Olimme Turussa näyttelyssä huhtikuun lopussa emännän ystävän kyydillä. Tai siis Teyenkin piti olla, mutta tällä kertaa typykkä teki ehdottoman stopin jo ennen eläinlääkärin pöytää eikä missään tapauksessa suostunut tulemaan ulos kopasta. Odoteltiin ja rauhoiteltiin, juteltiin ja rapsuteltiin, mutta mikään ei muuttanut Teijukan vakaumusta pysyä kopassa. Sähikäinen vietti päivän siis autossa, oli hiekkis, ruokaa, juomaa ja kaikki penkit nukkualustana. Emoinen kävi juttelemassa aina välissä ja piti huolen, että oli varjoinen pysäköintipaikka.
– Siispä minä, kreivitär Pipsu Pippuri, edustin catwalkilla meitä. Ajatelkaas, olin elämäni ensimmäisessä näyttelyssä. Minua sai nostella ja kantaa olkapäällä väkijoukossa, tuomari sai tutkia ja katsella, avustaja sai nostella ja esitellä, näyttelyvierailijat saivat ohjatusti silittää minua – aivan ihanaa. Mä niin oon näyttelykissa.
– Tuli tämmöiset prenikat. Hieno nauha ja mitali.
– Tuomarin paperissa lukee, että minulla on ”strong body”. Nooo, siitä voidaan keskustella, minusta minä olen mieluummin ”pehmeän muodokas”.
Emoista ilahduttaa arvostelusetelissä erityisesti, että silmien sanotaan olevan ilmeikkäät ”Expressive”(Niin totta!) ja yleisvaikutelma on ”Very sweet” (Juu!).
Mitalikahvitusta odotellen,
– Pipsu –
Ps. Oli tosi kiva nähdä kaikkia ”Blogeista-tuttuja” kissoja ja ihmisiä! Terveisiä täältä koko kaartilta niin henkilökunnille kuin käpäläväelle.
Kaikkien ihanien kissablogien sekä lukeminen että kommentointi ynnä vastaaminen tänne kommentteihin on nyt erittäin viiveellistä tämän vaivaisen näkökyvyn takia, olen pahoillani. Mielessä olette sitäkin tarkemmin ja rakkaasti! – Emoinen –