Reissusta reissuun

Reissusta reissuun

Meillä on nyt ollut paljon tämmöistä, siis reissuamista. Tänään satoi vettä. Paljon. Hirmu paljon. Ja vieläkin sataa.

Ei ollut tarkoitus olla näin pitkään hiljaa täällä blogissa. Mutta meitä on väsyttänyt yllättävän paljon tämä matkustaminen, vaikka mielellään ja omasta tahdosta on matkustettu ja jatkossakin matkustetaan. On sitten vaan välillä oltu ja nollattu päätä. Emäntä käy ensimmäistä surutyötä äidistään; muistisairaus on sikäli viheliäinen sairaus, että se vie ihmisen kahdesti. Ensin eläessä ja aikanaan kuolemassa. Paljonko on aikaa jäljellä, ei voi tietää, nyt on nämä hetket, nämä mahdollisuudet. Me kuljetaan tätä samaa matkaa; ollaan siellä, missä emäntäkin; kaveria ei jätetä.

Paitsi jos emäntä on työmatkalla, niinkuin oli viime viikolla. Me oltiin hoitopaikassa sen saman pikkuemännän luona kuin emännän sairastumisen aikaan. Se pikkuemäntä on hieno pakkkaus ❤ niikuin koko perhe. Meidän vesikulhot on olohuoneen pöydällä, ikkunoita oli tosi paljon ja niistä näkyi koiruja kävelyttämässä ihmisiään, istuttiin (vähän) olohuoneen pöydällä, kiivettiin kaapin päälle ja annettiin noottia ruasta. Oli kuin kotona!

Tipu!

Emäntä oli lähteä matkaan ilman karvakuorrutusta laukussa. Onneksi ehdin paikalle!

Eikun nukuttaa

Haluun nukkua, mee pois, pliis!

Nukuttaa

Aaaaah, lepoa.

Voisin jäädä nukkumaan

Leijonaa mä metsästän… Millähän ton emännän sais ostamaan hillittyjä vuodevaatteita?

Siellä työmatkalla oli surkein netti aikoihin. Maksoi 20 e/ viikko ja sillä sai hakukoneen etusivun näkyviin, sen suurempaa se ei jaksanut avata. Mitään blogijuttuja emäntä ei saanut sieltä laitettua, mutta on ne ideat ja kuvat tuolla tallessa.

Kaikista ihaninta kuitenkin on, kun ollaan kaikki taas yhdessä. Ihan sama, missä kodissa tai talossa, mutta kunhan ollaan yhdessä. Silloin sylitellään kaikki vajeet, kehrätään ja hyrrätään. Nautitaan hetkestä.

SylitystäHellikää toisianne!

– Pipsu ja Miiru –

Advertisements

18 kommenttia artikkeliin ”Reissusta reissuun

  1. Mahtavaa kuulla teistäkin! Oltiin jo huolissaan! Te olette kyllä cool, kun noin paljon reissaatte. Ei me mahdettaisi jaksaa. Tai ei kyllä tietysti ole valinnan varaa noiden ihmisten kanssa…

    PurrrrRRRRR teille ja ihmisille voimakehräyksiä ♥

    • Me nukutaan aina yksi päivä putkeen sen jälkeen kun on autoiltu. Emäntä puolestaan huokaa laukkujen kanssa, ettei se ihan enää muista, mitlä vaatteet on missäkin päin Suomea. Meillä on helpompaa, kun on vain tämä yksi asu, mutta se tosin onkin kestokaunis .

      Me kiitetään kannustuksesta <3!
      – Pipsu ja Miiru –
      – Ja emäntä kans 🙂 –

    • Eikö olekin hämmentävää, etteivät kaikki ihmiset ymmärrä kissankarvojen kauneutta?! Hyvin huolellisesti koetetaan aina lähettää emäntä matkaan niin töihin, työmatkalle tai kauppaan, niin että ainakin muutama kissankarva koristaa emäntää. Onneksi te tiedätte, kuinka tärkeää on varustaa oma ihminen kauniisti ulkomaailmaan. Kissan yksittäinen turkkikarva on koruista kaunein <3!
      – Pipsu ja Miiru –

  2. Mun äiti on kovasti raihnainen ja 81, joten jaan tuon huolen.
    Hyviä kissailuja kuiteskin!
    Nauroin viikon sille ”tarjoilija, pari pörheää”-kuvatekstille.

    • 🙂 Kiitos! – Mun äiti täyttää tänä vuonna 80; muistisairauden diagnosoinnista on vasta vuosi, mutta ilmeisesti ollaankin jo siellä taudin loppuvaiheessa menossa. Tuntuu, ettei kestä perässä näitä muutoksia, asiat ovat edenneet niin nopeasti.
      – Pirjo –

    • Me kiitetään <3!

      Tänään kun kuultiin hoitopaikkauutisesta, tuntuu kuin sisäinen kevät olisi hypännyt aimo askeleen! Matkustaminen jatkuu toki, mutta on helpottunut olo, että nyt olisi äidille pysyvä, oma rauhallinen huone ja ympäri vuorokauden hoitoa. Toki sairaalassakin on hoito, mutta kuntoutusosasto ei mielellään pidä potilasta kuin hetken ja äidin paluu kotiin ei kuitenkaan enää ole ollut mahdollista.
      – Me kaikki –

  3. Paljon voimia teille! Se on hirveä tilanne, kun huomaa läheisen, rakkaan hiljalleen lipuvan kauemmaksi. Hyvä, että muistatte nauttia myös leppoisasta yhdessäolosta.

    • Kiitos <3! Elämää ei tosiaan voi käsikirjoittaa, se on itsenäinen, polveileva ja yllättävä; olen kiitollinen, että olen pystynyt nyt järjestämää/saanut työnantajalta aikaa tähän ja saamme nämä muistot matkallemme eteenpäin.

  4. Ihanaa että olette kaikki yhes koos! Voimia teille, muistisairaus on raskainta juuri läheisille, onneksi armollinen sairastajalleen (kun ei muista, ettei muista). Olen kohdannut muistisairaita niin läheisissä kuin urani varrella työelämässä! Aina yhtä vaikea asia! Iso halaus sinulle ❤

  5. Kiitos myötäelämisestä <3! Täytyy sanoa, että tämä Lewyn kappale -tauti on ilkein tapaamani muistisairaus, kun se vie sekä liikuntakyvyn että muistin. Ja tietysti sitten tämä vauhti oli meille täysi yllätys. Piti olla vielä 10 vuotta aikaa, lähes samantien ollaankin taudin loppuvaiheessa. Päivä kerrallaan nyt iloitsemme yhteisistä hetkistä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s