Arvottiin, arvottiin!

Arvonta Täällä ollaan! Emäntä on ollut ihmisten kiireissä, mutta nyt saatiin se vihdoin istutettua tähän koneelle. Oltiin huolissamme, mihin meidän palkinnot on menossa, kun emäntä lykkäsi ja lykkäsi tätä arvontaa tänne kesäkuulle.

Me annetaan noottia emännälle  tuolla myöhemmin ja kerrotaan meidän kuulumisia muutenkin, mutta nyt ekaks arvontaaaaaa, tattaraa!

Luettiin kiitollisin mielin teidän kommentteja, lämmin kiitos kaikille. Ilo on jatkossakin kirjoitella teille kaikille kuulumisia, kiva kun olette siellä ruudun toisella puolella!

Miiru: Emäntä asetteli  tämän arvontakipon eteeni, että pitäisi valita yksi lappu. Mutta minä olen herrasmies, minulle kaikki ovat yhtä tärkeitä ja haluaisin antaa ihan jokaiselle palkinnon!

Pipsu: Patistettiin emäntä etsimään arvontakone ja tämmöinen löytyi.

Pipsu ja Miiru: Juhlallisesti julistamme, että blogimme yksivuotissynttäreiden arvonnan on voittanut  PAULIINA JA NAAVA!  Onneksi olkoon!
Emäntä laittaa henkilökunnalle sähköpostia, niin saadaan osoite meidän paketille.
Me lähetetään siinä sitten myös meidän omat salaiset nuuhkutteluterkut Naavalle!
Ai niin, ja Tirreltä terveisiä myös. Tirre on nauttinut saadessaan olla taas rauhallisesti isäntänsä kanssa kahdestaan, on kaikissa ulkohommissakin mukana isännän lähellä. Mutta kohtahan me mennään sinne taas; kyllä Tirre meistä tykkää, vaikka koettaakin välillä ojentaa meitä.

Tässä alla vielä kuvakaappaus arvontakoneen tuloslistasta.

Arvontatulos

Miiru: Ja nyt noottiosastolle! Emäntä on ollut ihan mahdoton. Hirveästi poissa, pitkiä päiviä, meidän iltaruokinta-aika on ollut milloin sattuu, silityksissä, sylityksissä ja rapsutuksissa on vajetta vajeen jälkeen, sunnuntain ruokaherkut laahaa jäljessä, kananmunankeltuaista ole nähty kahteen viikkoon. Ei hyvä.

Emäntä: Niin mutta kun patteriremontti jatkuu edelleen, huonekalut kasassa, asunnossa  viileää, lähes kylmää, emännän nivelet ärtyvät siitä ja särkevät yöllä, niin ettei saa nukuttua; sitten oli iloisia  valmistujais- ja lakkiaisjuhlia ja nyt kuorrutuksena kesäleirit pyörähtivät käyntiin ja -juhlat tulossa ja…

Pipsu: Mut me ollaan sun kissoja. Me kaivataan sua.

Emäntä: Niih…tää työputki helpottaa juhannukselta.  Koetetaan selvitä siihen saakka?

Käy tääkin nukkumapaikaksi

Meidän huonekalut on tällä lailla hyrskyn myrskyn, tääkin nukkulokero tuolin päällä. Tässä pitää pienen kissa koettaa saada unta.

Käy tääkin nukkumapaikaksi 2

Ai et juhannukseen… kai se sit menis. Hei, tuolla on ehkä NAMU…

Minäkö 1

On helpointa nukkua, mikäli ihminen on poissa sängystä.

Pipsu: Meillä oli myös vieras! Monta päivää! Periaatteessa se on aika hyvä yksilö, koska se ei metelöi eikä yritä silittää. Mutta se on huono, että yöllä sen huoneeseen ei pääse, pitää oven kiinni. Semmoinen ei vetele.

Kuvassa demonstroin, miten kissan tulee voida nauttia vuoteesta ja puhtaista lakanoista. Ei mitään suljettuja ovia meille.

No, sitten se vieras päätti lähteä kotiinsa. Oikein hyvä. Se näytti tältä:

V__FE7A

Pipsu: Mitä? Miksi te minua katsotte?!

Minäkö 2

Olen viaton ja syyytön. Kurrrr…kurrrrkurrrr…

Mukavaa kesän alkua kaikille!

– Pipsu ja Miiru –

Mainokset

20 kommenttia artikkeliin ”Arvottiin, arvottiin!

  1. Onnea voittajalle!
    Näyttää olevan näitä ihmiskiireitä liikkeellä enemmänkin… Onneks ne kaikki ainakin lupaa, että kohta ei enää oo niin kiire.
    Tosi hienosti koristeltu noi vieraan housut! Tolta niiden kuuluukin näyttää sitten kun on kissatalossa käyty kylässä.

    • Näin vaivaa tuohon koristeluun <3! Mun ohuimmat silkkiturkkikarvat on huolellisesti aseteltu aaltomaisen vaikutelan aikaansaamiseksi. Pientä 3D-vaikutelmaakin on havaittavissa. Olen hyvin tyytyväinen saavutukseeni.
      – Pipsu –

    • Ton juhanus on kyllä niiiiiin venyvä käsite, hah! arvaa, onko vieläkään saatu kananmunankeltuaista? Purkkia tyrlätään-
      – Miiru –
      Olen hyvin ylpeä taiteellisesta näkemyksestäni.
      – Pipsu –

  2. Kestäkää! Monella on nyt semmosii puuteongelmia kun ihmiset on TÖIssä vaan tai puuhaavat jotain, missä ei omia kissoja ”tarvita”. Mulle on kerrottu että se menee ohi. Kai se sit menee. Tsemiä!

    • Se TÖi on outo, melkein hävittää näkyvistä ihmisen. Miksköhän ne tykkää semmoisesta menosta? No, nyt me nautitaan kaksinverroin, kun on silitystä enemmän tiedossa.
      – Pipsu ja Miiru –

  3. Onnea voittajille!

    Koittakaa kestää! Vaikka tuo on kyllä tosi hankalaa ja paheksuttavaa, kun on asiat myöhässä ja silityksiä ei tule ja kaikkea. Oikeastaan Kissavirastolle valituksen paikka. Mutta meidän ihminen kyllä varmaan ottaisi meidät Töihin-paikkaan mukaansa, mutta voitteko kuvitella sinne EI SAA viedä kissoja! EI SAA! Ihminen menee tahallaan joka päivä paikkaan, jossa EI SAA olla kissoja?! Se on outouden huippu, sen vaan sanon.

    Niin ja sitten meidän ihminen sanoi, että tuossa pari viikkoa sitten joku oli arvannut sen kissanpalvelijaksi, kun oli paidassa kissankarvaa. Huomaajalla on itsellänsäkin kissa, kuulemma. Jos ei saa mennä mukana Töihin-paikkaan, lähetetään edes karvoja sopivasti. Nih.

    • KYLLÄ, kissankarvoja mukaan! Voiskohan semmoinen iso, tunnettu muovifirma kehitellä meille oman rasian? Siinä vois olla joku hieno kansi, jota kierrettäis ja suhautettais ja painettais vastakkaisista nurkista, niin että meidän kauniit kissankarvat – ja viiksikarvat! – säilyis ihan parhaiten >^-^<!
      – Pipsu ja Miiru –

    • Jeeee<3 ❤ <3! Ollaan iloisia teidän puolesta!

      Meidän emäntä sai teidän emännän sähköpostin ja kohta se kipittää postiin, nyt kun sen TÖIt on kesätauolla. Emäntä on hyvin onnellinen breikistä samoin kuin mekin, hyrrrr!
      – Pipsu ja Miiru –

  4. Onnea Pauliina ja Naava !

    Mutta noi housuthan on tosi trendikkäät karvafarkut, suurinta huutoa ainakin jossain mielikuvistusmaailmalssa 😀

  5. Miirulla on komeat kulmakarvat! On pituutta, on väriä. Vai että vieraita uroksia käymässä, no, niin voi välillä olla.

    Oon menossa katsomaan äitiäni, joka on siinä vaiheessa että välillä kotona, välillä sairaalassa (siskosta ei ole paljon apua, tiuskii vain).

    • Hyrrrr, kiitos <3!
      – Miiru –

      Voimia sulle. Se ralli kodin ja sairaalan välillä on kaikille uuvuttavaa. Meillä ainakin huoli oli suuri, kun äiti kotihoidossa ei syönyt eikä juonut riittävästi kaikesta tarjoamisesta huolimatta, kuivui, tuli kuumeet ja tulehdukset. Sitten sairaalassa elvyteltiin taas "kuntoon" ja lähetettiin takaisin kotiin.
      – Emäntä –

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s