Lomanen

Kuka ei haluaisi ulos– Koko kevät vangittuna sisälle, huoh. Tämmöistä tämä oli. Ei muuta huvitusta kuin laittaa matot rullalle, kun Emoinen makoili silmäpuolena. Boooooriiiiing. Kyllästymiseni näkyi siinäkin, että vaikka olen viimeisen päälle herrasmies, lopulta sähisytin  Pipsua joka ilta haastamalla Pipsun painimatsiin. Karvat vain lenteli.

Lääkärin määräys

Valvoin hoitomääräyksiä. Arvatkaa, olisiko Emoinen muistanut kaikki silmätippansa, jos ei olisi ollut kissa  tukena? No ei.

Työtä ohjaamassa– En voi ymmärtää, mikä noissa koneissa on niin tärkeää, että oman kissan silittely on jäädä tekemättä? Aina tästäkin on pitänyt huomauttaa. Eikö tässä jo jokaisen kissan mitta tulisi täyteen?

En kävele valjaisssa

– Emoinen yritti kyllä. Laitettiin valjaat ja mentiin ulos, kevätnuuhkuttelua ja uutta  ruohoa olisi ollut tarjolla. Mielestäni tässä selkeästi ilmaisen, mitä mieltä olen rajoitetusta ulkoilusta. Not my cup of tea.

Lomaselle luontoon

– Niinpä kun toukokuun alkupuolella päästiin vihdoin autoilemaan Tirren luo, minä olin tehnyt  päätökseni. Kollin on saatava joskus mennä. Omaa tilaa. Liekaa lisää. Vapaus hengittää. Te tiedätte.

– Kun koetti sen vierailujakson hetki, jolloin meidän olisi pitänyt palata omaan kotiin, minä menin. Heilautin häntääni, luimistin korvat juoksumoodiin – ja taakseni katsomatta lähdin kohti seikkailuja.

– Emäntä oli pakannut Pipsun ja Teyen autoon ja huristellut kotiinsa. Minulle avautui ihanat kaksi viikkoa kaivattua kollielämää. [Emoinen halusi muistuttaa, että olen leikattu. Joo joo, mutta ei  se  liity tähän mitenkään. Vaan vapaus, Emoinen, vapaus, siitä tässä on kyse!] Silkkaa eräelämää, ihania kevään nuuhkuja, päivittäin hiiripaisteja, mehevää uutta ruohoa, kevään vehreydessä lekottelua, ei ainoatakaan naista kaakattamassa tai sähisemässä. Kävin sen verran näytillä pihamaalla, että minun nähtiin olevan kunnossa, mutta sisälle en tullut. ”Meill’ vapauden kaiho soi nyt rinnassamme…”

– Kun Emoinen taannoin kurvasi taas tänne Tirren luo, minä tulin heti Emoisen huutelusta sisälle. Kunnon kolli tietää, kun on aika palata oman Emoisen luo.

KroohJa nyt nukutaan <3!

Kovasti virkistyneenä teitä tervehtäin,

– Miiru, metsän poika ja sankar jylhän kuusiston –

Mainokset

Ei pelitä, ei pelitä

Pipsu: Emäntä on istunut nyt koneella  yli kaksi tuntia. Jostakin syystä hän ei ole päässyt kommentoimaan ei niin mitään blogeja olipa alusta mikä tahansa. Kommentin  saa kirjoittaa kenttään, mutta sitten ei pääse eteenpäin. Voi nyyh :-(.

WordPress ei aluksi antanut kirjoittaa edes omaa päivitystä ja nämä kaksi tämän illan kuvaa oli hikisen urakan tulos saada siirrettyä kuvakirjastoon. Voi huokaus. Piti kirjoittaa ihan muuta, mutta nyt mennään näillä.

Minä olin eilen kylässä. Emäntä oli ihan hämmästynyt, kun heti lähdinkin tutkimaan taloa enkä mennyt sohvan alle. Kiersin kaikki huoneet, kävelin ikkunalaudalla katsomassa maisemat, ilmoitin keittiössä reippaalla äänellä  haluavani tarjoilua sekä kävin kaikkien ihmisten luona silitettävänä. Ja lopuksi en olisi enää halunnut lähteä ollenkaan pois, olisin voinut jäädä sinne kyläperheeseen vaikka yöksi. Olivat hyvin taitavia rapsuttamaan korvien ja leuan takaa ja niillä on superihania peittoja leivottavaksi. Menin vierailun lopussa piiloon sohvan alle, mutta emäntä raahasi sitten sieltä minut esille ja autoon. Pöh.

Emäntä kuulemma hyrisee edelleen tyytyväisyydestä, miten luottamukseni ja rohkeuteni on ihan tänä kesänä ottanut reippaan askeleen eteenpäin. Menneellä viikolla naapurin lapset silittivät minua pihalla ja silloinkin olin ihan hienosti paikallani, ojensin kaulaanikin, että saivat paremmin rapsutettua.

WP_20150802_038[1]

Kiipesin kotona tänne terassin Lundiaan, joka on koottu pelkästään minua ja Miirua varten kiipeilytelineeksi. Tämä ylähylly on minun vakipaikkani.

Miiru: Olisin oikeasti antanut emännän tänä iltana olla koneella, mutta kun oli niin vaivalloista räpellystä, arvelin, että minun silittämiseni on tehokkaampaa ajankäyttöä. Emäntä voi yhdellä kädellä  naksutella hiirtä ja toivoa, jos joku ikkuna suostuisi avautumaan.

Emäntä vei minut tänään valjaissa ulos. En siis kävellyt vapaaehtoisesti vaan kannatin itseni ulos. Edistystä entiseen (emännän mielestä!) on kuitenkin se, että liikuin portailta puolitoista metriä  kukkapenkiin istumaan ihan itse. Istuin tyynesti nuuhkuttamassa kukkasia kymmenisen minuuttia ja sitten kannatin itseni taas emännällä sisälle.

WP_20150802_083

Vasen silittää, oikea naksuttaa.

Kameran muistikortti ei ole vielä löytynyt, mutta jatkamme etsintöjä. Sohvan alla oli kyllä sen sijaan hieno kokoelma palloja ja hiiruja, ilo oli nekin löytää taas esille.

Hyvää alkavaa viikkoa!

– Pipsu ja Miiru –

Huiskis, loma sujahti

Tirre: Haaa, jälleen rauhallista! Tytönhupakko ja poika lähtivät kotiinsa. Ihmeen hyvin hermot kestivätkin. Se poika nyt muutenkin on semmoinen rento, siitä ei mitään, mutta se hupakko koetti ottaa kanssani tuijotuskisaa. Minä voitin ja voitan. Aina.

Tirre heinäkuussa 2015 3

Tirre: Täytyy kiertää reviiri ja tarkistaa tilukset.

Emäntä: Johonkin se loma huiskahti, töissä taas. Laskeskelin, että neljän lomaviikon aikana oli varmaan viitisen iltaa, jolloin istuin ulkona ja huokailin, kuinka mukavan miellyttävä sää onkaan. Muuten taisi sataa tai olla koleaa. Periaatteessa pidänkin juuri viileistä kesistä, mutta tänä vuonna vilustuin. Sinnittelin pitkään, ettei tarvitsisi potea, mutta tällä viikolla väsymys voitti ja nyt pitää kunnolla sairastaa muutama päivä.

Pipsu: Koska emäntä on ollut puolikuntoinen, nuokkuva ja lipsui vakavasti blogivelvollisuuksistaan lukea muiden kuulumisia ja kertoa meidän mietteitä, meidän kesäkuvia on tulossa vielä, tassuhaasteeseenkin vastataan. Vaan nyt pitää taas totutella olemaan sisällä, onneksi on nuo tuuletusikkunat. Ollaan jaettu Miirun kanssa kummallekin omat.

Hohhoijaa

Tää ikkuna on mun. Ihan vähän vain teroitan kynsiä…

Miiru: Toinen syy blogihiljaisuuteen olen minä. Otin työnohjauksessa ankaran linjan ja rajoitin koneen käyttöä. Jos minua ja Pipsua ei ole silitelty riittävästi, lellitty ja hellitty, ei ole puhettakaan koneajasta. Ja perusraja on tietenkin klo 23. Sen jälkeen ei muutenkaan enää istuta koneella. Ainahan sitä on työtä ja touhua (niin kuin ne emännän rakkaat ikkunat), mutta pitää oppia tekemään vain semmoinen sopiva määrä hommia päivässä, muuten väsähtää.

Työnohjaus 2

Juu, ei.

Miiru: Otan ohjaajan työni vakavasti enkä anna ohjattavan metkuilla. Rajat, emäntä, rajat; nyt opetellaan! Minä pidän sinusta huolta.

Työnohjaus 3

Emäntä näyttelee niin viatonta… jos olisin poistunut, heti olisi koneen siepannut. Vaan enpä ole eilisen teeren kissa.

– Hellurei, voikaa hyvin. Älkää vilustuko! –

– Pipsu ja Miiru –

Muistelemme menneitä, osa 3

Pipsu: Juhannusaatto oli emännällä raivaamista, järjestelyä, tiskaamista, siivoamista ja pakkaamista. Alkukesän kierrätyssatokin piti viedä oikeisin laatikoihin ison kaupan kierrätyspisteeseen ja paluumatkalle saada hankittua kilo perunoita ja nippu tilliä. Me Miirun kanssa valmistauduimme juhlakauteen nukkumalla suojaisissa paikoissa [= emännän meluamisen ulottumattomissa].

Kun emäntä istahti sohvalle juomaan iltapäiväkahvia, muistutin omasta ulkoilutarpeestani. Jostain aktiivisuuspuuskasta käsin emäntä päätti samalla kokeilla, voiko minut jättää valjaissa olemaan lähelle, jos hän tekee samalla puutarhatöitä.

Syön sut

Ensin syödään.

Mentiin takapihalle, emäntä sitoi flexin tolppaan ja alkoi kitkeä pionipenkkiä. Nuuhkuttelin ihan rauhassa pensaita ja kiertelin tuijan juurelle. Sitten räkätti puuttui peliin ja räkätti, ei edes mitenkään lujaa.

Missä Pipsu

1. Vasen nuoli: Flexi sidotaan aidan tolppaan. 2. Käännetään selkä. 3. Oikea nuoli: Katsotaan nurmikolla lojuvia valjaita.

Emäntä sanoi, että irrottautuminen vei kolme sekuntia. Aika hyvä, eikö?

Tepastelin siinä sitten rauhallisesti syömään lisää salaattia, emäntä tuli perästä, nappasi kiinni ja vei sisälle. Huono lenkki, lyhyt! Mutta kuulemma minun kanssani tämän kokeilun pystyi tekemään, Miiru olisi ehkä ollut vaikeampi saada kiinni. Emäntä ei aio kokeilla.

Tottakai oltiin kaikesta tajuttu, että ollaan lähdössä – yäääääääkkkk- autoilemaan. Normaalisti tämä olisi edennyt niin, että Miiru olisi piiloutunut johonkin varmaan paikkaan ja emännällä olisi mennyt se ylimääräinen puoli tuntia  etsimisiin. Juhannuksen kunniaksi ajateltiin tehdä emännälle ällistys. Miiru venytteli näkösällä  ja minä piilouduin, hihihih!

En lähde

Etpä ihan heti löytänyt.

Nukuttaa 2

Täällähän minä. Mutta näytänkö yhteistyöhaluiselta?

Miiru: Emäntä on  kyllä ostanut sellaisia kaupan kissanpetejä. Niitä on kolme eri puolilla huushollia, erivärisiä ja -kokoisia. Olen kohteliaisuudesta käynyt olemassa niissä hetken, ettei emännän kissaitsetunto ihan lyttäänny. Mutta noin muuten valitaan itse nukkumapaikkamme. Niin kuin nyt nämä laatikot. Nämä ovat lasitetulla parvekkeella eli tässä on telttailumeininkiä. Kaivaudutaan tuonne peitteiden alle ja myllätään mieleiseksemme. Keväästä syksyyn  nukutaan mielellään täällä. Joskus laatikoissa, joskus lattialla, joskus tuoleilla, joskus tuolien alla. Ei voi tietää etukäteen.

Matkalla 1

Meidän selfie [oikeesti on on, käskettiin emännän rajautua pois kuvasta]. Saatiin olla takaikkunalla valjaissa. Ei paras matkustustapa, mutta tämän kerran.

Päästiin matkaan iltayöllä. Emäntä tykkää ajella juhannusöiden aikaan.Tiet ovat suht hiljaisia ja radiosta tulee kivaa ohjelmaa. Mekin ajateltiin, että jos nyt runonlausuntaa kuuntelee niinkuin viime vuonna, niin olkoon. Keli oli pääosin kuiva, jotakin kuurosateita ja tummaa pilveä aika lailla. Myöhemmin yöllä se tv-uutisissakin raportoitu usva alkoi sisämaassakin nousta pelloille ja tielle, oli aika komeaa.

Matkalla 2

Tässä hiljaista juhannnusyön maantietä ja pilvinen taivas. Ei vielä tietoa usvasta.

Hah! Mitään runonlausuntaa ollut. Valitamme ohjelmaneuvostoon ja ties minne suojeluyhdistykseen. Oli ”nuoruusmusiikkia”, sanoi emäntä. Hoilatihoilati, laalaaalaaalaaa, nänänännännännää, tadataadaadaddaddaa,  – oijoi, mitähän  vielä >^-^< ?!!!
(Emäntä: Laitetaan vielä iki-ihanaa Leevi & the Leavingsia:  ”Dam-dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam, dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam.” )

Huokaus.

Perussääntöhän on, että me KISSAT emme autoile. Helppo? Ja lyhyt lause? On. Siispä noudatetaan tätä.
Jos kuitenkin on autoiltava, ihmispalvelija/t on ja ovat ajomatkan ajan hiljaa. Ei keskinäistä metelöintiä, ylenpalttista naurua, ei yksinpuhelua, puheluita, ei radiota eikä varsinkaan laulamista. Matalalla äänellä voi kysyä toiselta jonkin asiallisen kysymyksen, johon vastataan asiallisesti ja lyhyesti, ei muuta. Radiosta voi  pienellä volyymillä kuunnella uutiset ja sään.

Eikö ole tämäkin helppo? On. Huoh, niin sitten kolme ja puoli tuntia rallattelua. Eikä ole äänessä kehumista, ei.

Ei siis mikään ihme, että haluttiin ulos korvia lepuuttamaan. Ei tullut pysyviä vaurioita ja aika pian taas jo kehrättiinkin emännälle.

Katsastusinsinööri 2

Nyt tarviin vähän omaa tilaa. Ollaan hetki ihan hiljaa, jookos…

Katsastusinsinööri

Mut emäntä hei, kun nyt täällä oon, niin sanonpa, että noi etupyörien jarrulevyt pitäis vaihtaa.

Takakontista tavaroita purkaessa kassien alta paljastui kissanomistajan tuntomerkkejä. Keltainen nuoli: muovia, jos tarvitsisi peittää takapenkkiä jotakin kissahätää varten (Pipsu: Tai jos toisi meille vaikka kanan tuliaiseksi?). Sininen nuoli:  kylmäkassi kissalle ostettavia lihapakasteita varten ja vaaleanpunainen nuoli: hiiri.

Kissanomistajan takakonttiKohta päästään kertomaan, mitä kaikkea on tällä menneellä viikolla touhuttu. Siihenkin sisältyy HIIRI…!
Voikaa hyvin ❤

– Pipsu ja Miiru –

Muistelemme menneitä, osa 2

Heti leirin jälkeen emäntä osallistuu vuosittaisten kesäjuhlien valmisteluun. Siinä kävi aikoinaan hieman samoin kuin leirinkin kanssa eli yhtenä kesänä emäntä auttoi toista työalaa ja sitten homma vain vakiintui. Siinä ohessa emännän pitää toki hoitaa oman työnkuvansa työt, joten kesäkuu on aikamoista taitelua. (Vai emännän kykenemättömyyttä vetää rajoja :-O?) Niin leirissä kuin juhlissa on kuitenkin oma palkitsevuutensa, joka kiehtoo ja innostaa joka vuosi.

Me tietenkin pidämme kotona langat käsissä. Tai siis tassuissa.

Miiru: Tässä on kasa erilaisia lippusia ruokailuun, näytelmiin ja konserttiin. Minä valvoin tilastointia niin myydyistä kuin myytävistä.

Liput 1

Nää on nyt laskettu huomista varten. Ei myyntiä enää!

Liput 2

Kuulitko?! Ei myyntiä edes söpöille kissoille.

Pipsu tarkkailee lippuja

Yhden konserttilipun oisin ostanut…

Työrutistus kysyy tietenkin meiltä joustavuutta. Vajeita on ja paljon pitää katsoa tassujen läpi. Olemme kuitenkin oppineet elämään tämän hektisen jakson kanssa ja löytäneet selviytymiskeinoja. Kissanruokapurkkeja emme edelleenkään osaa avata, mutta ääntä löytyy muistuttamaan tärkeimmästä eli meidän ruokinnastamme. Mmmjjjjääääyrrr!

Miiru: Juomapuolesta on niin ihmisen kuin lemmikin pidettävä huolta. Siis veden lipityksestä – muuta emme huoli! Mutta jos pieni lipaisu kissanmaitoa on jokus tarjolla, niin nammmm <3.

Lipslipslips

Ei ollut vaihdettu vettä meidän Mariskooleista. Kipaisin drinksulle tähän emännän yöpöydälle. Aika virkee tämmöinen punainen väri.

Pipsu: Suurin nootti emännälle tulee silityksen ja rapsutuksen vähyydestä. Emäntä on kuitenkin parantanut viime vuosista ja nyt oli hankittu varakädet. Tässä kaverissa on potentiaalia <3, minähän en  nääs kaikille käsille silittäydy.

Silitä 0

Silitä…

Silitä 1

…ja sit rapsuta korvan takaa…

Silitä 2

…ja sit leuan alta ❤

Elvymme vielä hetkisen, että voimme seuraavaksi muistella LAULAMISTA.

Siihen asti riittävästi silitystä ja sylitystä kaikille!

– Pipsu ja Miiru –

Elvyimme! Muistelemme menneitä, osa 1

Meidän korvat elpyivät eilisen mittaan ja loppuillasta jo söpöiltiin emännän kanssa. Me kertauskurssitetaan emäntä autoilusäännöistä, mutta pidetään nyt ensin lomaa.  Näin nätisti vietettiin iltaa emännän kanssa.

WP_20150620_028

Kävin tähän emännnän käden ulottuville, että mua voi silittää ja rapsuttaa. Tätä ei lasketa pöydällä olemiseksi, koska oikeesti oon ergonominen käsiteline. Yes?

Emäntähän halus kissan kainaloonsa? Jätin emännälle pienen tilan tuohon etualalle. On kuitenkin tärkeetä, ettei häntä joudu ruttuun, joten asettaudupas emäntä varovasti tuohon vasempaan alaneljännekseen.

Nukuin koko yön emännän kanssa. Pitäähän siitä huolta pitää, vaikka se ”laulaa”.

Välihuomautus

Emäntä ymmärsi – niin kuin nyt humanisti voi kyetä ymmärtämään-, miksi Explorerin kautta katsottu meidän blogi on ihan tyhmän näköinen. WordPress (aiheesta) varoittaa, että käyttämämme Netin Räjäytin on ihan liian seula eikä WP suostu leikkimään enää sen kanssa yhtään ennenkuin emäntä päivittää koneensa käyttiksen kasista kasipisteyhteen ja sitten IE:n voi päivittää yhteentoista, jolloin taas blogi näyttäisi entisenlaiseltaan. Toivottavasti meni jotenkin sinne suuntaan? Ynnä emännältä on kateissa, näyttääkö sivu entisenlaiselta semmoisella lukijalla, jonka IE on jo 11? Hmmm?

Ennen kuin emäntä pääsee päivittelemään konettaan, kaikki sisältö on varmuuskopioitava kunnolla. Siihen menee hetkonen. Eli jos haluatte lepuuttaa silmiänne entisessä näkymässä, pyydämme käyttämään selaimena esim. Firefoxia tai Operaa tai Chromea, niissä sivu on tutun näköinen.

Ja taas jatkuu

Mihin meidän kesäkuu huiskahti?

Kesän alussa emännällä on aina ”leiri”. Se on työtehtävä, joka ei oikeastaan ole emännän toimenkuvassa, mutta joskus aikojen alussa emäntä liukui auttamaan  yhden kerran toista työalaa ja sitten se vain jäi tavaksi. Se on itse asiassa mukava juttu, lapset on innostuneita tekemään kaikenlaisia askarteluja, mutta meillehän ne etukäteisvalmistelut tietävät emännän huoltamista ja auttamista.

Meidän piti tehdä aurinkovärjäämällä pienen liinasen mallikappale.

WP_20150607_017

Ekaks tarkistin tän emulsion, onko ehtaa.

WP_20150607_018

Missä se etiketti on, niin luen käyttöohjeet…?

WP_20150607_020

Kato. Nyt otat tätä emulsiota vaikka desin ja sitten lisäät väripigmentit siihen. Koeta olla läikyttämättä, kun sekoitat värin.

WP_20150607_037

Huhuu? Sun pitää ensin silittää se pesty puuvillakangas, ettei rutut näy värjäyksessä. Mitä tästä tulis, jos en huolehtisi?! Ihan väsyttää tämmöinen.

Tavoite

Sitten levität väriliuoksen kankaalle ja laitat puiden lehdet haluamaasi kohtaan (pitää kuvitella ne lehdet, koska kuvassa ne on jo otettu pois…). Jätä kuivumaan yön yli. Sitten nosta/rapsuta lehdet kankaalta pois.

Pieni apuri

No joo joo, yöllä  kävelin, big deal. Vähän tepastelin siinä kankaalla, kun piti kokeilla, oliko väri levitetty tarpeeksi hyvin. On nyt parketti vähän persoonallisempi, kauheeta kitinää moisesta.

WP_20150607_048

Kiinnitä väri silittämällä.

WP_20150607_047

Kangas määrittää raudan lämpötilan.

WP_20150607_044

Laita hei johto seinään.

Seuraavalla kerralla me muistellaan lipunmyyntiä. Ja sitten päästään siihen autoiluun, laaalalallaaa!

– Pipsu ja Miiru –

Hyviä uutisia

Emännän ystäväperheissä on ollut onnellisia kissatapahtumia. Löytökissat Vieno ja Valma saivat vuoden lopulla pysyvän oman kodin. Koti on otettu haltuun kaikkia ikkunalautoja myöten.

Valma ja Vieno 022015Huhtikuussa neitokaiset leikattiin.Toipuminen meni Kissojen Käsikirjan mukaisesti arvokkaasti, hiiltysti ja kaulureista ripeästi kuoriutuen:  Valma tunnin jälkeen ja Vieno kahden. Hienosti on joka tapauksessa haavat parantuneet ja rallittelut on vauhdikkaat – kunhan ensin siskon kanssa päikkärit on nautittu.Valma ja Vieno

Kassu, myöskin löytökissa, sai oman kodin keväällä. Koko perhettä ilahduttava kissulainen on huomionhaluinen, siliteltävä ja kova kehräämään. Juttelee paljon ja reippaasti, palvelusväen kuullun ymmärtämisen opettelu vie vielä aikansa, mutta kissat ovat tunnetusti erinomaisia opettajia.

Kassu

Kolmas iloinen uutinen on, että Tassulinna arpoo blogisynttäreiden (1 v., ONNEA, ONNEA!) kunniaksi kissamaisia ihanuuksia. Klikkailkaa kuvaa ja käykää osallistumassa kisaan! Niitten Pepsi on niinkuin minä, komea mustavalkoinen, ja Max semmoinen värikäs viikari; seurataan emännän vieressä istuen blogista teidän seikkailuja!DSC_6625Bonuksena kerrottakoon, että kun taas autoiltiin se 300 km, sekä minä että Pipsu matkustettiin omissa kopissamme ja naukaistiin koko matkan aikana vain kaksi kertaa. Emäntä oli ällistynyt. Hyvä me, taas  onnistuttiin.

Toinen hämmästys emännälle oli tänä iltana, kun halusin täällä kaupunkikodissa ulos.Istuin ulko-oven luona ja nau´uin vaativasti. Minulle sai pujottaa valjaat ja kävelin omin jaloin ulkona flexissä. Muistanette, että ei näin aina ole ollut.  Kun tulin sisälle, istahdin odottamaan tuulikaappiin, että emäntä irrotti flexin ja valjaat, sitten poistuin sukimaan turkkini. Hahaa, olisitte nähneet emännän ilmeen.

Hämmästyttäviä hetkiä myös teidän päiviinne!

– Miiru –

Ps. Meillä on synttärit huomenna, ollaan kolme vee. Emäntä menee vielä tekemään täytekakun työpaikalle ja myös illan vieraille. Misu-mamin kotiväki tulee käymään! Minä käyn nukkumaan, että jaksan huomenna juhlia. Gunatt.