Pimennystä odotellessa

Tirre: Ei oikeastaan jaksaisi edes kommentoida, pah. Jotenkin ne on niin liikuttavan tohkeissaan aina tästä matolääkeasiasta. Been there, done that niin monta kertaa, ettei nyppää. Paitsi tietty jos yritettäisiin syöttää sitä lääkettä, sitten nyppäisin aika kovastikin.

No, tämä vuoden eka madotus laitetaan mun niskaan iholle nesteenä semmoisesta ampullista. Siinäpähän hipelöitte, hahah.

Tirren matolääke 032015a

Tätä mieltä olen matolääkkeistä: Pläääh.

Tirre: Ai miksikö hahah? Tatatatatatataa: mulla on niin tiheä turkki, että jos siitä nesteestä mitään jäi iholle, niin ihan jees. Suurin osa taisi mennä karvoihin. Siinähän harjoittelevat muistaakseni kaksikymppiä kerta. Annoin laittaa sen nesteen kehräten, sitten jatkoin uniani. Mitäpä näistä.

Tirren matolääke 032015b

Näättekö, sinne yritettiin tököttää rokoteneste. Hahhah!

Tirre: Noilla talon ihmisillä ei tietenkään ole kunnon suojalaseja, mutta  kurkistelevat kuitenkin taivaalle pimennystä odotellen. Minä lähden reviirikierrokselle nyt, moikka!

Mainokset

16 kommenttia artikkeliin ”Pimennystä odotellessa

  1. Hih.. Karvoihin se osa menee meilläkin, mutta ei se meitä haittaa. Tärkeintä on että päästään helpommalla ja ihmiset ovat tyytyväisiä 😉 Me vietettiin pimennysaika sisällä kotona kaksi ja vähän ihmeteltiin että joko se ilta tulikin.

    • Turkin kuivuminen matolääkkeestä vei neljä päivää, onkohan se ok? Ja emäntä miettii kyllä, auttoiko se nyt niitä matosia ollenkaan vai oliko tämä vain semmoinen kevätsuihkuttelu Tirren turkille? No, seuraillaan tilannetta, helppohan tuo neste olisi laittaa, kaikille kivuttominta :-).

  2. Meillä taisi molemmilla olla pimennyksen aikaan peräti silmät kiinni!

    Tsemppiä ihmisten kanssa. Ne on vähän outoja joo. Varsinkin lääkeasioissa!

    • Meilläkin maisema hieman pimeni ja toden totta, tuli kylmempää. Meitä valon vaihtelu ei tietenkään haittaa, kissoilla on niin ylivertainen tuo silmän rakenne. Ihmispolot, niitten pitää vaan pärjätä.

      Kyllä, lääkkeet jotenkin innostavat ihmsiiä, outoa. Ja varsinkin kissojen lääkkeet, pysyisivät omissaan O.O!
      – Pipsu ja Miiru –

  3. Pitää ottaa kampa avuksi. Vaikka eihän siitäkään ole juuri apua. Ehkä niissä ampulleissa on mukana ”karvavara”?

    Meilläkin tiiraitiin taivaalle. Hitsarinlasien läpi.

  4. Meillä ei tykätä edes liuoslääkkeestä. Siitä tulee paha maku suuhun, phyi. Kissa onneksi jähmettyy paikalleen niin kauaksi aikaa, että lääke saadaan tiputettua jakauksiin.

    • Tuopas oli myös hyvä ajatus tuo useampi tiputuskohta. Pitää koettaa nyt ensi viikolla Pipsun ja Miirun kanssa. Mihinkähän minä muuten ne kissat laitan siksi aikaa, kun se liuos on erityisen märkää? Ne nuolee kyllä muuten alta aikayksikön toisen niskasta ne liemet suihinsa :-o.

  5. Minkä merkkinen toi matolääke on, mistä sitä saa ja paljon se maksaa? 🙂 Meillä kun ollaan niin vatsaherkkiä, niin pitäisi varmaan kokeilla tuommosta seuraavalla madotuskerralla..

    • Varsinaisesti alunperin opin tämän täältä Kissablogistanista ja kun mentiin kissojen rokotuksille, pyysin eläinlääkäriltä reseptin ja ostin vastaanotolta heti mukaan lääkkeet. Se ampullin koko (ja sitä myöden hinta) vaihtelee kissan painon mukaisesti. Lääke on Profender, valeluliuos. Muistaakseni vastaanotolta ostaessani hinta oli kullekin kissalleni 20 e luokkaa.

      Ainakaan Tirrelle ei tuntunut tulevan lääkkeestä sivuoireita.

  6. Ihminen on puhunut jostain matojutuista, mutta vielä en oo päässy maistelemaan… Pian ois kuulemma ajankohtaista, mitä ikinä se tarkoittaakaan…

  7. Taivaalle on täälläkin tiirailtu. Huomattiin että mikä ihmeen pimeys sisällä tuli ja hokattiin että auringonpimennyshän sen täytyy olla! Ja joo, kätevää toi ihon kautta toimiminen, on tullut kokeiltua loishäätöön, häätää niin ulkoiset kuin sisäisetkin loisijat.

    • Auringonpimennys on kyllä ihan hieno kokemus. Heinäkuussa 1990 olin ison ystäväjoukon kanssa Liperissä harjunrinteellä katsomassa sitä edellistä täyspimennystä. Nyt riitti toisten valokuvien katselu ja sen havainnointi, että maiseman valo tosiaan muuttui kalseammaksi ja ilman lämpötila laski hieman.
      – Emäntä –

      Plääääh matolääkkeille! Ei otettais, jos ei noi pakottais.
      – Pipsu, Miiru ja Tirre –

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s