Käki kukkuu laiskasti kevätyössä. Tuomi on jo varistanut kukkansa, omenapuussa vielä hohtavat valkeat kukat hämärässä maisemassa. Sireeni on avannut nuppujaan. Jos olisi hieman lämpimämpi yö, tuoksu hurmaisi öisen kulkijan. Nyt vain kukkaan puhkeamaisillaan olevat tertut näkyvät tummuvassa yössä.
Emäntä naputtaa tekstiä väsymyksen rajoilla. Hän on vihdoin palannut töihin toukokuun puolivälissä pitkältä sairauslomaltaan. Töiden kiinni kurominen painaa; pitäisi ehtiä tehdä kahden kuukauden työt viikossa. Kesä painaa päälle, syksy on suunnittelematta.
Silmät siristyvät. Leikkaus toi tullessaan harmaakaihin, mihin leikkaukseen emäntä nyt jonottaa. Josko elokuussa? Tai ainakin alkusyksystä? Silmälaseja ei ole nyt mitään järkeä uusia, koska kaihileikkauksen jälkeen on taas uudet lukemat ja sitten on lasien uusiminen edessä. Kesä toivottavasti mennään taivaanrantaa maalaillen, kaukonäkö pelittää hyvin. Lähinäkö, lukeminen ja kirjoittaminen, siristää silmiä. Väsyttääkin tämä tihrustaminen, tekee mieli heittää lasit seinään ja painaa pää käsiin. Mitä jos vain heittäytyisi ruohikolle ja seurailisi pilviä?
– Emoinen, hei, sun piti kirjoittaa musta. Egyptinnoutajasta.
– No niin pitikin. Mites tää nyt lipsahti.
– Kerro nyt, et mikä noutaja. Ja miks.
– Teijukka, sä oot ihan paras noutamaan kaikkia pieniä esineitä. Mikään kamera ei ehdi sun perään, mutta tässä sun noutosaaliisi viime ajoilta:
- pullasuti lusikkatelineestä
- pilli lusikkatelineestä
- kinkkumuru voileivältä
- pussinsulkija leipäpussin alta
- ja bravuuri: viinirypäleterttu kulhosta (kaikista rakkain noudettava <3)
Mä oon jo aika iso kissa. Osaan istua Tirren isännän vieressä tuolilla, sitten mua silitetään ja saan maitoa kukkalautaselta. Oon oppinut tän kaiken Tirreltä.
– Emoinen, mee nukkumaan. Sä nuokut.
– Joo, se on viisautta. Nähdään aamulla, Teijukka Egyptinnoutaja.
Kissat kertovat 
Kylläpä on silmistä harmia, toivottavasti pääset pian kaihileikkaukseen. Tsemppiä.
Vai viinirypäleterttua noutava kisunen! Meinas aamujuomat pyrskähtää näppäimistölle kun listassa tuohon asti pääsin. 😀
Jostakin syystä viinirypäleet herättävät Teyen metsästýsvaiston. Kun en vielä tästä saaliista tiennyt, jätin varomattomasti rypäleet yöksi pöydälle. Aamulla ne löytyivät ties mistä nurkasta käytävän päässä, keittiöstä, telkan takaa. Hetki kesti miettiä, miten se on mahdollista O.O
Kiitos tsempeistä!
Ihana Egyptinnoutaja! ❤
Niin oon! Ja nopeeeeeee!
– Teye –
Sinä se tykkää pussinsulkijoita! Kunpa näkö parani ja työt helpottaisivat teidän emoselta. Ps. meidän emäntä on laittanut sähköpostia emoiselle ja odottaa vastausta!
Pahoittelemme kirjurimme puolesta kirjoitusvihreitä 🙂
Empinen on ollut hidas näissä vastaushommissa, anteeksi! Mutta kohta nähdään ihan kasvokkain :-).
Kaikki ei osakaan noutaa! Sä ja mä. Me osataan. *tassut!*
*Tassut*! Ja me ollaankin ahkeria noutajia!
– Teye –
Hienoa kuulla teistä! Osanotto vaivaiseen ihmisvuoteen. Nää on näitä, väsyttäviä ja rasittavia juttuja. Mistä se kaihikin nyt niihin silmiin löysi?! Onneksi on kissoja, maitoa kukkalautaselta lipovia ja muita. Kissat on simply the best.
So best! Täytyy sanoa, että terveydenhuollossa voisi kirjoittaa myös kissaterapiareseptejä – ainakin nää kolme ovat piristäneet tämän emännän elämää tänä keväänä roppakaupalla <3!
Viinirypäleterttu! Kaikenlaista voi noutaa, näemmä! Kaikenlaista. Mutta hieno kissa Teye ♥
Emoiselle paranemista ♥
”Viinirypäleterttua mä metsästän, tahdon saada suuren!” Mutta Emoinen on vähän niuho ja laittaa ne tertut _piiloon_. Höh?
– Teye –
Emoinen kiittää kannustuksesta!
Emoiselle terveisiä ja toivotaan, että silmäongelmat ovat syksyllä muisto vaan.
Ai kun sä istut nätisti siinä tuolilla. Mutta mikäs ihme se on, kun saa rapsuja ja maitoa ihan kukkalautaselta 🙂
Kiitos tsempeistä, on tarpeellista ollut :-). – Emoinen –
Tirre on opettanut, että pitää olla sieviä porsliineja tyttökissalla. Kun ei nyt oo viinirypälekuvia, niin ruusutkin menettelee. – Teye –