Kuinkas sitten kävikään

Kissanluukku

En tuu. Gudpai.

Pipsu: Laina-myrskystä se alkoi. Emäntä oli 8.2. aamulla pakkaamassa autoa, kun myrsky reuhautti ulko-oven vauhdilla kohti terassin muovituolia. Raahautuvan tuolin ääni säikäytti Miirun, joka livisti sillä hetkellä ulkorakennukseen turvaan. Emäntä kävi keskustelemassa Miirun kanssa autoilusta – tuloksetta. Tai niin no, Miirun näkökanta voitti ja sovittiin, että veli saisi olla vielä hiihtolomalla viikon. Me lähdettiin emännän kanssa ajelemaan kotiin. Oli ”kiire”. Emäntä: 50 km ennen kotia kiire loppui. ”Delhi belly” oli joko syy tai ihan omatoimisesti muuten vain iski sellainen kipukohtaus, että oli pakko soittaa ambulanssi tien päältä. Oksensin auton ja vaatteet uuteen kuosiin, ei vain pystynyt enää jatkamaan matkaa. Pysäköin auton bussipysäkin levennyksen päätyyn ja sairasautoa odotellessa järjestin Pipsulle hoitopaikkaa – ambulanssiin ei oteta mitään kotieläimiä. Jos olisin ollut tajuton, kaipa sille olisi soitettu sen kunnan eläinhoitopäivystyksestä joku hakemaan? En tiedä, miten tuollaisissa tilanteissa toimittaisiin – onko teistä kellään kokemusta tai tietoa? Onneksi ihanat ystäväni olivat kotosalla ja he pääsivät heti lähtemään hakemaan sekä auton että Pipsun. Paljon, paljon, _paljon_ kiitoksia!

Pipsu pääsi onneksi nopeasti turvaan

Se oli hyvin huomaavainen hoitopaikka. Sain tämmöisiä uusia hiiriäkin ja huonekalut oli valittu minun turkkini sävyyn sopiviksi. Voin mennä toistekin.

Pipsu: Olin erinomainen hoidettava! Vähän piti huomauttaa ja opastaa, mutta ketäs ihmistä ei? Totesin heti saapumispäiväni yöllä, että vesikuppi oli vääränlainen ja väärässä paikassa ja ilmoitin kuuluvasti 03.45 ruokapöydällä istuen, ettei tämmöinen peli vetele. Hoitopaikan emäntä on hyvin kehityskelpoinen ja heti hoksasi, että Mariskooli  kylmää vettä täyteen ja sijoitus sohvapöydälle. Olosuhteet huomioonottaen hyväksyin kirkkaan skoolin, mutta ei nyt oteta tavaksi kuitenkaan. Talon pikkuemäntä laati itse minulle kirjallisen hoito-ohjelman aikatauluineen – olen erityisen tyytyväinen herkuista, nameista ja kinkusta <3! Oma emäntäni oli jälkeen päin ihan ihmeissään (ja hurjan iloinen!), kun ensimmäisen piileskelypäivän jälkeen kävin päivittäin puskemassa  kaikkia perheenjäseniä, kehräsin, vietin aikaa heidän kanssaan ja nukuin yöni sohvalla. Emäntä: Olen tyytyväinen ja kiitollinen saamaani lääkärihoitoon. Yön aikana selvisi, että syystä tai toisesta sappi oli tulehtunut ja turvonnut ja sitä myöden oli tulehduttanut ja turvottanut muut sisäelimeni, erityisesti haiman. Tulehdusarvot olivat huikeat. Olen todennäköisesti yksi huonoimmista tippapotilaista ikinä (vihaan kaikenlaista kipua ja kipukynnykseni on matala, suoneni karkaavat neulalta, tulen komeille mustelmille) mutta niin vain viikon verran löytyi suonia, joihin oikein urakalla tiputeltiin nestettä, kipulääkkeitä ja antibiootteja. Koska ulkomaan reissuni takia oli myös epäily vieraista pöpöistä, olin eristyksissä ja käytin mahdollisuuden valittamalla  ääneen kipujani – kuulemma auttaa kivunhallinnassa ja ainakin minulla toimi. Olen vielä pienen hetken sairauslomalla ja antibiooteilla, mutta kuitenkin jo jalkeilla ja menossa parempaan päin. Elämäntaparemontista tuli nyt pakollinen ja tämän vuoden aikana odottanee sappileikkaus. – Olen pahoillani, että kissojen ja heidän isäntiensä ja emäntiensä kuulumisten seuraamisessa ja kommentoimisessa tuli nyt näin pitkä tauko. Teitä kaikkia on ollut ikävä! Pipsu ja Miiru: Meillä kans! Mitä teille kuuluu?!

Miiru tutustuu pyörätuoliin

Tirren emäntä on kotona omais- ja kotihoidon turvin. Lewyn kappale -tauti on valitettavasti etenemisessään ottanut jättimäisen loikan ja nyt eletään sairaalasängyn ja parhaimpina päivinä pyörätuolin aikaa. Tää on ihan kelvollinen käyttää, tarkistin.

Miiru: Pitää vielä tunnustaa, että minä otin kaiken irti vähän venähtäneestä hiihtolomasta. Hengailin Tirren kanssa, nukuttiin päikkäreitä samassa sängyssäkin. Iltaisin kiipesin Tirren isännän syliin, asettauduin selälleni ja otin kaikki silitykset vastaan. Ja kehräsin tietty!

Kissansänky 1

Tää ois niinku meidän. Mutta jos haluut – etkä potki etkä kääntyile! -, voit olla tässä meidän kanssa, me ollaan vieraanvaraisia nääs.

Kissansänky 2

Pipsu: Tossa edellisessä kuvassa oli tän alkuvuoden läheisyysannos, piti ottaa jo vähän omaa tilaa lisää. Miiru: Me ajateltiin, et jokaiselle oma kolmannes. Kato käyt tohon keskelle, oot ihan rauhallisesti paikallas ja nukut, ni on kaikilla kiva.

Ihan kiva, että emäntä alkaa vähitellen voimistua. Sillä on yllättävän hyvä silityskäsi, toimii yölläkin suht automaattisesti. On tossa omassa emännässä puolensa. Kun emäntä tutki meidän turkkeja, se sanoi semmoista, että heinäladoissa pelmuamisessa on seurauksensa! Oltiin ihan, että ööö? Kuulemma oli ollut ajatuksena, että meidät pestäisiin vain syksyisin kesän pyörimisten jälkeen, mutta nyt kun on luuhattu naapureidenkin heinäsuojat, luvassa on kevätpesu >^.^<. Katotaan ny, muistaako emäntä vielä ensi viikolla…

Advertisements

28 kommenttia artikkeliin ”Kuinkas sitten kävikään

  1. No huh, onpas se tauti ottanut lujille! Ei ole hyvä. Pikaista paranemista! Ja mahtavaa että on olemassa paikkoja, jotka hoitavat kissat hätätapauksessa!

    Hoitakaa Pipsu ja Miiru hyvin teidän ihmistä, ja huomatkaa että se vaatii nyt hellää hoitoa.

  2. Ihana kuulla teistä! Ollaan ihmetelty kaikki missä oikein ootte, mutta teidän sihteeri oli pedissä.
    Pepsi: Kiva että sulla Miiru piteni loma maalla Tirren kaverina!
    Max: Huimaa Pipsu miten jännät olot sulla olikaan, kun sut haettiin tien varresta ja vietiin yksin uuteen hoitoon. Tosii hienosti osasit olla. Kai siitä kirkkaastakin mariskoolista kovaan janoonsa juo.
    Emäntä: Onpa sinulla ollut kova koettelemus. Onneksi sentään Suomessa vasta, että hoito on ollut suomeksi ja on voitu kertoa selkeästi mistä on kyse (ei kieliongelmia). Toivottavasti voimat palaavat pian!

    • Kiitos kaikesta kannustuksesta! Enpä itsekään ihan heti uskonut, miten heikkoon kuntoon tulehdus vei. Vaikka on ollut huonovointisia päiviä, ihana pitkästä aikaa tuntea, että voimat olisivat palautumassa. Kuulemma toipuminen vie monta viikkoa, mutta kuitenkin parempaan päin ollaan menossa.
      – Emäntä –

      Mutta jatkossa ei enää kirkasta Mariskoolia. Eiei. Menköön nyt tämän yhden kerran.
      – Pipsu –

  3. Onpas ollut koettelemuksia!
    Miirun hieman itsepintainen ilme on näkemisen arvoinen…

    Ja herätys 03.45 oli sekin sopivasti koominen.

  4. JESTAS. Kamala juttu tuo sairaalahomma. Sitä miettii välillä itekin, että voi käydä kaikenlaista … ja sit täällä on nää kaksi kissaa. Sulle ja teille kaikille onneksi järjestyi hyvin. Huh-huh!

    • Kiitos, valoisampia aikoja kohden ollaan menossa :-). Olin itsekin hyvin kiitollinen, miten asiat järjestyivät. Miiru nautti jatkohiihtolomastaan ja ystäväperheen pikkutyttö sai sydämensä kyllyydestä viikon silitellä Pipsua. Nyt ollaan kotona otettu rauhallisesti takaisin silittelyt ja sylittelyt; kissat ovat saaneet aimo annoksen nameja ja herkkuruokia ja kohta päästään taas maallekin käymään, joten elämä alkaa pikkuhiljaa tasaantua. Mutta aikamoinen kokemus oli, en mielellään ota kertauskurssia!

  5. No hui, on varmaan ollut todella pelottavaa joutua kesken matkaa soittamaan apua ja sitten vielä miettimään, että mihin kissa(t)…
    Ite miettiny monesti, että mihin vois laittaa tiedon, että kenen haluaa ottavan kissasta vastuun jos itse menee siihen kuntoon, että ei pysty hoitamaan… Pitäs olla joku sellanen rekisteri mihin vois rekisteröidä tiedot lemmikin hoitajasta näissä tilanteissa, vois vaikka mikrosirun numerolla löytyä tai jotain…
    Parempaa vointia.

    • Kiitos paljon! – Oli tosiaan aikamoista nopeasti kaiken keskellä miettiä, mitä teen kissalle, autolle ja tavaroille. Ambulanssimiehet kyllä rauhoittelivat, että he hoitaisivat kissan jonnekin (varmaan sinne kunnan löytöeläintaloon), mutta onneksi oli voimia itse järjestellä asioita siinä kohden. Olen hyvin kiitollinen kaikesta, miten asiat sitten järjestyivät.

  6. Uh! Nyt PALJON paijauksia kaikille. Kissoille MAHTAVASTI herkkuja ja emännälle vähemmän. Kestävyyttä myös Lewyn kappale -taudin kanssa. Meillä on äidillä se, ja alkuvuosien kauheudet ovat jääneet pois, hirveät harhat ja muut.

    • Kiitos kannustuksesta, täältä pikkuhiljaa askelletaan kohti paranemista. Kissat ovat kyllä suuri apu :-).

      Lewyn kappale -tauti on tosiaan hirvittävä, en olisi uskonut tätä todellisuutta ennen kuin nyt itse elämme tätä. Meillä se on nyt siinä surkeassa vaiheessa, harhat ovat öin ja päivin todellisuutta ja lääkkeillä ei ole voitu paljoakaan auttaa. Sydäntäni raastaa kuunnella äidin itkua ja levottomuutta; kotona ollessani voimme isäni kanssa vuorotella ja pitää äitiä kädestä, silittää ja rauhoitella. Liikuntakyky romahti aivan kertaheitolla viime joulukuussa, saa nähdä, tuleeko yhtään voimia takaisin. – Kiitos, kun sain jakaa tämän sinulle, voimia myös sinulle ja äidillesi.

    • Kiitos paljon! On kyllä ollut semmoinen kokemus, etten mielellään ottaisi kertauskurssia, jospa yhdellä kerralla selviäisin. On ollut liikuttavaa havaita, että kissat oikeasti ovat jotenkin tajunneet, etten ole yhtä voimissani kuin normaalisti ja ne ovat hakeutuneet enemmän lähelleni kuin tavallisesti. Kissaterapiaa :-).

  7. Voi ei! Ajattelinkin, että jotain on sattunut, kun täällä blogissa oli niin hiljaista. Toivottavasti olo kohenee nopeaan.

    • Kiitos huolennpidosta! Nyt alkaa olla sellainen olo, että jaksaa istua taas koneella – olen tosi, tosi iloinen tästä päivästä ja tästä paremmasta olosta. Oli haikeaa todeta, ettei kipujen takia yksinkertaisesti ollut voimia tehdä mitään, piti vain levätä. Kiva taas päästä mukaan kissa/koira- ja uihin blogikuulumisiin.

    • Oiiiii, kiiitos, me kehrätään sulle ja teidän kissuleille: hyrrrr, hyrrrr, hyrrrrrr!
      – Pipsu ja Miiru –

      Kiitos kannustuksesta, jotenkin tuntuu, että nyt alkaisi kivut ja tauti taittua paranemisen puolelle. On ollut ihanaa jaksaa istua tässä koneella, hyvä päivä tänään :-)!
      – Emäntä –

  8. Hurjia kokemuksia teillä , pahoitteluni äitisi sairaudestakin tässä samalla. Teille kaikille paljon voima ja parempia päiviä kevääseen ♥

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s