Lököttelypäivä

P1140971Pipsu: Kotiuduin lomaselta tänä aamuna. Olen semmoinen pidennetyn viikonlopun kissa. Kun kerran lähtee katselemaan maisemia ja on kaunis ilma, niin siitä pitää nauttia. Olin tuossa näköetäisyydellä naapurissa. Niillä on  hieno vanha navetta ja aittoja, mahdottomasti tutkimista ja sillanalusia. Saatoin muutaman hiirunkin löytää. Ehtii sitä taas sateella kotona nukkua. Just niinkuin tänään ollaan kaikki lökötelty, käännetty kylkeä ja otettu taas nokoset.

Pipsu kotiutuu

Ei voi nyt poseerata, pitää pestä varpaat, että pääsen unten maille.

Miiru: Oon miettinyt tätä nukkupaikka-asiaa. Toki niitä muitakin unisijoja on tässä talossa, mutta koetan vallata takaisin oman laatikkoni. En saanut potkittua tyynyä pois, mutta koetin demonstroida emännälle, miten paljon parempi se alkuperäinen tilanne oli.

P1140892

Kato, näätkö? Mun PÄÄ on nyt hyvin, kun ei oo tota tyynyä. Koetan kiemurtaa itseni kokonaan pois alustalta.

Pipsu: Emäntä sanoi, että oli herännyt omilta päiväuniltaan siihen, kun minä olin nukkuessani potkinut takajaloilla ja äännellyt. Emäntä oli noussut ylös katsomaan, mikä minulla on ja silitellyt sitten minut takaisin uneen. Saattoi olla joku hiirufilmi  minulla menossa.

Pipsu kotiutuu 3

Kroooh…

Rops, rops, mukavan unettavaa saderopinaa. Nähkää kivoja unia!
– Pipsu ja Miiru –

Ps1. Marraskuun Murusilla on arvonta. Klikkailkaapas sinne kyselemään Cocon ja Rufuksen kuulumisia!

Marraskuun Muruset arvonta

Arvonnassa palkintona on kissatunneli, herkkuja ja höyhenpeitteinen tipunen. Arvonta-aikaa 12.7. saakka.

Ps2. Olen täällä minäkin! – Tirre –

Tirre nukkuu 2

Mun rakas leikkihiiru! Mee kauemmas räpsyttelemään. Minä ja hiiru nukutaan.

Tee perässä 2

P1140547

Emäntä, mulla on epäilys…

P1140548

…vaikka ei kai tätä kannattais kovin suureen ääneen huudella…

P1140545

…mutta minä luulen, että…

P1140543

…nuuh, nuuh…

P1140549

…täällä on MUURAHAISIA! Ne on ILKEITÄ!

P1140550

Pitää rauhoittua, hengitä, hengitä. Nyt tiedän, mikä auttaa… emäntä, tee perässä!

P1140544

Oooojenna, veeeenytä…

P1140542

…ja sit vaan lähet rullaamaan, anna mennä! Varo ojaa!

Pus pus ❤

– Miiru –

Ällistystä

Palasimme alkuviikosta patterievakosta kotiin. Kävi ilmi, että eipäs remontti olekaan vielä valmis emmekä osaa edes arvailla, koska loppu häämöttää. Emännän onneksi lämmin vesi on palautettu asuntoihin, mutta patterilämmitys on valitettavasti edelleen poikki. Huonekalut on vedetty metrin verran kunkin patterin edestä pois, joten myös hyppely ja kiertely huonekalurykelmien kohdilla jatkuu edelleen, – Ja meidän arvontakin jatkuu vielä, otathan osaa?

Viileyden takia jopa me jouduimme antamaan periksi linjastamme. Mehän emme yleensä hempeile lähekkäin kuin pari kolme kertaa vuodessa. Nyt otettiin oikein kunnon unet lähekkäin, koko päivä huiskahti.

Ai ketä paleltaa

Tällaisena ankarana aikana olemme olleet öisin elävinä lämpötyynyinä emännälle. Muistanette, että emäntähän on nukkujana pyörijäkierijäpotkijalajin aatelia? Huokaillen olemme koettaneet löytää jotakin kohtaa sängystä, mihin ei emännän käsi tai jalka läjähtäisi, mutta viimeistään se vimmattu kyljeltä toiselle rullailu saa meidät hyppäämään pois ja etsimään levollista yösijaa. Jotain rajaa kissallakin. Asentajat, huhuu, aloittakaa remontin loppuvaihe meiltä?

Automatka meni suht hyvin, ei esitelty suurempiä ällistyksiä. Mutta kun päästiin kotiin, luukut avattiin ja valjaat otettiin pois, sitten tuli mieleen hämmästyttää emäntää.

Miiru: Tuntui semmoiselta. Jotenkin söpöä, kun emäntä on sitten  niin tohkeissaan. Hipsii lähelle, etten muka huomais, räpsii millä laitteella nyt ehtii.

Menin vapaaehtoisesti takaisin kuljetuskoppaan!

En ehkä ota tavoiksi, mutta nyt huvitti. Yksi syy tosin oli, että kun emäntä oli lahjonut meitä matkan ajaksi namusilla, siellä oli muutama vielä jäljellä ja halusin ne. Annoin sitten räpsiä kuvia, iloitkoon.

Kuljetuskoppa 3

Namunamunamuuu, mihin menit…?

Kuljetuskoppa 2

En nyt sentään liian hyvin poseeraa. Mut huomaatko, että on kaikki tassut kopan sisäpuolella ja kurkistan tuosta yläluukusta?

Kuljetuskoppa 1

TÄÄLLÄ onkin vielä namunen… multa ei pääse karkuun!

Harvinaista, harvinaista!

Pipsu: Mun emäntä sanoi, että tämän kevään sairauskiintiö oli hänellä näköjään vielä vajaa, niin se meni hankkimaan räkätaudin. Tossa se törisee vieressä. Sillä on semmoisia mintun hajuisia nenäliinoja, yiiii, ei sovi mulle, liian kirpeä haju. Ei se töistä oo poissa, mutta kun se tekee etäpäiviä, niin ei tartuta muita ja ehkä työt ei kasaannu niin paljoa. Mut hei, toi juttu ei siis oo harvinaista, vaan MINULLA on kerrottavaa.

Saatte nääs nähdä minulta hyvin harvinaisen kuvasarjan; käännyn selälleni nukkumaan! Miiru on meidän auringonottaja, minä en yleensä vatsaani paljasta.Vaan nyt oli semmoinen fiilis, jotenkin onnellinen ja luottavainen olo.

Pipsu nukkuu 1

Ekaks tälleen rennosti kiepillä.

Pipsu nukkuu 2

Sit ojennetaan tassut ja häntä.

Pipsu nukkuu 3

Sit vähän harkitaan, ottaisko loppukierähdyksen?

Pipsu nukkuu 4

Ja zädäm…vatsapaistattelua <3!

Pipsu: Semmoista mulla tänään. Emäntä niiskuttaa tuolla, niin meen taas jatkaa mun hoivatyötä. Leppoisaa oloa  kaikille!

Miiru: Mä oon niin mestari tossa selällään nukkumisessa, ni annan nyt Pipsun paistatella. Mulla on ihan muu asia. Nimittäin Pipsuhan puhui  niistä huonoista, liukkaista pöytäliinoista, joita ei sais olla pöydillä? No tässä alla nyt näette, miten ankarasti kissa voi järkyttyä, jos liina ei annakaan mitään tukea, lipsuu vain alla, kun yrittää käydä vatsapaistattelemaan. Ei näin, ihminen! Ihan varoitukseksi halusin tämmöisen opetuskuvan laittaa.

Ei näin -pöytäliina

Näettekö, ei mitään tukea tassuille tämmöisestä luistinrataliinasta?!

Miiru: Emäntä tuli kähisemään taas tuohon viereen, ettei meillä tietysti normaalisti saa olla pöydällä. Antaa raasun olla siinä uskossa. Heippa!

Marraskuu ja viikset

Emme ole kadonneet mihinkään, mutta nukuimme marraskuun aloituksen lampaantaljan uumenissa. Me kaikki, koko porukka.

WP_20141108_008[1]

Tällä lailla nukutaan.

Vaikka emäntä on suht joustava vuodenaikojen suhteen, marraskuu menee talvipesänomaisesti. Olemme nököttäneet kaikki lampaantaljalla viltti korvilla, kehränneet, hyrränneet ja kääntäneet kylkeä; emäntä on rapsuttanut meidän korvallisia ja silitellyt. Tänään on kuulemma siirrytty talvimoodiin, joka lupaa taas pirteämpää toimintaa. No jaa, meille käy tämä silittelykin.

Meillä on Trioloiden ja Herra Nilssonin ohjeistamana viiksikuva tuolla loppupuolella, mutta ensin vähän koostetta menneistä:

  •  Miiru söi sen koko munuaisen. Kaiken. Tykkäsi. Emäntä sanoi, että saattaa hetki mennä, ennen kuin tulee uusi ostettua, mutta joka
    tapauksessa ostetaan jatkossakin. Oli kuulemma ihan hyvä kokeilu. Minä ja Tirre ei aiota jatkossakaan syödä. Yffff.
  • Hiekkikset jatkaa kahdella hiekalla, mikrolla ja puupohjaisella.  Me ollaan tomeria kaivamaan ja peittämään, niin emäntä  nostaa ihan turhanaikaisen metelin, kun kuulemma puruja lentää kaikkiin ilmansuuntiin. Kummastakin hiekkiksestä, siinä ei ole eroa, mutta mikrohiekka on kuulemma helpompi siivota. – Sehän ei meidän murhe ole, siksi meillä on tämä henkilökunta. Työhön, työhön!
  • Puupohjainen hiekka on nyt heiluriovisessa umpivessassa. Miiru ei tunnetusti siedä suljettuja, pimeitä paikkoja, mutta tuo vessa onkin yllättäen  ihan ok! Purut kyllä lentää oven alta, mutta emäntä on niin riemuissaan kehityksestä, että vaikka marmattaa, niin silti mielellään siivoaa.
  • Me on oltu nyt muutamina öinä mahdottomia niinkuin Frieden ja Figon emäntä sanoo. Meillä se on ilmennyt niin, että kun emäntä nukkuu vielä parvekkeen ovi auki, me juostaan yöllä alakerrasta yläkertaan, siitä parvekkeelle ja rymistellään, sitten taas alakertaan, niin että portaat ryskyy. Samalla vähän jahdataan toisiamme, karvat pöllyää ja pikkuisen kiljutaan. Emännän pitää herätä ojentamaan meitä, laittamaan ovet kiinni ja teljetä meidät makuuhuoneen ulkopuolelle. Se ei käy ja niin me sitten raavitaan oven alalaitaa, kunnes emäntä taas avaa oven…
  • Matolääkkeet otettiin toissa viikolla. Eläinlääkäri on ensi viikolla, ihan perusrokotukset ja samalla katsotaan yleiskuntoa. Miiru otti nappinsa perinteisen helposti, minä en. Emäntä sanoi vuokraavansa minut havaintokappaleeksi nostolaitteiden kouria suunnitteleville insinööreille: minun pienessä suussani on niin suuri puristusvoima, että sinne ei ujuteta mitään ylimääräistä ellen itse suostu suutani avaamaan. Mallintakaapas se ja ei tipu lastit kourasta. – En siis syönyt emännän antamana matolääkettä. Emäntä turhautui ja heitti muussaantuneen napin ruokakuppiini, josta kävin sitten itse syömässä sen. Damdadamdamdaa… Nyt kuulemma pyydetään se niskaan laitettavan lääkken resepti ensi viikon lääkärikäynnin yhteydessä.
  • Meillä on se uusi aktivointilelu vielä esittelemättä, mutta on se postaus tulossa.

Mun puolesta moikka!
– Pipsu –

Tässä näkyy aika kattavasti mun naaman viiksivarustus. Tämä kuva on meidän hotellireissulta.  Me tosiaan on nukuttu aika lahjakkaasti sen reissun jälkeen, niin laitanpa minusta vielä toisenkin kuvan, että varmasti muistatte, mikä mun lempparinukkuma-asento on.

WP_20141026_089[1]

Mun viikset!

WP_20141103_033[1]

Nelivetotassutervehdys <3!

 Lepäilkää ja leikkikää, molemmat virkistää!
– Miiru –

Joutsenet ja pienet varpaat

P1130789

Neljä joutsenta pysähtyi muuttomatkallaan lepäämään pellolle. Näitä me kaikki katselimme kaukaa ja ihaillen.

P1130771

Ei tihkusade eikä märkä maa haitannut ulkoilua.

P1130781

Mutta oli hyvä käydä sisällä nuolemassa  märänkosteat varpaat taas menokuntoon.

Tänään on ollut oikein hyvä päivä.

– Pipsu ja Miiru –

Varhaista laatikkosatoa

Tänä syksynä meillä on ollut vasta vähän uusia laatikoita. Vanhat on käytetty, nuuhkuteltu, purtu, revitty ja hypitty lysyyn, poistettu huushollista. Uusi sato ei ole vielä tuottanut paria pientä lootaa enempää. Tämä allaoleva kuitenkin löytyi suojaisasta paikasta ja oli kasvanut semmoiseksi kissanmentäväksi, raavaalle kollille tuo on vielä alamittainen.

WP_20141011_016[1]

Nuuhnuuh, uuden sadon mieto tuoksu, pyöreän pehmeähkö, hieman sahanpuruinen, ehkä leppäinen?

Kelataanpas ajassa hieman taaksepäin. …

Tämä laatikko oli tuossa lattialla normipaikallani. Siinä kohdassa päivittäin  istun ja tarkastelen olohuoneen tapahtumia. Nyt siinä kökötti tuo laatikko, jotenkin oli kyllä tutunoloinen? Eikun tarkastamaan.

P1130716

Mikämikämikä? Nuuuuh? Tosta työnnän vähän nenällä.

P1130717

Sit vippaan käpälällä…

P1130718

…eiiiiii, täähän on tää! Meidän raksupelilaatikko.

 

WP_20141011_012[1]

Ei ollut yhtään raksua vaikka kuinka käänsin laatikkoa. Otan tirsat. Soromnoo.

Tämä on hyvä laatikko odotella uusia pääsadon laatikoita. Jos näätte mun emäntää ja teillä on ylimääräisiä laatikoita, tyrkätkää vaan emännän kainaloon meille tuotavaksi, täällä iloitaan!

– Miiru –

 

Laulellaan meidän lauluja

Kesän lapsiEmäntä kaappasi tällä kertaa tekstin, kurkistellaan vaan täältä olkapään takaa. Naukulassa haastettiin etsimään kissalle sopiva laulu ja pohdiskelujen jälkeen meillä ne on tämmöiset.

Miirun laulu oli alusta alkaen helppo: Katri Helenan esittämä Kesän lapsi. Alkuperäinen säveltäjä ja sanoittaja on kateissa,  tämän tarkempia teostietoja ei osata antaa.

Miiru rakastaa olla ulkona lämpimänä kesäpäivänä, sillä ei todellakaan ole huolen häivää! Tästä laulusta ei edes voinut montaa sanaa muuttaa, niin hyvin se kuvaa Miirua.

Mä unestani taas jo herään kesätuuleen,
ja hyvän olon saan, kun ruuan äänen kuulen.
Kesämieli on taas ihan vallaton.
Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.
Mä odotellut oon niin monen monta päivää.
Nyt kesäloma on, en tunne surun häivää.
Sydän sykkimään, hiiruja etsimään!
Taas elämältä maistuu tää.

Aa kesän lapsi kun oon.
Aa villi luonteeni on.
Aa kesän lapsi mä oon.
Aa poissa huoleni on.

Ja nämä kesäyöt ei niille ole vertaa.
En valjastele, yök, kun juoksen kohti peltoo.
Kesämieli on taas ihan vallaton.
Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.
Ja oman emännän saan turkkiani hoitaan,
mun tekee mieli niin nyt suukko hälle antaa.
Sydän sykkimään! Kiskitys häipyy pois,
ja vapaudessa hypin taas.

Aa kesän lapsi kun oon.
Aa villi luonteeni on.
Aa Musta Miiru mä oon.
Aa viehko häntäni on.

WP_20140919_005Pipsun laulu vei enemmän aikaa. Mikä olisi toisaalta melodinen, samalla salaperäinen, sydämellinen, kiltti ja kaunis? Mielessä soi välillä seikkailuja lupaava Batmanin teema (Nananananaa, Batman! Nanananaa, Batman!); välillä leikkisän nopea Ievan polkka (…ei meitä silloin kiellot haittaa, kun myö tanssimme laiasta laitaan.  Salivili hipput tupput täppyt, äppyt tipput…) tai Paula Koivuniemen omaa tilaa korostava Aikuinen nainen (En vapauttas tahdo riistää;  tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää;  sua tarvitsen sydänystäväksi…).

Lopuksi tähän päätyi Tuula Amberlan laulama Lulu  (Jukka Alihanka sekä säv. ja san. Alpo Jaakolan runon pohjalta). Paketti on arvoituksellisen hilpeä ja monimerkityksinen, siinä kai syy  valintaan.

Pipsulla on komea häntä,
Pipsulla on komea häntä,
ja oikein kauniit raidat hienossa hännässä.

Hän aamulla toivottaa hyvää huomenta,
aamulla toivottaa hyvää huomenta,
pienellä hypyllä, polvea puskien.

Muuten hän on niin kuin yksi kissa vain,
hän broiskua rakastaa ja pieniä hiiruja.
Muuten hän on niinkuin yksi kissa vain
hän  leikkiä rakastaa ja pinkkiä palloa.

Pipsulla on kauniit ilmeet,
kun meille poseeraa krevitär pieni.
Ei kiinnosta kameran linssi, silti aina onnistuu.

Normihyrri valtasi Pipsun,
Normihyrri valtasi Pipsun,
kiipeilypuun raukea kestokaunotar.

Muuten hän on niin kuin yksi kissa vain.
Hän raksuja rakastaa ja Vänttisen valjaita.
Muuten hän on niin kuin yksi kissa vain.
Hän ruohoa rouskuttaa ja skoolista lipittää.

Pipsulla on vahva tahto.
Silittää kyllä saa vaan ei pusuttaa,
ilmoitti kissa ja vahvisti tahdon sähisten.

Asiaton oleskelu nenän alla.
Kenenkään siinä ei hyvä olla,
sohvan alta Pipsu kohta kurkistaa.

Muuten hän on niinkuin yksi kissa vain,
hän unia rakastaa ja pehmeitä tyynyjä.
Muuten hän on niinkuin yksi kissa vain,
hän syliä rakastaa ja omia polkuja.

Tänään meillä tämmöistä. Miten siellä viikko sujuu?

– Emäntä –

Ja vastaus on…

Ensinnäkin on sanottava, että kommentoijat ovat kissainsa hyvin kouluttamia. Erinomaisia vastauksia!

Vaan kuinkas meillä kävikään?

Tässä taidepläjäyksessä alkutilanne. Kissa vie 1/3 sängystä, kissan alla mytyssä villasukat (tuo vaaleanruskea pläntti ruudulta päin katsoen vasemman käpälän alla), täkki ja päiväpeite. Kuinka  saat  sukat ja  peitot käyttöösi JA säilytät kissan paikallaan JA saat itsekin nukkua samassa sängyssä? On huomioitava, että ehdotettuja toisia sukkia ja peitteitä ei ollut saatavilla. Myös kissan siirtäminen… oijoi, eiei  :-(.

Alkutilanne

…rullaa alaspäin…

…rullaa alaspäin…

…rullaa alaspäin…

…rullaa alaspäin…

…rullaa alaspäin…

…rullaa alaspäin…

…rullaa alaspäin…

 

Tämän emännän ratkaisu oli

-hivuttautua tyynypäädystä ensin poikittain sänkyyn
– varovaisesti siirtää pää tyynylle, niin että jalat jäävät edelleen roikkumaan laidan yli ja emäntä on ikäänkuin istuvassa asennossa, mutta pitkällään.
– peitteitä, villasukkia tai kissaa ei ole koskettu. Molemmista peitoista on vapaana hieman reunaa, joita emäntä kietoo jalkojen ympärille. Jalkateriä paleltaa,  mutta villasukkia ei ole mahdollista ottaa kissan alta. Miiru kehrää ja nukkuu.
Onnenkantamoinen! Kissa vaihtaa asentoa! Emäntä ojentaa salamannopeasti jalkansa suoraksi ja saa samalla hieman lisää kumpaakin peittoa vedettyä itselleen. Edelleenkään villasukat eivät ole saatavilla. Emäntä tyytyy osaansa, silla Miiru on ihana. Ja kuorsaa söpösti.

Alkutilanne - ihminen mukana

– Miiru lähtee aamuyöstä toiseen sänkyyn nukkumaan. Emäntä laittaa villasukat jalkaan ja molemmat peitot tiiviisti päälleen. Ennen syvään uneen nukahtamista lupaa   jälleen kerran itselleen pedata sängyn joka aamu pöyhityin tyynyin,  villasukat siististi viikattuna, suoristetuin täkein ja päiväpeitto kauniisti päälle.  Miinuspuoli on, ettei kissaa todennäköisesti sen jälkeen  kiinnosta yhtään koko sänky.

Jep, näin meillä!

– Miiru –

Visainen probleema

Kissan kanssa eläjä (”kissanomistaja” on liian hupaisa termi,  ei voi käyttää. Kuka omistaa ja kenet…)  tietää, kuinka suloista olisi nukkua lämmin kissa kainalossa, jaloissa, joka tapauksessa jossakin lähellä. Kissa on kuitenkin usein herkkä ylimääräiselle liikkeelle – kissan unta ei saisi häiritä. Jos tämmöistä vikoilua tapahtuu, kissa poistuu pehmein askelin MUUALLE. Siinäpä sitten ihminen kärvistelet.

Tämmöinen kysymys olisi, keskittykääpäs:

Emäntä haluaisi nukkua kanssani samassa sängyssä. Olen asettautunut jalkopäähän poikittain täyspitkänä selälläni kuorsaten mytyssä olevien päiväpeitteen, täkin sekä villasukkien päälle. Emäntä haluaa
–  villasukat jalkaansa
–  sekä täkin että päiväpeitteen peitokseen
–  minut lämmittämään jalkojaan edelleen tuossa samassa asennossa ja kohdassa  (koska kuulemma olen yltiösöpö ja kultamuru juuri noin)
–  saan edelleen kuorsata tai en,  se ei ole oleellista tehtävän suorituksessa. Pieni tuhina on silti plussaa.

Kuinka ratkaiset visaisen tehtävän? 

– Miiru –

Ps. Emäntä kertoo myöhemmin viikolla oman ratkaisunsa.

Miiru peittojen päällä