Meinaa karata…

…vaan ehdittiinpäs vielä! Helmikuu oli huiskahtaa ohi, mutta onneksi oli tämä ylimääräinen päivä. Emoinen on palautunut kotiin, saunottanut matkalaukkunsa ja pessyt pyykkinsä, hakenut kissat kotiin, saanut aikaeron rukattua paikalleen,  räkätaudin voitettua, tehnyt työtöitä ja pakannut kissat uudestaan matkaan hiihtolomailemaan.

Tirre: Ne on taas takaisin täällä. Juurihan ne meni käymään omassa kodissaan ja eikun heti takaisin, hmh. Jos olisi huokaileva kissahymiö, käyttäisin sitä, mutta nyt tyydynTäällä taas käyttämään korviani, lukekaapa minua.

Hyvää tässä on tämä lämmin konepelti; ymmärrän, miksi ihmisetkin pitävät autonpenkkien lämmityksestä.

Toisaalta opin kyllä niiden pitkien viikkojen aikana Sähikäiseltä yhden jutun. Minun aamutapani on istahtaa isännän viereen omalle tuolilleni ja syödä hieman kinkkua ja juoda punaista maitoa. Jostain syystä Sähikäiselle kuitenkin sallitaan istua kahvinkeittimen vieressä pöydällä ja katsoa ikkunasta ulos. Totesin, että kyllä minäkin voin ottaa tuon tavan käytäntöön ja nyt, jos aamutarjoilu on myöhässä, istun tuolin sijasta päättäväisen näköisenä pöydällä ja napauttelen hännällä pöytää, että olisi syytä aloittaa minun syöttämiseni. Kun näen kinkkusiivun, palaan tyytyväisenä odottamaan takaisin tuolilleni.

Teye: Minä opin meidän lomahotelliviikkojen aikana puskemaan ihmisen kättä tai jalkaa, jos haluan silitystä, Miiru opetti. Sitten Tirreltä opin tämän kinkkujutun ts. että pitää ottaa selville, mitä ihmisten kääröt ja paketit sisältää ja sitten voi pyytää, jos on jotain hyvää. Oikeastaan en syö montaakaan juttua, mutta se pyytäminen on hauskaa. Ja sen kerroinkin jo aiemmin, että ihan itte opin avaamaan ovenkahvat.

Pipsu: Minä jouduin olemaan aika kauan arestissa, kun pakkasten aikaan oli se mun pikku lomanen, josta nuo hätääntyivät. Sitten kun lopulta ilmat alkoivat lauhtua, emäntä soitti ja antoi luvan laskea minut taas ulos. Kun Emoinen lopulta palasi sieltä Kaukomaasta ja tuli hakemaan meitä, minä olin ollut taas pienen hetken omilla retkilläni. Mutta kun Emoinen tuli autostaan ulos ja huuteli minua, minä  _juoksin_  heti emännän luo ja puskin ja puskin ihan kamalasti emäntää. Emoiselle tuli joku juttu silmiin, kovasti räpytteli.

Miiru: Minä otin meistä eniten nokkiini Emoisen reissusta. Sinä päivänä, kun Emoinen tuli hakemaan meitä, minä kävelin pihamaalla ihan kuin en olisi ollenkaan huomannut Emoista. Kolme kertaa kävelin portaille niinkuin olisin ollut tulossa sisälle ja kun Emoinen tuli avaamaan ovea, käänsinkin selkäni ja juoksin häntä mutkalla karkuun. Enkä heti antanut silittää enkä ottaa syliin!

Minä ekaPipsu: Minä olin eka Emoisen sylissä!Kyllä minäkinTeye: Jotakin tuttua tässä on, otanpa selvää.Kuka tää olikaanTeye: Nuuuuuuh, nuuhnuuhnuuh, nuuuuuuuh….Ei karataKaikki kolme leppyivät lopulta kauan poissaolleelle  Emoiselle ja kun käytiin nukkumaan, Emoinen sai todistaa tällaista idylliä. [Teye: Se räpyttelee taas! Mitähän sen silmille on käynyt?] Tänne asti edelleen joka yö joku kissoista on nukkunut Emoisen kanssa ja muutkin jossakin lähistöllä. Ai niin, kuvassa Emoinen löytyy vinottain tuosta oikealta…Oi tätä hiljaisuuttaTirre: Ahhh, kaikki tää on mun…

Teye: Ja kauniiksi lopuksi ihanaa karkauspäivää kaikille. Mä ainakin tiijän, ketä kosisin <3!

Tassut

 

Advertisements

11 kommenttia artikkeliin ”Meinaa karata…

  1. Tosi kiva että se teidän emoinen palasi teidän luo. Taisi olla kuitenkin ihan kiva loma teillä? Tirren korvat kyllä paljastaa, että se taitaa tykätä myös omista oloistaan..

    • Kun saisi olla tarvittaessa ulkona JA Emoinen olisi meidän kanssa, niin se olisi meille kaikkein ihaninta <3. Mutta on tällainen lomailukin sitten toiseksi paras vaihtoehto.
      – Pipsu ja Miiru –
      En oo ihan varma tosta ulkoilmasta. En ehkä menis. Mulle on tärkeintä, kun saa juosta ja kiipeillä nopeeeeeeesti!
      – Teye –
      Mun täytyy hieman näytellä, ettei noi vaan saa selville,ettei se nyt oikeesti hassumpaa oo pitää niitä hyörimässä tässä samassa porukassa. Mutta silti, kyllä tämmöinen vakiintunut kissa kaipaa omia nukkupaikkoja ja elämän säännöllisyyttä. Järjestys olla pitää – ja järjestys olen minä.
      – Tirre –

  2. Olipa hyvä, että teidän emoinen palasi teidän luokse takaisin. Vaiks on kyl varmaan aina välillä teidänkin kiva päästä vähän lomalle ilman emoista, saa ehkä erilaisia herkkuja kuin kotona. Vai saako?

    • Rauha maassa <3, se on hyvä! Tuo meidän Emoinen on surkea aikaeroissa ja helteissä; sillä kestää palautua. Hmph, ihmetellään, että miks sen pitää sit mennä tommosiin paikkoihin, jos ei voi ottaa meitä mukaan?!
      – Äänitorvena Pipsu, mutta ollaan me kaikki samaa mieltä –

  3. Teillä on perhe koossa taas, hienoa! Kyllä sitä voi vähän mököttää, kun emoinen oli niin kauan poissa, me ymmärretään Miirua hyvin. Ihana tuo yhteiskuva sängyssä, jäänyt vähän tilaa emoisellekin 🙂

  4. Voi sua Miiru, kun tuollalailla kiusasit teidän emoista! Mutta ymmärtäähän sen, että ärsyttää jos emoinen tuollalailla on pitkään poissa, vähän ehkä sietääkin kiusata välillä 😉

    • Kyllä, aivan samaa mieltä, ärsyttää! Oon kyllä herrasmies viimeiseen saakka, mutta kyllä herrasmiehenkin on korotettava äänensä (hmmmm, vai olisiko parempi sanoa ”heilautettava häntäänsä”?), jos tuolla lailla jätetään herrasmies pitkiksi ajoiksi. Olen meidän talon ❤ Paras Pusuttaja ❤ enkä jaa hellyydenosoituksiani sentään ihan tuosta noin vain. Herrasmiehilläkin voi sydän särkyä!
      – Miiru, syvästi tunteva herrasmieskissa –

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s