Pipsun debyytti

Turussa

Olimme Turussa näyttelyssä huhtikuun lopussa emännän ystävän kyydillä. Tai siis Teyenkin piti olla, mutta tällä kertaa typykkä teki ehdottoman stopin jo ennen eläinlääkärin pöytää eikä missään tapauksessa suostunut tulemaan ulos kopasta. Odoteltiin ja rauhoiteltiin, juteltiin ja rapsuteltiin, mutta mikään ei muuttanut Teijukan vakaumusta pysyä kopassa. Sähikäinen vietti päivän siis autossa, oli hiekkis, ruokaa, juomaa ja kaikki penkit nukkualustana. Emoinen kävi juttelemassa aina välissä ja piti huolen, että oli varjoinen pysäköintipaikka.

– Siispä minä, kreivitär Pipsu Pippuri, edustin catwalkilla meitä. Ajatelkaas, olin elämäni ensimmäisessIMG_4571ä näyttelyssä. Minua sai nostella ja kantaa olkapäällä väkijoukossa, tuomari sai tutkia ja katsella, avustaja sai nostella ja esitellä, näyttelyvierailijat saivat ohjatusti silittää minua – aivan ihanaa. Mä niin oon näyttelykissa.
– Tuli tämmöiset prenikat. Hieno nauha ja mitali.
– Tuomarin paperissa lukee, että minulla on ”strong body”. Nooo, siitä voidaan keskustella, minusta minä olen mieluummin ”pehmeän muodokas”.

Emoista ilahduttaa arvostelusetelissä erityisesti, että silmien sanotaan olevan ilmeikkäät ”Expressive”(Niin totta!) ja yleisvaikutelma on ”Very sweet” (Juu!).

IMG_4536

Mitalikahvitusta odotellen,

– Pipsu –

Ps. Oli tosi kiva nähdä kaikkia ”Blogeista-tuttuja” kissoja ja ihmisiä! Terveisiä täältä koko kaartilta niin henkilökunnille kuin käpäläväelle.

Kaikkien ihanien kissablogien sekä lukeminen että kommentointi ynnä  vastaaminen tänne kommentteihin on nyt erittäin viiveellistä tämän vaivaisen näkökyvyn takia, olen pahoillani. Mielessä olette sitäkin tarkemmin ja rakkaasti! – Emoinen –

Lököttelypäivä

P1140971Pipsu: Kotiuduin lomaselta tänä aamuna. Olen semmoinen pidennetyn viikonlopun kissa. Kun kerran lähtee katselemaan maisemia ja on kaunis ilma, niin siitä pitää nauttia. Olin tuossa näköetäisyydellä naapurissa. Niillä on  hieno vanha navetta ja aittoja, mahdottomasti tutkimista ja sillanalusia. Saatoin muutaman hiirunkin löytää. Ehtii sitä taas sateella kotona nukkua. Just niinkuin tänään ollaan kaikki lökötelty, käännetty kylkeä ja otettu taas nokoset.

Pipsu kotiutuu

Ei voi nyt poseerata, pitää pestä varpaat, että pääsen unten maille.

Miiru: Oon miettinyt tätä nukkupaikka-asiaa. Toki niitä muitakin unisijoja on tässä talossa, mutta koetan vallata takaisin oman laatikkoni. En saanut potkittua tyynyä pois, mutta koetin demonstroida emännälle, miten paljon parempi se alkuperäinen tilanne oli.

P1140892

Kato, näätkö? Mun PÄÄ on nyt hyvin, kun ei oo tota tyynyä. Koetan kiemurtaa itseni kokonaan pois alustalta.

Pipsu: Emäntä sanoi, että oli herännyt omilta päiväuniltaan siihen, kun minä olin nukkuessani potkinut takajaloilla ja äännellyt. Emäntä oli noussut ylös katsomaan, mikä minulla on ja silitellyt sitten minut takaisin uneen. Saattoi olla joku hiirufilmi  minulla menossa.

Pipsu kotiutuu 3

Kroooh…

Rops, rops, mukavan unettavaa saderopinaa. Nähkää kivoja unia!
– Pipsu ja Miiru –

Ps1. Marraskuun Murusilla on arvonta. Klikkailkaapas sinne kyselemään Cocon ja Rufuksen kuulumisia!

Marraskuun Muruset arvonta

Arvonnassa palkintona on kissatunneli, herkkuja ja höyhenpeitteinen tipunen. Arvonta-aikaa 12.7. saakka.

Ps2. Olen täällä minäkin! – Tirre –

Tirre nukkuu 2

Mun rakas leikkihiiru! Mee kauemmas räpsyttelemään. Minä ja hiiru nukutaan.

Ulkoilun edut

Pikkukäenrieska

Kuovi ja mustarastas on pitänyt aamuin illoin konserttia, hanhiparvi lensi töötötellen illansuussa kohti pohjoista. Tuomi koettaa saada oksiinsa lehtiä, pikkukäenrieskat sentään loistavat jo keltaisuuttaan nurmikolla. Sinivuokko hehkui päivällä auringon pilkistäessä esiin, viluiset valkovuokkojen nuput odottavat vielä aikaansa. (Ja kyllä :-), valkovuokot on tuotu sieltä emännän äidin lapsuuskodin raunioilta rajantakaisesta Karjalasta.)

Sinivuokot

Lupaus valkovuokoista 1

Emäntä on nuuhkinut kevätilmaa, se rakastaa sulaneen maan tuoksua – me enemmänkin niitä ruohotupsuja siinä mullassa. On taas haluttu aina vain ulos. Se diili on pidetty, että yöksi tullaan sisälle nukkumaan.

Säästä viis 2

Täällä ei ole kissanluukkua. Emäntä laski tänään, että kun hän laskee kolmea kissaa ulos ja sisälle päivän aikana, niin varmaan kolmisenkymmentä kertaa kävelee ovelle ja takaisin. Kai siinä jo aktiivisuusrannekekin kiittäisi?!

Tämä ruokakuva on nyt parin viikon takaa, mutta sillä saa kaksi kärpästä tässä. Ensiksikin, kun olemme paljon ulkona, syömme myös sopivasti emmekä nirsoile tarjottavien suhteen. Emäntä on tosi tyytyväinen niin ruokamääriin kuin mitä suostumme syömään. Toiseksi piti jo aiemmin esitellä nämä meidän Intian kupit, mutta sentään jo nyt… Tässä on meidän viikonlopun ruokatarjontaa, ei me arkena näin monenlaista saada. Eli oikealta ylhäältä kissanmaitoa ½ dl, lämmin keltuais-voinokareseos ja broilerinsydämiä. Lautasella oikealta naudanmaksaa, possunsydäntä, broileria ja nokare smetanaa.

(Pipsu: En syö possua enkä maksaa, yfffff.)

Ruokakupit

Lopuksi ulkoilun toinenkin suotuisa seuraus. Me nukutaan sikeästi läpi yön ja sitten virkeinä taas aamusta pinkaistaan ulos <3.

Pipsu söpöilee

Unen aika 1

 Unen aika 2Pipsu: To-pe välisenä yönä olin niin väsynyt, että en jaksanut asetella jalkojani täysin kissamaisen tyylikkyyden vaatimusten mukaan, otin freestylellä aamuyön tunteja. Nukuin emännän tyynyllä lattialla – ei häiritse emännän pyöriminen ja potkiminen, mutta silti olen lähellä.WP_20150501_010[1]Ihanaa kevättä kaikille <3!
Pipsu ja Miiru

Harvinaista, harvinaista!

Pipsu: Mun emäntä sanoi, että tämän kevään sairauskiintiö oli hänellä näköjään vielä vajaa, niin se meni hankkimaan räkätaudin. Tossa se törisee vieressä. Sillä on semmoisia mintun hajuisia nenäliinoja, yiiii, ei sovi mulle, liian kirpeä haju. Ei se töistä oo poissa, mutta kun se tekee etäpäiviä, niin ei tartuta muita ja ehkä työt ei kasaannu niin paljoa. Mut hei, toi juttu ei siis oo harvinaista, vaan MINULLA on kerrottavaa.

Saatte nääs nähdä minulta hyvin harvinaisen kuvasarjan; käännyn selälleni nukkumaan! Miiru on meidän auringonottaja, minä en yleensä vatsaani paljasta.Vaan nyt oli semmoinen fiilis, jotenkin onnellinen ja luottavainen olo.

Pipsu nukkuu 1

Ekaks tälleen rennosti kiepillä.

Pipsu nukkuu 2

Sit ojennetaan tassut ja häntä.

Pipsu nukkuu 3

Sit vähän harkitaan, ottaisko loppukierähdyksen?

Pipsu nukkuu 4

Ja zädäm…vatsapaistattelua <3!

Pipsu: Semmoista mulla tänään. Emäntä niiskuttaa tuolla, niin meen taas jatkaa mun hoivatyötä. Leppoisaa oloa  kaikille!

Miiru: Mä oon niin mestari tossa selällään nukkumisessa, ni annan nyt Pipsun paistatella. Mulla on ihan muu asia. Nimittäin Pipsuhan puhui  niistä huonoista, liukkaista pöytäliinoista, joita ei sais olla pöydillä? No tässä alla nyt näette, miten ankarasti kissa voi järkyttyä, jos liina ei annakaan mitään tukea, lipsuu vain alla, kun yrittää käydä vatsapaistattelemaan. Ei näin, ihminen! Ihan varoitukseksi halusin tämmöisen opetuskuvan laittaa.

Ei näin -pöytäliina

Näettekö, ei mitään tukea tassuille tämmöisestä luistinrataliinasta?!

Miiru: Emäntä tuli kähisemään taas tuohon viereen, ettei meillä tietysti normaalisti saa olla pöydällä. Antaa raasun olla siinä uskossa. Heippa!

Marraskuu ja viikset

Emme ole kadonneet mihinkään, mutta nukuimme marraskuun aloituksen lampaantaljan uumenissa. Me kaikki, koko porukka.

WP_20141108_008[1]

Tällä lailla nukutaan.

Vaikka emäntä on suht joustava vuodenaikojen suhteen, marraskuu menee talvipesänomaisesti. Olemme nököttäneet kaikki lampaantaljalla viltti korvilla, kehränneet, hyrränneet ja kääntäneet kylkeä; emäntä on rapsuttanut meidän korvallisia ja silitellyt. Tänään on kuulemma siirrytty talvimoodiin, joka lupaa taas pirteämpää toimintaa. No jaa, meille käy tämä silittelykin.

Meillä on Trioloiden ja Herra Nilssonin ohjeistamana viiksikuva tuolla loppupuolella, mutta ensin vähän koostetta menneistä:

  •  Miiru söi sen koko munuaisen. Kaiken. Tykkäsi. Emäntä sanoi, että saattaa hetki mennä, ennen kuin tulee uusi ostettua, mutta joka
    tapauksessa ostetaan jatkossakin. Oli kuulemma ihan hyvä kokeilu. Minä ja Tirre ei aiota jatkossakaan syödä. Yffff.
  • Hiekkikset jatkaa kahdella hiekalla, mikrolla ja puupohjaisella.  Me ollaan tomeria kaivamaan ja peittämään, niin emäntä  nostaa ihan turhanaikaisen metelin, kun kuulemma puruja lentää kaikkiin ilmansuuntiin. Kummastakin hiekkiksestä, siinä ei ole eroa, mutta mikrohiekka on kuulemma helpompi siivota. – Sehän ei meidän murhe ole, siksi meillä on tämä henkilökunta. Työhön, työhön!
  • Puupohjainen hiekka on nyt heiluriovisessa umpivessassa. Miiru ei tunnetusti siedä suljettuja, pimeitä paikkoja, mutta tuo vessa onkin yllättäen  ihan ok! Purut kyllä lentää oven alta, mutta emäntä on niin riemuissaan kehityksestä, että vaikka marmattaa, niin silti mielellään siivoaa.
  • Me on oltu nyt muutamina öinä mahdottomia niinkuin Frieden ja Figon emäntä sanoo. Meillä se on ilmennyt niin, että kun emäntä nukkuu vielä parvekkeen ovi auki, me juostaan yöllä alakerrasta yläkertaan, siitä parvekkeelle ja rymistellään, sitten taas alakertaan, niin että portaat ryskyy. Samalla vähän jahdataan toisiamme, karvat pöllyää ja pikkuisen kiljutaan. Emännän pitää herätä ojentamaan meitä, laittamaan ovet kiinni ja teljetä meidät makuuhuoneen ulkopuolelle. Se ei käy ja niin me sitten raavitaan oven alalaitaa, kunnes emäntä taas avaa oven…
  • Matolääkkeet otettiin toissa viikolla. Eläinlääkäri on ensi viikolla, ihan perusrokotukset ja samalla katsotaan yleiskuntoa. Miiru otti nappinsa perinteisen helposti, minä en. Emäntä sanoi vuokraavansa minut havaintokappaleeksi nostolaitteiden kouria suunnitteleville insinööreille: minun pienessä suussani on niin suuri puristusvoima, että sinne ei ujuteta mitään ylimääräistä ellen itse suostu suutani avaamaan. Mallintakaapas se ja ei tipu lastit kourasta. – En siis syönyt emännän antamana matolääkettä. Emäntä turhautui ja heitti muussaantuneen napin ruokakuppiini, josta kävin sitten itse syömässä sen. Damdadamdamdaa… Nyt kuulemma pyydetään se niskaan laitettavan lääkken resepti ensi viikon lääkärikäynnin yhteydessä.
  • Meillä on se uusi aktivointilelu vielä esittelemättä, mutta on se postaus tulossa.

Mun puolesta moikka!
– Pipsu –

Tässä näkyy aika kattavasti mun naaman viiksivarustus. Tämä kuva on meidän hotellireissulta.  Me tosiaan on nukuttu aika lahjakkaasti sen reissun jälkeen, niin laitanpa minusta vielä toisenkin kuvan, että varmasti muistatte, mikä mun lempparinukkuma-asento on.

WP_20141026_089[1]

Mun viikset!

WP_20141103_033[1]

Nelivetotassutervehdys <3!

 Lepäilkää ja leikkikää, molemmat virkistää!
– Miiru –

Palava rakkaus

Kun me palattiin kotiin sieltä synttäreiltä, oltiin ihan väsyneitä. Halutiin vaan vähän ruokaa ja että voisi mennä nukkumaan. Mutta emäntä olikin avannut olohuoneen lattialle tuommoisen taljan oikenemaan, mentiin vähän nuuhkuttamaan – ja se oli rakkautta heti! Ei väsyttänyt enää yhtään.

Kuulemma talja oli ajateltu emäntää varten. Ai jaa. Se on nyt  meidän.

– Pipsu ja Miiru –

Ps. Oikeesti siis MUN ❤ ❤ <3!

– Pipsu-

P1130878

Vallattiin tää. Meidän!

P1130874

Minustakin tämä oli ihan jees.

P1130882

Musta tuntuu, että tää ois oikeestaan mun selälle paras… damdadamdaa, slips slips.

P1130885

Nuuuhhh! Ootko mun?

P1130886

Ehdottomasti mun!

 

P1130890

– Miiru, mee pois.

 

P1130898

Joo, nyt on hyvä.

 

P1130916

Oon nukkunut tässä nyt öisin. Emäntä saa pärjätä ihan itsekseen. Tää on Mun Kissanpeti. ❤

Lisäys klo 19.43:  Miirukin saa käyttää tätä joskus, niinku just nyt. Veikka syö semmoiset ruuat, josta minä en tykkää, niin voi se kiitokseksi vähän nukkua tässä.

– Pipsu –

P1130933

Zzzzzzz…

 

Minun viikonloppuni

Emäntä: Syyslomaviikolla oli  pakkasta, parhaana aamuna -14. Kissoja se ei haitannut, ulos piti päästä mahdollisimman pian. Päivän mittaan tassuja käytiin lämmittelemässä sisällä aika usein ja yöt nukuttiin ihan väittelemättä sisällä. Pipsu leppyi edellisen viikon yövalvomisista ja nukkui miellellään sängyn jalkopäässä; Miirukin kävi entiseen tapaansa aamuisin toimimassa herätyskellona.

WP_20141021_001

Mulle kans peittoa päälle.

WP_20141021_007

Hysss, otan tirsat ja sitten haluun ulos.

Pipsu: Me nii tajuttiin, että jotain oli loppuviikosta tekeillä. Laukkuja pakattiin, meidän ruuat laitettiin kassiin ja mikä oudointa, meidän kuljetuskopat otettiin esille. Mehän on saatu nyt matkustaa paljon turvavyövaljaissa tai siinä isossa kangashäkissä. Emäntä varaa yleensä auton pakkaamiseen pari tuntia, josta puoli tuntia menee pelkästään Miirun etsimiseen. Olen nyt ottanut mallia Miirusta, joten minäkin menen sohvan tai sängyn alle ja emäntä könyää perästä. Minä olen kuitenkin paljon helpompi tapaus saada valjaisiin ja koppaan, Miirun takia yleensä siirrellään huonekaluja. Me oltiin menossa hotelliin, sanoi emäntä. Wau, mitähän se tarkoittaa? Emännälle ja meille oli varattu kuulemma lemmikkihuone, jännää.

WP_20141024_004

Miten niin pitäis herätä? Mihin me mennään? Autolla vai? Älä räpsi…

Me ajettiin meidän mielestä taas aika piiiiiitkääään, mutta vaan vähän annettiin noottia. Oli nääs tasaista kyytiä, kuulemma siksikin, kun emännällä ei ollut vielä nastoja alla. Emäntää vähän hirvitti, että entäs jos tulee lunta, mutta onneksi oli alkanut lauhtua ja tihutti vettä. Päästiin ajoissa sinne hotellille.  Hotellin aulassa oli yksi koira, mutta se kiinnnittänyt meihin mitään huomiota, outoa! Sitten ajettiin hissillä – semmoistakaan ei oo tehty aiemmin. Emäntä ravasi edestakaisin hissin ja huoneen väliä saadakseen kaikki tavarat perille ja huokaili, että miksi ei ole älynnyt hankkia semmoisia ”kaljakärryjä”, joihin voisi pakata meidän kopat päällekkäin, niin saisi kuljetettua helpommin. Kun päästiin kantokopista ulos, Miiru meni tapansa mukaan tarkkailemaan tilannetta sängyn alta, minä lähdin ikkunalaudalle ja sängynkaiteelle.

WP_20141026_004

Tää on semmoinen lemmikkihuone. Ei oo mitään ylimääräistä sälää, emäntä nosti avohyllystä kaikki kupit ja lasitkin kaappiin, ettei innostuta kaatelemaan niitä. Mutta tässä huoneessa on just sopivasti tasoja kiipeltäväksi ja nuuhkutettavaksi.

WP_20141026_076

Aika tasainen väritys tossa kulmien kohdalla ja noi juovatkin symmetrisesti… oon kyllä just sopiva!

WP_20141026_063

Tää oli emännälle tää tila, meillä oli oma veski ja ruokanurkkaus muualla. Mut tutkittiin, et onks tää ok emännälle.

WP_20141026_049

Tää on meidän matkavesimalja. Meille oli hotellin puolesta varattu juomakuppi, mut se oli niinku koi-ran-kup-pi ja _lattialla_. Emme käytä.

WP_20141026_034

Meillä oli tää oma peitto mukana, mut en kyllä koko aikaa tässä nukkunu. Kävin yöllä emännänkin lähellä siliteltävänä.

Emäntä kävi juhlimassa ystävänsä synttäreitä ja me oltiin sillä välin siellä huoneessa. Emäntä oli vähän levoton hetkittäin, meneekö meillä hyvin oudossa paikassa, mutta kaikki oli tosi hienosti. Meillä oli omat lelut, ruuat ja ruokakupit, vesimalja, peitto, hiekkis; nuuhkuteltiin hyllyt ja tasot,  sitten nukuttiin. Yöllä, kun emäntä palasi takaisin, ois vähän haluttu iltavillitä (mitäs ei noudata klo 23 sääntöä), mutta uskottiin, kun emäntä kielsi. Kun me seuraavana aamuna oltiin lähdössä omaan kotiin, me oltiin siinä aulassa odottamassa kopissamme, kun emäntä pakkasi tavaroita autoon. Moni pysähtyi juttelemaan meille kaikkea nättiä, ne oli semmoisia kissatätejä ja -setiä, jotka ymmärsi kissuuksien päälle. Oltiin oikein otettuja!

WP_20141026_080

Voidaan tämmöiseen lemmikkihuoneeseen tulla uudestaankin, meille sopii!

Kotona on kuitenkin ihana olla. Me saatiin kotiintuliaisina yksi uusi lelu ja lampaantalja, mutta niistä kerrotaan viikolla lisää. Voikaa hyvin ja muistakaa leikkiä, se piristää!

– Pipsu –

Joutsenet ja pienet varpaat

P1130789

Neljä joutsenta pysähtyi muuttomatkallaan lepäämään pellolle. Näitä me kaikki katselimme kaukaa ja ihaillen.

P1130771

Ei tihkusade eikä märkä maa haitannut ulkoilua.

P1130781

Mutta oli hyvä käydä sisällä nuolemassa  märänkosteat varpaat taas menokuntoon.

Tänään on ollut oikein hyvä päivä.

– Pipsu ja Miiru –

Laulellaan meidän lauluja

Kesän lapsiEmäntä kaappasi tällä kertaa tekstin, kurkistellaan vaan täältä olkapään takaa. Naukulassa haastettiin etsimään kissalle sopiva laulu ja pohdiskelujen jälkeen meillä ne on tämmöiset.

Miirun laulu oli alusta alkaen helppo: Katri Helenan esittämä Kesän lapsi. Alkuperäinen säveltäjä ja sanoittaja on kateissa,  tämän tarkempia teostietoja ei osata antaa.

Miiru rakastaa olla ulkona lämpimänä kesäpäivänä, sillä ei todellakaan ole huolen häivää! Tästä laulusta ei edes voinut montaa sanaa muuttaa, niin hyvin se kuvaa Miirua.

Mä unestani taas jo herään kesätuuleen,
ja hyvän olon saan, kun ruuan äänen kuulen.
Kesämieli on taas ihan vallaton.
Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.
Mä odotellut oon niin monen monta päivää.
Nyt kesäloma on, en tunne surun häivää.
Sydän sykkimään, hiiruja etsimään!
Taas elämältä maistuu tää.

Aa kesän lapsi kun oon.
Aa villi luonteeni on.
Aa kesän lapsi mä oon.
Aa poissa huoleni on.

Ja nämä kesäyöt ei niille ole vertaa.
En valjastele, yök, kun juoksen kohti peltoo.
Kesämieli on taas ihan vallaton.
Mä rakastua niin nyt haluaisin kaikkiin.
Ja oman emännän saan turkkiani hoitaan,
mun tekee mieli niin nyt suukko hälle antaa.
Sydän sykkimään! Kiskitys häipyy pois,
ja vapaudessa hypin taas.

Aa kesän lapsi kun oon.
Aa villi luonteeni on.
Aa Musta Miiru mä oon.
Aa viehko häntäni on.

WP_20140919_005Pipsun laulu vei enemmän aikaa. Mikä olisi toisaalta melodinen, samalla salaperäinen, sydämellinen, kiltti ja kaunis? Mielessä soi välillä seikkailuja lupaava Batmanin teema (Nananananaa, Batman! Nanananaa, Batman!); välillä leikkisän nopea Ievan polkka (…ei meitä silloin kiellot haittaa, kun myö tanssimme laiasta laitaan.  Salivili hipput tupput täppyt, äppyt tipput…) tai Paula Koivuniemen omaa tilaa korostava Aikuinen nainen (En vapauttas tahdo riistää;  tahdo en itsenäisyyttäsi kiistää;  sua tarvitsen sydänystäväksi…).

Lopuksi tähän päätyi Tuula Amberlan laulama Lulu  (Jukka Alihanka sekä säv. ja san. Alpo Jaakolan runon pohjalta). Paketti on arvoituksellisen hilpeä ja monimerkityksinen, siinä kai syy  valintaan.

Pipsulla on komea häntä,
Pipsulla on komea häntä,
ja oikein kauniit raidat hienossa hännässä.

Hän aamulla toivottaa hyvää huomenta,
aamulla toivottaa hyvää huomenta,
pienellä hypyllä, polvea puskien.

Muuten hän on niin kuin yksi kissa vain,
hän broiskua rakastaa ja pieniä hiiruja.
Muuten hän on niinkuin yksi kissa vain
hän  leikkiä rakastaa ja pinkkiä palloa.

Pipsulla on kauniit ilmeet,
kun meille poseeraa krevitär pieni.
Ei kiinnosta kameran linssi, silti aina onnistuu.

Normihyrri valtasi Pipsun,
Normihyrri valtasi Pipsun,
kiipeilypuun raukea kestokaunotar.

Muuten hän on niin kuin yksi kissa vain.
Hän raksuja rakastaa ja Vänttisen valjaita.
Muuten hän on niin kuin yksi kissa vain.
Hän ruohoa rouskuttaa ja skoolista lipittää.

Pipsulla on vahva tahto.
Silittää kyllä saa vaan ei pusuttaa,
ilmoitti kissa ja vahvisti tahdon sähisten.

Asiaton oleskelu nenän alla.
Kenenkään siinä ei hyvä olla,
sohvan alta Pipsu kohta kurkistaa.

Muuten hän on niinkuin yksi kissa vain,
hän unia rakastaa ja pehmeitä tyynyjä.
Muuten hän on niinkuin yksi kissa vain,
hän syliä rakastaa ja omia polkuja.

Tänään meillä tämmöistä. Miten siellä viikko sujuu?

– Emäntä –