miiru –

Mainokset

21 kommenttia artikkeliin ”Viikset #2 ja viikon varrelta koottua

  1. Valjaat koko yöksi? Ei ole hyvä systeemi! Paitsi meillä ei ole valjaita autossa ja kopassa muutenkaan, että meillä ei ole tuota vaaraa kuitenkaan.

    Mutta hienosti selvitty eläinlääkäriltä! Kurjia reissuja, mutta aina välillä sinne vain pitää mennä. Ihmisten kummallisuuksia. Hieno laatikko kanssa teillä. Meillä sinne saattaisi mahtua kaksikin. Tai sitten ei, ei voi varmaan tietää etukäteen!

    • Valjaissa menee turkki _sotkuun_, sitten pitää aina nuolla vimmatusti karvat järjestykseen, kun emäntä avaa ne remelit. Turkki on tärkeä, kurnau!

      Meillä on se hyvä, että rokotuksista ei näköjään tule sen kummempia sivuoireita, patteja tai kuumetta. Vähän enemmän nukutaan sen reissun jälkeen, mutta muuten ok.

      Meidän täytyy hieman koeajaa lisää tuota laatikkoa, siinä voi olla potentiaalia vaikka väijylaatikoksi?! Tutkitaan…

  2. Ihanat viikset! Kyllä noita kelpaakin esitellä! 🙂
    Vai piikkiä tuikkaili eläinlääkäri… Ei kivaa, mutta tarpeellista ja hyödyllistä teille kissoille. Paljon mukavampi saada piikki kerran vuodessa kuin kauhea flunssa tai rabies!
    Tuo laatikko näyttää ihan siltä, että sillä vois melkein seilata maailman ympäri.

    • Ooooh, hyvä idea, laivalaatikko! Meidän täytyy nyt vähän tutkia, paljonko otetaan muonavaroja ja miten tuo henkilökunta saadaan mahtumaan matkalle mukaan. Meidänhän täytyy tähystää reittiä ja torjua merirosvoja, mutta sillä välin palvelija voi kapyysissä kokkailla aterioita.Hiio-o-hoi >^^<!

    • Hmmm, tämäpäs tulee olemaan mielenkiintoista, miten kevätmadotus menee. Hoitaja ohjeistikin jo, että karvahännät pitää pitää erillään toisistaan nin kauan, kunnes liuos on kuivunut, etteivät nuole lääkettä pois. Ja että saan noi pysymään paikallaan sen ajan, että tursotan nesteen iholle enkä turkkiin.

      Noi pilleri- ja tahnamatolääkkeet on meillä ollut hyvin siedettyjä (niin, emäntähän saa itseoikeutetusti oman annoksensa näissä syöttöpuuhissä). Saas nähdä, mitä tämän kanssa käy. Raporttia tulee :-).

  3. Kiva kuulla, että voitte hyvin ja kaikki on taas kunnossa pitkäksi aikaa. Meilläkin suunnitellaan lääkärireissua. Kun vein Neron ensimmäisen kerran lääkäriin, silloin se oli vielä villikissa, se nolasi minut täysin. Varoittelin lääkäriä kovasti kissan reaktioista, mutta Nero istui tyynenä tutkimuspöydällä ja antoi kiltisti tehdä kaikki toimenpiteet. Aika hyvin kissalta, johon ei silloin vielä saanut ollenkaan koskea. Eläinlääkäreillä on jokin salainen ase, joka rauhoittaa kissan 🙂

    • Hahahahah :-D! Anteeksi, mutta oli niin elävästi kuvattu tuo Neron reaktio – voin niin hyvin kuvitella :-D.

      Joo, joka kerta kehun meidän eläinlääkäriä.että miten ihmeessä se saa Miirunkin ihan rauhalliseksi. Ja tällä reissulla Pipsu kääntyi selälleen ja halusi lääkärin silittävän mahaansa! Ei tee mullekaan kovin usein. Oon meidän lääkäristä tosi kiitollinen, hyvin hoitaa niin emännän kohtaamisen kuin nuo asiakkaansa.

  4. Hyvin keksitty nuo valjaat.

    Piikit on meillä mennyt tosi hyvin, mutta viimeksi Jaakon hambilääkärissä nukutuksenotto meni niin pieleen kuin vain voi mennä. Koskaan ei ole kissa karannut käsistäni, mutta niinpä vain kävi. Ja toisella yritykselläkin… Sivusta näin, että piikki oli ihan vääntynyt Jaakon rimpuilusta. Näköjään se pistämisjuttu on myös sellainen kokemusjuttu. Ehkä en mene samalle enää kissojen kanssa…

    • Jestas mitä touhua! Eihän nyt noin! Toivottavasti Jaakko-parka ei saanut traumoja. Eikä ihminenkään. Ei ollut kyllä taitava lääkäri se. Mutta Jaakon kyllä täytyy olla hyvin sietäväinen, kun sille kerran vielä saatiin se piikki ja hampaat tuli hoidettua. Ei suostuisi kaikki kissat enää minkäänlaiseen käsittelyyn.

    • Voi hyvänen aika, ihan kärsin täällä kissojen puolesta, kamala kokemus! Toivottavasti Jaakolle löytyy hyvä, korjaava kokemus myöhemmin.

      Eläinlääkäriys on mun mielestä semmoinen yhdistelmä kutsumusta, tietoa ja tiedon ylläpitoa ja käsityöläistaitoja; vaativa homma.Meidänkin lääkäri sanoo aina vaatimattomana, että kokee itsensä ehkä enemmän koirien osaajaksi, mutta 🙂 kyllä se noi mun karvakäpälät on saanut kiedottua hyvin pauloihinsa.

    • Mä ooooon! Komee!
      – Miiru –
      Mun ihanat viikset ihan suoristuu, kun oon joutunu noottia emännälle tänäänkin antamaan niin paljon ja se ei _kuuntele_. Mikä noilla ihmisillä on! Oon ilmoittanut, että enemmän silitystä, enemmän rapsutusta, pitäis päästä valjastelemaan, sit nameja, ei saa valvoo liian myöhään ja mun kans vois pelata pallolla. Ni toi vaan _istuuuuuu_. Höh. Tääl ei kuunnella kissoja!
      – Pipsu –

  5. No todellakin ihailen, mieltsit viikset ♥
    Lääkärihommat on ihan ok, kun pon paikkansa tunteva tohtori eli on siis opetellut olemaan kissoksi. Mutta Pirjon tarinan lääkärillä on vielä toooosi pitkä matka sellaiseksi…Onneksi teidän on oikealainen!

    • Hyrrr, purrrr, hyrrr…mä vähän puskin sitä lääkäriä…
      – Miiru –
      Ens kerralla mä saan mennä ekaks tutkittavaks. Nyt piti oottaa kopassa, ku Miiru katottiin ekaks.
      – Pipsu –

  6. Mitä on tapahtunut oikealla olevien viiksien ensimmäiselle karvalle, joka on sievästi kihartunut : )
    Muksu täällä ihmettelee, kuinka coolina sitä on oltukaan tarkastuksissa, siellähän pitää sähistä ja murista. Niin Muksu tekisi.

    • Köh, köh… mun emäntäkin tajus vasta, kun sä olit huomannut….

      Se meni näin:
      toi polttaa semmoisissa kipoissa jotain juttuja. Mehän ei saada häärätä niitten kanssa mitään itte, ku toi on aina valvomassa niinku nytki. Hivutin siinä sohvalla itteeni emännän kainaloon, vähän kehräsin ja näytin söpöltä. Emäntä ymmärsi, et jotain iltapalaa vois antaa ja sanoi, et no, mennääs keittiöön. Siinä kohdassa ku emäntä valmistautui lähtemään, minä hivuttauduin sohvapöydälle sitä kippoa kohden, et ihan nopeesti nuuhkasen. Siin se viiksi meni, mut ihan vaan pikkasen, nykäisin pääni äkkiä pois!

      Emäntä sanoo nyt, et eipäs sit enää polteta pöytäkipoissakaan niitä juttuja, semmoisiin riippuviin lyhtyihin vaan laitetaan palamaan. Niihin ei kuulemma ylletä.
      – Pipsu –

      Mä oon vähän heikkona siihen mun elliin, hyrrrr….
      – Miiru –

  7. No oottepa te ollu lääkärissä kiltisti, me ei tod olla… Ainakin mä ruffe oon sielä ihan hirvee riiviö enkä anna niiden tehä mulle yhtään mitään, oon niin kovis! Hauskaa että meillä kun on tämä räsynukkerotu ”todella isot kissat” ja teidän maatiainen painaa enemmän kuin Ruffe 😀 Onse vaanniin langanlaiha, saisi ottaa mallia teistä! Kivat viikset muuten :—) Mekin halutaan kokeilla tota niskaanlaitettavaa matolääkettä seuraavaksi, ois varmaan hyvä ettei mee masut sekasin!

    • Heh, lääkäri sanoikin, että nyt ollaan ylärajoilla ja tähän olisi hyvä pysäyttää kilot. Arvelen, että kun taas pääsevät keväällä ja kesällä enemmän ulos, paino tasoittuu. Miiru on semmoinen pitkärakenteinen,joten kilot on tasaisesti pitkin matkaa, mutta Pipsu on maatuska, peppu leviää kuin emännälläkin :-D.

      Katotaan se nestemäinen matolääke keväällä. Raportoin sitten :-).

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s