Emäntä oli nyykähtää kaikenlaisten kiireellisten työtöiden tekemisen alle niin, että päivittäminen siiiirtyi ja siiiirtyi ja siiiirtyi. Paheksumme kissoissa! Onneksi tuli uusi vuosi – uuden ryhdistäytymisen aika.
Vaan ensin kerrataan joulua. Meistä kukaan ei ole aiemminkaan ollut kiinnostunut kuusesta, koristeista, kukista taikka kynttilöistä, ei kukaan eikä siis nytkään. Voimme laiskasti käydä nuuhkuttamassa kuusenoksaa tai joulukukkaa, mutta muuten saavat puolestamme olla. Ja henkilökunnan jouluruuat – nounou.
Arvatkaa, koetteleeko se Emäntämme itsetuntoa? Ei hassuja sattumuksia kerrottavaksi, ei mitään kuvia someen, ei sohvan alle kieriteltyjä koristeita, ei tassunjälkiä piparitaikinassa, ei ryskettä öiseen aikaan, ei edes pientä multakasaa kaivettuna pois kukkien juurelta. Kyllä lujahermoisempikin hooman kysyisi, mikä on vikana, kun ei mikään joulussa kelpaa?!
Onneksi on yksi ilonaihe rakkaalle Emännällemme. Jyrsimme joskus joulukorttien reunoja. Ei aina, ei edes joka joulu, mutta joskus saatamme istua korttien luona ja sutaista tassulla ne levälleen. Sitten valitaan joku erityisen nami kortti ja revitään siitä palasia. Voi sitä silmien tuiketta ja kiitollista katsetta!
Mitäpä kissa ei Emäntänsä iloksi [joskus] tekisi.
Joulukortit oli kivoja ja niissä oli hyviä tuoksuja. Mukavaa tätä vuotta, kuullaan pian taas!
Ooooo <3, joulukortit, nam!
Kiitos, että kannustitte Emännän koneen ääreen :-).
Jouluhärpäkkeet ovat vain turhia esteitä, joita ihmiset laittavat kissojen kulkureiteille. Ainoa hyvä oli joskus olkipukki, jota me riepottelimme ympäriinsä. Siitä irtoaa mukavasti silppua ja on kivan kevyt potkiskella. Jospa teillekin löytyisi sellainen ensi jouluksi jostain?
Hyvää alkanutta vuotta ja kiva kuulla teistä taas 😸
Olipas hyvä, että muistutit tuosta olkipukista <3!
Emännälle tuli oikein nostalginen olo, sillä kissasukupolvet ennen näitä nykyisiä söivät pikkuhiljaa aika ison, komean pukin tähkäparran. Sitä ei suinkaan hotkaistu yhtenä tai kahtena jouluna, vaan kunnioittavasti tähkä kerrallaan, kunnes pukki oli aivan siloposkinen. Mitenkähän tämä nykyinen tassukaarti, osaisiko niin hillitysti syödäkään, 😀 saattaisi pukki mennä ihan yhtenä suupalana!