Marraskuun viimeinen ja viikset #5

Marraspelto

Uutta kevättä odotellessa

Miiru: Viikolla sumu ja vesisade ovat tehneet maisemasta  normimarrasmaisen. Yöllä pieni pakkanen on jäädyttänyt päivällä syntyvät lätäköt. Rapaa on lokakuun malliin.

Miirun likaiset tassut

Joo joo.

Me ollaan ihan haltioissamme ja halutaan vaan koko ajan ulos. Hiirut liikkuu vielä, kun on lauhaa; on ruohoa syötäväksi; voi nuuhkutella myyränkoloja. Varpaita pitää huoltaa välillä, mutta pieni hinta isosta ilosta.

Whips!

Ja sitten taas menoksi. Whips!

Emännän kunniaksi on sanottava, että se on ihan nöyrä avaamaan ja sulkemaan ulko-ovea. Me nukutaan yöt sisällä – siitä ei kuulemma tingitä – mutta muuten saadaan mennä miten pyydetään. Ruoka-aikoina tullaan sisälle, mut sitten heti ulos.

P1140157

Vähän tuntui, et olis ollut hiirun haju tuolla sireenin juurella.

P1140159

Tirppa lauloi.

P1140161

Ja taas vihelsi! Oon kissaversio saksanseisojasta. Osoitan kummallakin käpälällä.

Pipsu: Puolustin Tirreä. Sen oma isäntä oli ottanut Tirren syliin ja piteli kiinni, kun meidän emäntä truuttasi sitä matojen lääkettä suuhun. Tirre ei tykännyt ja kertoi sen reippaasti. Minä menin silloin heti ja vedin käpälällä monta kertaa sitä Tirren isäntää – sähisin lisäksi, että olisi päästänyt Tirren irti! Meidän emäntä oli minusta kuulemma tosi ylpeä; autan hädässä olevaa.

Sille Tirren isännälle ei tapahtunut kuitenkaan mitään isompaa vahinkoa, Tirre sai pikapikaa tahnan suuhun, emäntä silitti meitä tosi paljon ja kehui, sitten me päästiin taas ulos.

MarrasTirre

Ne tuli taas tänne. Tässä otin tirsaa ihan rauhassa, niin kuulin kun kaadettiin raksuja kuppiin ja _joku muu_ meni syömään! Vaikka tuo tytönhupakko on muuten ärsyttävä, on sillä kissasisaruutta, tassut sille. Nää mun viikset on sitten ne #5. Nää on tämmöiset seniorikissarouvan omat. Vaikka lyhyehköt, niin on terhakat hiiritutkat, sanon.

Pipsu: Emännän sukulaisia oli koolla viikonloppuna. Me tietysti Miirun kanssa mentiin piiloon, koska ihmiset on aika äänekkäitä. Ja nää olikin tavallista puheliaampia. Ne muisteli kaikkia semmoisia menneitä asioita ja meidän emäntä istui kuuntelemassa ja kyselikin, jos sai sanasen väliin. Sitä kiinnostaa kuulla oman sukunsa kokemukset talvisodasta, evakosta ja Ruotsin sotaorpousvuosista. Tirrekin sai huomiota, kun se kuuluu sekä muistoihin että nykypäivään.

Kaikista jännintä oli kuitenkin, että me nukuttiin yöllä lattialla patjalla makuupussissa. En ollut aiemmin nuuhkuttanut semmosta! Miirukin nukkui yöllä ihan emännän lähellä ja se on tosi poikkeuksellista.

P1140150

Näin nätisti olin pihamaalla ja kuuntelin, kun ihmiset puhui. Me kissat ei voida olla niin äänekkäitä,kaikki hiirut karkais.

WP_20141129_014

Olin ihan koko yön makuupussin jalkopäässä nukkumassa. Miirukin tuli nukkumaan meidän kanssa.

Emäntä sanoi, että nyt alkaa adventin aika, tykkää kovasti. Sen kunniaksi tämmöinen kynttiläkuva, tämä ei käräytä viiksiä! Voikaa hyvin, muistakaa leikkiä, oikein hyvää adventtia kaikille!

– Pipsu ja Miiru –

Adventtikynttilä

Advertisements

16 kommenttia artikkeliin ”Marraskuun viimeinen ja viikset #5

  1. Teillä on ollut kaikenlaista! Ja aika kuraiseksi mennyt tassutkin, mutta ehkä sen kestää jos muuten on mukavaa ja hiiriä ja tipusia! Saahan ne tassut putsattua sitten.

    Hienosti hoidettu matolääkeasia, kaveria ei kiusata!

    • Tirren emäntä osoittautui loppujen lopuksi parhaaksi pitelijäksi, kun lääkettä truutattiin suuhun.Tirre oli ihan nätisti, kun oikea ote löytyi. Pari viikkoa ja sitten päästään rokotuksille!

    • Kyllä me tykättiin! Yhtenä iltana saatiin olla pimeellä ulkona, se oli kaikista hienointa. Joka ilta oltiin kinuttu päästä ulos, niin sitten emäntä sanoi, että kokeilkaas nyt. Jaksettiin olla tunti ja sitten haluttiin takaisin sisälle. Jostain syystä emäntää nauratti?
      – Pipsu ja Miiru –

    • Hih, Tirren isäntä totesi, ettei hän enää pitele Tirreä, kun on kiemurtelua ja mouruamista, joten Tirren emäntä astui remmiin. Kuuntelin kyllä lähellä, jos ois tarvittu lisäapuja, mut meni ihan ok.
      – Pipsu –

  2. No teilläpä on ollut jännää ja saatte vielä olla ulkonakin vapaana, vautsi! Mekin saadaan olla välillä mökillä vapaana, mut yleensä ollaan ihan hihnassa ettei karata pihasta ja jäädä supikoiran suihin. Ois kyllä kivaa välillä päästä juoksentelemaan vapaasti. Teillä on hienot hiiritutkat, me ei ees oikee tiietä mitä ne hiiret on ku ei olla semmosia nähty…
    -Ruffe ja Coco

    • Kiitos, meistäkin on ihan huippua nuuhkutella pihamaalla. Ollaan aina ihan täpinässä, kun tajutaan, että voidaan ulkoilla omatoimisesti. Jospa tekin vaikka ensi kesänä kohtaatte siellä mökillä hiiruleita, ois kyllä jännää!
      – Pipsu ja Miiru –

    • Kiitos, kiitos :-)! Meillä taiteillaan ajankäytössä töiden, etätöiden ja omaishoitajuuden sijaistamisen kanssa. Monet asiat on vasta opetteluasteella, mutta syksyn kokemukset on kyllä rohkaisevia, on ollut toimivia järjestelyjä. Kissat ovat tottuneet automatkustamiseen entistä paremmin ja sitten selkeästi nauttivat maallaolosta.

  3. Hienompi saksanseisoja kuin saksanseisoja itse. Upea asento! Wau!

    Teillä on aina niin mukavat jutut, että suunpielet vääntyvät ihan väkisellä ylöspäin. Ja niin hienot kuvatkin. Oikein hyvää adventtia ja tosiaan, pidetään ne viikset suorina ja pitkinä!

    • Voi miten kauniisti sanottu, kiitos <3! – Jo kauan sitten edesmennyt Jessica oli meidän perheen se alkuperäinen, oikea saksanseisoja; nätti ja viisas koira, aivan ihana. Jäi yhdet tassunjäljet sieltäkin sydämeen.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s