Niitä näitä

Heinäkuun metsämansikat

Metsämansikat ovat vähitellen kypsyneet, edelleen löytyy myös raakileita.

Pipsu: Olemme viettäneet heinäkuuta. Ei mitään ihmeellistä; sellaista perusleppoisaa lomailua. Vaikka on ollut aika koleaa, me Miirun kanssa olemme ulkoilleet päivittäin. Emäntä on pessyt niitä ikkunoitansa, kerännyt pestäviä mattoja kasaan, käynyt syntymäpäivillä, leikannut ruohikkoa ja maalannut grillikotaa. Ollaan oltu ja iloittu päivistä.

Yksi iso juttu kyllä oli, että emännän äiti voitiin tuoda hoitokodista viikonloppuvierailulle. Perussairaus on valitettavasti edennyt joululta alkaen suurin askelin.Tällä hetkellä liikuntakyky on melkein menetetty ja myös muistin osalta tilanne on heikko. Kotivierailu selkeästi ilahdutti ja piristi häntä, juttu luisti, ruoka maittoi ja yöunetkin olivat rauhalliset. Meille kaikille jäi hyvä mieli viikonlopusta. Näitä vierailuita olisi tarkoitus jatkaa kuukausittain, jos vointi sallii.

Emäntä käy edelleen omaa suruaan ja luopumistaan läpi. Muistisairaus on siitä viheliäinen, että se vie ihmisen kahdesti; ensin jo tässä elämässä ja sitten kuoleman hetkellä. Silti jokainen tapaaminen ja yhteinen hetki on edelleen tärkeä. Ei elämän päiviä voi heittää hukkaan, vaikka kunto vaihtelisi; vaikka nyt ei olekaan enää  ”niinkuin ennen”.

Tirre heinäkuussa 2015

Tirre: Minä näytin parhaat pyörähdykseni.

Tirre: Yksi tärkeä asia emännän äidin vierailulla oli silitellä meitä kaikkia kissoja, mutta varsinkin minua, minä olen hänen kissansa! Minua vierastutti aluksi enkä oikein uskaltanut olla lähellä pyörätuolia. Siksi minun emäntäni sanoikin surullisesti, että Tirrekin häntä pelkää, kun hänessä on ”laitoksen haju”. Mutta kun aikaa vierähti hieman, rohkaistuin olemaan emäntäni sylissä ja se oli meille kaikille sydäntälämmittävä hetki.

Tirre heinäkuussa 2015 2

Tirre: MUN emäntä ❤

Kissankellot 2015Miiru: Meidän emäntä on ollut yllättynyt, kun minä olenkin se kiltti kissa ja tulen iltaisin helpohkosti sisälle. Pipsu sen sijaan on tänä kesänä halunnut vähän enemmän liekaa ja on myöhään ulkona. Mitään reviiritappeluita ei kuitenkaan ole menossa ja Pipsu palaa retkiltään ihan hyväkuntoisena.

Miesluolani on edelleen tyynytetty, joten olen ratkaissut asian siirtymällä nukkumaan lattialle sen kukkapöydän alle. Arvelen, että emäntä alkaa sääliä lattiapaikkaani ja siirtää tyynyn siihen. Ja niinpä minä kipuan salamannopeasti takaisin laatikkooni. Tyhjään laatikkooni! Hahaa!

Voikaa hyvin!

– Pipsu, Miiru ja Tirre –

Mainokset

19 kommenttia artikkeliin ”Niitä näitä

  1. Mahtavaa, että emännän äiti pääsi kotiin välillä, ja Tirrekin suostui syliin, vaikka olikin pyörätuoli ja laitoksen hajua! Toivottavasti kunto sallii vierailut jatkossakin!

    Pipsun ei kyllä pitäisi ottaa liiaksi vapauksia. Maailma on pelottava paikka pienille (ja isommillekin) kissoille!

    Hyvää loman jatkoa, olkaahan kissoiksi 😉

    • Kiitos! Me oltiin tosi reippaita kissoja, käytiin ulkoilemassa joka päivä, höykkyytettiin hiiruja, mutta tultiin yöksi sisälle nukkumaan. Ei kovin ruoka maistunut, aamuisin oli niin kiire ulos, mutta käytiin kyllä päivällä kotona nopeasti syömässä muutama raksu.Illalla syötiin paremmin.
      – Pipsu ja Miiru –

    • Kiitos, tuntuu, että kaikki virkistyttiiin ja aivot saivat ihan muuta ajateltavaa. Nyt on ihan mukava taas aloitella töitä. Elokuulla on luvassa vielä pieni pätkä lomaakin, sitten taas matkaillaan maalle.

    • Pari viimeistä lomapäivää sain nukkua taas paljaassa laatikossa, voitto! Se on niin hyvä laatikko, mieluisa <3.
      – Miiru –
      Minä koetan pitää mielen virkeänä ja olla mahdollisimman paljon sitten mun isännän kanssa. Outoa, kun ihmiset tuolla lailla katoavat ja ilmestyvät. Mutta kun nuuhkutan vähän tarkemmin, tunnistan kyllä taas oman emäntäni tuoksun. Häkellyttää joskus tämä elämä pientä kissaa.
      – Tirre –

    • Joo, ei me kyllä valiteta. Osataan nykyisin pyytää ulospääsyä ja ruokaa siltä Tirren isännältäkin, käydään joskus jopa sylissä kehräämässä. Meidän oma emäntä on hyvin iloinen, että meillä on luottamus lisääntynyt taas yhteen uuteen ihmiseen.
      – Pipsu ja Miiru –

  2. Voimia Pirjo teille kaikille! Muistisairas todella verottaa monen voimia! Ihanaa että äitisi pääsee ja jaksaa vierailulle (ja että otat!). Kissat on terapiaa mielelle ja ruumille myös (kehräämisen aiheuttamat matalat ääniaallot ovat ensinnäkin varsin terveellisiä ja toisekseen ne hoitaa mahdollista kipuakin)

    • Lämmin kiitos <3! – Tämä on ollut monenlaisen opettelun vuosi. Sydäntä raastaa välillä äidin kaipuu omaan kotiinsa; näillä vaikka lyhyilläkin vierailuilla koetetaan saada elvyteltyä äidille toivoa ja elämän jonkinlaista mielekkyyttä. Lewyn kappale -tauti on vienyt äidin kunnon niin hauraaksi, että kotisairaanhoidon avullakaan kotona yhtäjaksoisesti oleminen ei onnistu, niin surullista kuin se meille kaikille onkin. Olemme hyvin kiitollisia kaikkien eri sairaaloiden ja yksiköiden lääkäreille ja hoitajille, olemme saaneet asiallista hoitoa, tietoa ja apua tämän puolentoista vuoden aikana, jona muistisairauden diagnoosi on ollut tiedossa.

      🙂 Ja kissat pidetään mukana niin kauan kuin mahdollista, taitavat hoitaa niin äitiä, meitä läheisiä kuin muuta sukua ja ystäviä. Uskolliset karvatassut ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s