Emoista painaa Kaukomaassa käydessään myös luonnon- ja eläintensuojelun kysymykset.
Hän tietää toki, että Tällainen Ohimenevä Vierailija voi vienosti esittää muutostoiveita, mutta parasta tietysti olisi voida asua paikan päällä pidempi jakso mieli muokata asenteita. Ja pysyvän muutoksen aikaansaamiseksi muutostahdon on kuitenkin tultava paikallisesta yhteisöstä itsestään. Ulkopuolelta voi tukea taloudellisesti ja asenteellisesti, mutta pitkäkestoiseen työhön tarvitaan paikallisten omaa sitoutumista ja toiminnan merkityksen ymmärtämistä ja hyväksymistä.
Tuotantoeläinten olot eivät Kaukomaassa Emoisen – toki hetkellisen, paikallisen ja lyhyen – näkemän mukaan ole kovin kummoiset, mutta koska ne ovat tulonlähde, niistä pidetään kuitenkin parempaa huolta kuin suurimmalta osin itsekseen selviämään joutuvista koirista ja kissoista. Kyläkoiralaumat ovat tuttu näky niin maaseudulla kuin kaupunkien kaduilla. Lemmikkeinä koira tai kissa on todella harvinainen näky Emoisen yhteyksissä, olisiko aiemmin pari koiraa ja yksi kissa osunut kohdalle.
Emoinen on miettinyt, kuinka ottaa varovaisia askeleita kylämme yhteisön kanssa pieneläinten aseman parantamiseksi. Puutetta, köyhyyttä ja kärsimystä on paljon pelkästään jo ihmisten parissa, joten on mietittävä, miten perustelisi ”hyödyttömistä” eläimistä huolehtimista.
Yksi paikallisia toimintaan motivoiva syy on estää rabieksen leviämistä. Kaukomaan viranomaiset toki ovat ensisijaisesti vastuussa, mutta Emoisen kuuleman mukaan ratkaisu on usein koiralaumojen myrkyttäminen. Mutta jostain uusia pentueita aina ilmaantuu ja, koska koirat ovat leikkaamattomia ja rokottamattomia, rabieskierre jatkuu. Sama pätee kissojenkin kohdalla. Kolmas paljon rabiesta levittävä nisäkäs on kettu, jonka rokottamiseksi syötävillä rokotepaloilla meillä Suomessakin erityisesti itärajalla kamppaillaan.
Alkuvuoden matkalla Emoinen keskusteli ensin sekä kylän presidentin että kylävanhimpien kanssa, mitä mieltä he olisivat tämäntyyppisestä yhteisöprojektista. Presidentti (nainen) tiesi heti, mistä rabieksessa oli kyse ja miten koirien ja kissojen hoitaminen voisi hyödyttää kylää. Hän oli jopa itse joskus rokotuttanut kyläkoiria omalla kustannuksellaan. Vanhimmat pohtivat, että kyläläisille tarvittaisiin ensin koulutusta ymmärtää rokotuksen merkitys: he tietävät vain, että koiran purema ”can make you mad”; ”voi tehdä sinut hulluksi”.
Paikallinen eläinlääkärikin oli hankkeelle myönteinen, jos rahoitus ja vapaaehtoisten avustajien kouluttaminen saataisiin käyntiin. Emoisen silmävaivat ovat hieman viivästyttäneet asian kehittelyä Suomen päässä, mutta pikku hiljaa, pikku hiljaa eteenpäin.
Tuon kuvasarjan punaisen kissan kohdalla tapahtui hyvä muutos. Se oli heitetty pentuna pahvilaatikossa maantielle selviämään ja jostakin syystä paikalle osunut läheisen talon emäntä heltyi paikallisten tapojen vastaisesti ottamaan kissan hoiviinsa. Se sai oman kodin ja eläinlääkäri on nyt hoitanut silmät, korvat ja nenän, madotuksen ja rabiesrokotuksen ja kuntoa seurataan säännöllisesti ynnä rokotetaan ja madotetaan. Kun kysyin kollin kastroinnista, se herätti eläinlääkärissä hämmentynyttä hymyä. Heitä ei ole koulutettu sellaisiin toimenpiteisiin, juuri ja juuri uroskoirien kastrointi voisi onnistua. Mutta hän lupasi kysellä isommista kaupngeista, josko kuka osaisi leikata kollin.
Kissa (kainoista kysymyksistäni huolimatta kissan erikseen nimeäminen kuulosti paikallisista hassulta vaihtoehdolta, joten se on Kissa, ”pilli” teluguksi) on ottanut talon emännän omakseen, kehrää hänelle ja tulee nukkumaan viereen.
Emoinen innostui kovin saadessaan tämmöisen vinkin. Jospa tätä kautta löytyisi paikallinen yhteistyötaho tai ainakin neuvoja, kuinka edetä. Ja kaikkien teidän lukijoiden vinkit otetaan kiittäen vastaan!
-Emoinen-
Ps. Kissojen neuvot kans, pliis, ja oikeestaan ekaks, koska kissat on niin parhaita!
Ja vaikka noilla vinkatuilla sivuilla ei taida olla kissojen kuvia, tuosta linkistä saa itselleen Kaukomaan kummieläimen! – Miiru, Pipsu, Teye ja Tirre –
Kissat kertovat 
Tosi tärkeää asiaa kamut! Noin hyvälle asialle kannattaisi vaikka kerätä lahja (esim kissakaffilassa).
Voi miten kaunis ajatus ❤ , kissat osaa.
Me puolestaan tänään pohdittiin, jos me otettaisiin se 5 e kummieläin ja sen kustantamiseksi luovuttaisiin kuukaudessa kahdesta viikkonamipussista. Saataisiin kuitenkin nameja joka toinen viikko. Me nukutaan nyt yön yli ja sitten päätetään, mitä sanotaan Emoiselle.
– Pipsu, Miiru ja Teye –
Ootte tärkeällä asialla. Me mietitään miten voitais parhaiten olla hyödyllisiä tuonne kaukomaille päin, eiköhän me jotain keksitä.
Kissat ja Emoinen kiittää! Ollaan tosi otettuja, että ajattelitte tätä asiaa ja otitte niin omaksenne.
Sinä teet ihan tuhannen tärkeää työtä! Arvostan niin paljon, etten osaa sanoakaan! Kiitos siitä!
Aika erikoista muuten täät näkövinkkelistä, että on eläinlääkäreitä, jotka eivät osaa leikata kollikissaa! Niin rutiinitoimenpide kun se täällä on! Mutta ymmärrän toki mikseivät osaa. Jos kissat ei ole ns. asialistalla, niin eivät ole. Hyvä että jotkut hienot ihmiset yrittävät muuttaa asioita.
Kiitos paljon kannustavista sanoistasi! Tiedän, että asennetyö varsinkin täältä kauempaa toteutettuna tulee viemään aikaa ynnä ihmisten tarpeet nousevat aina kipeinä esiin ja että meidän pitää tehdä työtä voimavarojen mukaan, mutta olen suunnattoman iloinen, jos voimme samalla viedä tätä eläin-ja luonnonsuojeluasiaa vaikka pienin askelin eteenpäin. Tarve olisi vielä löytää paikallinen toimija antamaan (pitkäkestoisesti) jätteenkäsittely/kompostointi/kierrätysneuvontaa; katsotaan, milloin ja miten se mahdollistuu. Olin tosi iloinen tästä Ipanin löytämisestä, tämä on askel eläintensuojelussa eteenpäin :-).
Köyhissä oloissa tilanne on varmaankin aika usein se, että nämä ei-niin-hyödylliset eläimet jäävät lapsipuolen osaa. Kun ihmisillekään ei riitä ruokaa tai teveydenhuoltoa, niin ei osata/jakseta ajatella, että eläimet hoitamalla voitaisiin helpottaa ihmistenkin elämää.
Tuo Pepsin ehdotus on erinomainen, sillä saadaan muutama roponen kerättyä ja hyvää asiaa levitettyä.
Juuri noin se tilanne on puutteen keskellä kuten kirjoitit. Sydämellinen kiitos kolehtitarjouksesta, se lähtee matkaan Ipanin työhön auttamaan rabiesrokotuksissa.
Tärkeää asiaa! Toivottavasti asenteet muuttuisivat ja muutosten tekeminen tulisi mahdolliseksi.
Kiitos kannustavista sanoistasi! Koetetaan pikkuhiljaa mutta sinnikkäästi ja pitkäkestoisesti vaikuttaa asenteisiin ja tietysti auttaa taloudellisesti varsinkin alkutaupaleella, niin että kyläyhteisö näkisi toiminnan hyödyn ja sitoutuisi sitten aikanaan itse auttamaan omaa yhteisöään.