Muistelemme menneitä, osa 2

Heti leirin jälkeen emäntä osallistuu vuosittaisten kesäjuhlien valmisteluun. Siinä kävi aikoinaan hieman samoin kuin leirinkin kanssa eli yhtenä kesänä emäntä auttoi toista työalaa ja sitten homma vain vakiintui. Siinä ohessa emännän pitää toki hoitaa oman työnkuvansa työt, joten kesäkuu on aikamoista taitelua. (Vai emännän kykenemättömyyttä vetää rajoja :-O?) Niin leirissä kuin juhlissa on kuitenkin oma palkitsevuutensa, joka kiehtoo ja innostaa joka vuosi.

Me tietenkin pidämme kotona langat käsissä. Tai siis tassuissa.

Miiru: Tässä on kasa erilaisia lippusia ruokailuun, näytelmiin ja konserttiin. Minä valvoin tilastointia niin myydyistä kuin myytävistä.

Liput 1

Nää on nyt laskettu huomista varten. Ei myyntiä enää!

Liput 2

Kuulitko?! Ei myyntiä edes söpöille kissoille.

Pipsu tarkkailee lippuja

Yhden konserttilipun oisin ostanut…

Työrutistus kysyy tietenkin meiltä joustavuutta. Vajeita on ja paljon pitää katsoa tassujen läpi. Olemme kuitenkin oppineet elämään tämän hektisen jakson kanssa ja löytäneet selviytymiskeinoja. Kissanruokapurkkeja emme edelleenkään osaa avata, mutta ääntä löytyy muistuttamaan tärkeimmästä eli meidän ruokinnastamme. Mmmjjjjääääyrrr!

Miiru: Juomapuolesta on niin ihmisen kuin lemmikin pidettävä huolta. Siis veden lipityksestä – muuta emme huoli! Mutta jos pieni lipaisu kissanmaitoa on jokus tarjolla, niin nammmm <3.

Lipslipslips

Ei ollut vaihdettu vettä meidän Mariskooleista. Kipaisin drinksulle tähän emännän yöpöydälle. Aika virkee tämmöinen punainen väri.

Pipsu: Suurin nootti emännälle tulee silityksen ja rapsutuksen vähyydestä. Emäntä on kuitenkin parantanut viime vuosista ja nyt oli hankittu varakädet. Tässä kaverissa on potentiaalia <3, minähän en  nääs kaikille käsille silittäydy.

Silitä 0

Silitä…

Silitä 1

…ja sit rapsuta korvan takaa…

Silitä 2

…ja sit leuan alta ❤

Elvymme vielä hetkisen, että voimme seuraavaksi muistella LAULAMISTA.

Siihen asti riittävästi silitystä ja sylitystä kaikille!

– Pipsu ja Miiru –

Mainokset

14 kommenttia artikkeliin ”Muistelemme menneitä, osa 2

  1. Näyttää asiantuntevalta rapsutukselta! Eikä sitä tosiaankaan kenen tahansa anneta käpistellä, arvokkuus ja itsemääräämisoikeus pitää kissan säilyttää!

    Tuo muki näyttää myös hyvältä. Pirteä malja.

  2. Onhan silittäjä melkein yhtä karvainen kuin kissa näköjään 😉 Se lienee hyvä enne. On se kiva kun kissat osallistuu hommiin!

    • Tässä ois potentiaalia. Me tullaan silitettäviksi omatoimisesti aika harvoille vieraille, joten meidän emäntä on aina todella iloinen, jos meidän luottamus ihmiseen kasvaa uudella ihmisellä. Paljon ollaan kuitenkin tultu eteenpäin sieltä alkupisteestä.
      – Pipsu ja Miiru –

    • Hahaahahaa :-D! Täytyykin kysäistä, jos tuo sijaiskäsipari haluais laajentaa kissareviiriään. Sais CV:nsä (oho, meniköhän tuo pääte nyt oikein?) ”Harrastukset” kohtaan merkinnän ”Kissailu”.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s