Täällä Teije, Egyptin kuningatar!

– Hyvät alamaiset! Kuningattarenne puhuu.

Voitte tässä samalla kaukosuudella tassuani ja ilmasilittää kaunista turkkiani. Olen hyyyyyviiiin sievä, sanoo tämä uusin palvelijattareni. Minä toki tiedän tämän itsekin. Ai miksi kuningatar? No kun mun nimi tulee sieltä faaraoiden hallitsijattarien puolelta. Palvelijattareni taitaisi tykätä kirjoittaa nimeni epävirallisissa yhteyksissä Teye, siitä tuo ”yy” on hauska ”jii”  niinkuin Maya ja Raya ja onkos niitä muita tätä lajia? Taidan suoda tuommoisen pienen hupsuttelun.

– Olen siis Teije, puolivuotias egyptinmautyttö. Olen hurmaava pronssitäplikäs, vilkas, jäntevä, utelias, ketterä, kova kiipeämään ja vielä hurrrrjempi kehrrrräämään. Ja juttua riittää!  Mun kasvattajan Hannele Arantolan tiedot löytyvät täältä. Ja hei, jos teitä alkaa kutittaa sydämestä niinkuin tätä mun palvelijatarta kun se näki mut kissanäyttelyssä, niin mun veikeä velipoika vielä etsiskelee hyvää, omaa kotia. Vink!

Profiilia heti kärkeen. Siro ja niin sievä.

Isot korvat, huolestunut ilme ja karviaisenvihreät silmät. Jes, kaikki niinkuin maulla pitää olla.

– Tämä meni siis niin, että palvelijatar ajatteli käydä kissanäyttelyssä, koska ei normaalisti käy, näyttely oli lähellä, aamu oli ihanan aurinkoinen ja kahviosta saisi aamupalan. Koko alkuvuodenhan kissanpentukuume oli tehnyt palvelijattareen  tuloaan ja näyttely olisi hieno paikka leperrellä söpöille kissoille ilman sen suurempia seuraamuksia. Hahah, kun tuo oli nähnyt minut, kuulemma olin hurmannut yhdellä pontevalla naukaisulla. Mutta kyllä se kuitenkin vielä vaati paljon miettimistä, sanoi palvelijatar.

Saavuin ma 7.9. ja minulle oli sisustettu oma vauvahuone. Oli ruokaa ja juomaa, hiekkis, alustoja, leluja, kiipeily- ja raapimispuu ja semmoinen ostettu kissanpeti. Palvelijatar  oli päättänyt  mennä kirjan sääntöjen mukaan, kun aikanaan Tirren vierailu ja tutustuttaminen Pipsuun ja Miiruun oli ollut vähän liian suurpiirteinen. Kirjassa käskettiin hieroa palvelijattaren villapuseroon kissojen hajut (isojen hajut mulle ja mun hajut isoille) ja viedä ne ristiin rastiin kissoille nuuhkittavaksi. Ongelma oli, ettei tällä ihmisellä ole ensimmäistäkään _villa_puseroa. Siksi se lopulta kehitti sen villa_sukka_vaihdon. Toimi, joo.

TÄÄ  on  rakkain huiska <3!

– Tää mun palvelijatar oli ekan viikon etätöissä kotona, yhtenä päivänä oli kissalapsenvahti, kun palvelijattarella oli kokousreissu. Olin alkupäivät  tiukasti oven takana omassa huoneessani, huomasin kyllä ovenraosta, että siellä on _muitakin_. Oisin heti halunnut lähteä tutkimaan, mut en päässyt. Mun huoneeseen sitten alettiin päästää pikkuhiljaa vierailijoita, niinkuin nyt tuo huiskatyttökin. Jaksoi leikittää mua ilmiömäisen kauan.

Tääkin huiska menettelee.

Mitä tuolla? Mulle kans!

-Palvelijatar on ollut hyvin ylpeä sen isoista kissoista, koska kotiuttaminen on mennyt yllättävän hyvin.  Ja minä kuulemma olen tavattoman sosiaalinen ja hyväluontoinen, osaan käyttäytä laumassa. Aika pian palvelijatar totesi, että nyt on nuuhkittu puolin ja toisin, käyty katsomassa turvallisesti välimatkan päästä, joten ovet auki!  Minä pidin Pipsulle ja Miirulle kuitenkin puhuttelun – tai no joo, monta puhuttelua – miten kuningattarien kanssa toimitaan, hyvin uskoivat. Annoin vähän räkää ja sähinää tehosteena.

[Pipsu ja Miiru: Kihhihhihhihhih. Juu, totta kai uskotaan…]

– On nuuhkittu nenät ja peput, halusin samalle hiekkikselle isojen kanssa ja liityin juomakuppiseuraan. Saan vaania isoja ja hyökätä, mutta mitään painiotteita ei ole vielä ollut luvassa. Pipsu nuoli jo kerran mun korvantauksia.

On toi pieni tirriäinen meihin verrattuna… Napataanko hännästä kiinni?

– Olin taas autokyydissä, kun tultiin Tirreä katsomaan. En huutanut paljon, mutta tietty jotakin small talkia. Kovasti meitä kaikkia kehuttiin, että meillä on hyvä vaikutus toisiimme.

Oon vielä pieni, pitää nukkua paljon.

Isot kissat jätti mut yksin, ne meni ”ulos”. Minä en pääse sinne, katson vain ikkunasta. Oon saanut haistella taas villasukkaa, kuulemma tehdään nyt Tirren kanssa tätä kotiuttamista. Ei mua haittaa. Syön kanankauloja (nammmm, mun herkkua niinkun  kivipiira sekä broilerin- ja possunsydän), leikin huiskalla ja nukun yöt palvelijattaren vieressä. Ai niin, isot kissat sanoo sitä tuttavallisesti emännäksi tai emoiseksi; minäkin saatan kokeilla, jos tuo osoittautuu hovikelpoiseksi.

Hyvä nukkualusta tää palvelijatar kyllä on.

Kauniita unia päivin ja öin!
-Teye –

Ps. Maukulaisista kissarotuna löytyy lisätietoa vaikkapa yhdistyksen sivuilta, Suomen Rotukissayhdistyksen eli SUROKin sivulta ja toki Wikipediasta.