Lomanen

Kuka ei haluaisi ulos– Koko kevät vangittuna sisälle, huoh. Tämmöistä tämä oli. Ei muuta huvitusta kuin laittaa matot rullalle, kun Emoinen makoili silmäpuolena. Boooooriiiiing. Kyllästymiseni näkyi siinäkin, että vaikka olen viimeisen päälle herrasmies, lopulta sähisytin  Pipsua joka ilta haastamalla Pipsun painimatsiin. Karvat vain lenteli.

Lääkärin määräys

Valvoin hoitomääräyksiä. Arvatkaa, olisiko Emoinen muistanut kaikki silmätippansa, jos ei olisi ollut kissa  tukena? No ei.

Työtä ohjaamassa– En voi ymmärtää, mikä noissa koneissa on niin tärkeää, että oman kissan silittely on jäädä tekemättä? Aina tästäkin on pitänyt huomauttaa. Eikö tässä jo jokaisen kissan mitta tulisi täyteen?

En kävele valjaisssa

– Emoinen yritti kyllä. Laitettiin valjaat ja mentiin ulos, kevätnuuhkuttelua ja uutta  ruohoa olisi ollut tarjolla. Mielestäni tässä selkeästi ilmaisen, mitä mieltä olen rajoitetusta ulkoilusta. Not my cup of tea.

Lomaselle luontoon

– Niinpä kun toukokuun alkupuolella päästiin vihdoin autoilemaan Tirren luo, minä olin tehnyt  päätökseni. Kollin on saatava joskus mennä. Omaa tilaa. Liekaa lisää. Vapaus hengittää. Te tiedätte.

– Kun koetti sen vierailujakson hetki, jolloin meidän olisi pitänyt palata omaan kotiin, minä menin. Heilautin häntääni, luimistin korvat juoksumoodiin – ja taakseni katsomatta lähdin kohti seikkailuja.

– Emäntä oli pakannut Pipsun ja Teyen autoon ja huristellut kotiinsa. Minulle avautui ihanat kaksi viikkoa kaivattua kollielämää. [Emoinen halusi muistuttaa, että olen leikattu. Joo joo, mutta ei  se  liity tähän mitenkään. Vaan vapaus, Emoinen, vapaus, siitä tässä on kyse!] Silkkaa eräelämää, ihania kevään nuuhkuja, päivittäin hiiripaisteja, mehevää uutta ruohoa, kevään vehreydessä lekottelua, ei ainoatakaan naista kaakattamassa tai sähisemässä. Kävin sen verran näytillä pihamaalla, että minun nähtiin olevan kunnossa, mutta sisälle en tullut. ”Meill’ vapauden kaiho soi nyt rinnassamme…”

– Kun Emoinen taannoin kurvasi taas tänne Tirren luo, minä tulin heti Emoisen huutelusta sisälle. Kunnon kolli tietää, kun on aika palata oman Emoisen luo.

KroohJa nyt nukutaan <3!

Kovasti virkistyneenä teitä tervehtäin,

– Miiru, metsän poika ja sankar jylhän kuusiston –

Advertisements

10 kommenttia artikkeliin ”Lomanen

  1. Sä oot kyllä rohkee, mä en uskaltais jättää kotia ja omaa ruokakuppia tolleen vahtimatta… Kuulostaa kyllä tosi hienolta tollanen eräelämä.

    • Mulla on kaikkia omia fiilistelypaikkoja, joissa voi vain olla ja nauttia hiljaisuudesta. Käyn myös moikkaamassa naapurissa Misua ja Lilliä, me kunnioitetaan toisiamme sillai etäisyydeltä. Ja sit syön retkieväänä päivittäin hiiruja.
      – Miiru –

    • Joo, kyllä mä tuun kotiin. Mun pitää aina aika ajoin pussata Emoista, se on mun tärkeä tehtävä. Ja sit mun pitää lekotella selällään Emoisen sylissä, kukaan muu ei rapsuta mahaa paremmin kuin Emoinen. Ruuat on ollut nyt purkkikamaa, niin siinä sais Emoinen taas parantaa. Maksaa ja possunsydäntä, kiitos! – Miiru –

    • Mun Emoinen puhuu aivan noita samoja. Ja sitten välillä uhkaa, ettei laske mua ollenkaan ulos. Mutta kun se taas näkee, miten onnellinen olen ulkona, se leppyy. Ja oon kyllä varovainen liikkeissäni enkä tappele reissuillani. Mun täytyy vaan saada nautiskella hiljaisuudesta. Tiiätkös, mulla on näin vierailuilla kolme, _kolme_, kissaleidiä kotona sähisemässä. Ei jaksa kolli ilman korvien lepuutusta semmoista. – Miiru –

  2. Miiru seikkailee! Onneksi kaihosit vapautta just silleen sopivasti ja olit valmis palaamaan kotiin, kun Emoinen kutsui. Muut varmaan jo ihmettelikin, mihin olit joutunut. Miiru, missä Miiru, ne maukui. Ja Miiru tuli!

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s