Ei pelitä, ei pelitä

Pipsu: Emäntä on istunut nyt koneella  yli kaksi tuntia. Jostakin syystä hän ei ole päässyt kommentoimaan ei niin mitään blogeja olipa alusta mikä tahansa. Kommentin  saa kirjoittaa kenttään, mutta sitten ei pääse eteenpäin. Voi nyyh :-(.

WordPress ei aluksi antanut kirjoittaa edes omaa päivitystä ja nämä kaksi tämän illan kuvaa oli hikisen urakan tulos saada siirrettyä kuvakirjastoon. Voi huokaus. Piti kirjoittaa ihan muuta, mutta nyt mennään näillä.

Minä olin eilen kylässä. Emäntä oli ihan hämmästynyt, kun heti lähdinkin tutkimaan taloa enkä mennyt sohvan alle. Kiersin kaikki huoneet, kävelin ikkunalaudalla katsomassa maisemat, ilmoitin keittiössä reippaalla äänellä  haluavani tarjoilua sekä kävin kaikkien ihmisten luona silitettävänä. Ja lopuksi en olisi enää halunnut lähteä ollenkaan pois, olisin voinut jäädä sinne kyläperheeseen vaikka yöksi. Olivat hyvin taitavia rapsuttamaan korvien ja leuan takaa ja niillä on superihania peittoja leivottavaksi. Menin vierailun lopussa piiloon sohvan alle, mutta emäntä raahasi sitten sieltä minut esille ja autoon. Pöh.

Emäntä kuulemma hyrisee edelleen tyytyväisyydestä, miten luottamukseni ja rohkeuteni on ihan tänä kesänä ottanut reippaan askeleen eteenpäin. Menneellä viikolla naapurin lapset silittivät minua pihalla ja silloinkin olin ihan hienosti paikallani, ojensin kaulaanikin, että saivat paremmin rapsutettua.

WP_20150802_038[1]

Kiipesin kotona tänne terassin Lundiaan, joka on koottu pelkästään minua ja Miirua varten kiipeilytelineeksi. Tämä ylähylly on minun vakipaikkani.

Miiru: Olisin oikeasti antanut emännän tänä iltana olla koneella, mutta kun oli niin vaivalloista räpellystä, arvelin, että minun silittämiseni on tehokkaampaa ajankäyttöä. Emäntä voi yhdellä kädellä  naksutella hiirtä ja toivoa, jos joku ikkuna suostuisi avautumaan.

Emäntä vei minut tänään valjaissa ulos. En siis kävellyt vapaaehtoisesti vaan kannatin itseni ulos. Edistystä entiseen (emännän mielestä!) on kuitenkin se, että liikuin portailta puolitoista metriä  kukkapenkiin istumaan ihan itse. Istuin tyynesti nuuhkuttamassa kukkasia kymmenisen minuuttia ja sitten kannatin itseni taas emännällä sisälle.

WP_20150802_083

Vasen silittää, oikea naksuttaa.

Kameran muistikortti ei ole vielä löytynyt, mutta jatkamme etsintöjä. Sohvan alla oli kyllä sen sijaan hieno kokoelma palloja ja hiiruja, ilo oli nekin löytää taas esille.

Hyvää alkavaa viikkoa!

– Pipsu ja Miiru –

Mainokset

Huiskis, loma sujahti

Tirre: Haaa, jälleen rauhallista! Tytönhupakko ja poika lähtivät kotiinsa. Ihmeen hyvin hermot kestivätkin. Se poika nyt muutenkin on semmoinen rento, siitä ei mitään, mutta se hupakko koetti ottaa kanssani tuijotuskisaa. Minä voitin ja voitan. Aina.

Tirre heinäkuussa 2015 3

Tirre: Täytyy kiertää reviiri ja tarkistaa tilukset.

Emäntä: Johonkin se loma huiskahti, töissä taas. Laskeskelin, että neljän lomaviikon aikana oli varmaan viitisen iltaa, jolloin istuin ulkona ja huokailin, kuinka mukavan miellyttävä sää onkaan. Muuten taisi sataa tai olla koleaa. Periaatteessa pidänkin juuri viileistä kesistä, mutta tänä vuonna vilustuin. Sinnittelin pitkään, ettei tarvitsisi potea, mutta tällä viikolla väsymys voitti ja nyt pitää kunnolla sairastaa muutama päivä.

Pipsu: Koska emäntä on ollut puolikuntoinen, nuokkuva ja lipsui vakavasti blogivelvollisuuksistaan lukea muiden kuulumisia ja kertoa meidän mietteitä, meidän kesäkuvia on tulossa vielä, tassuhaasteeseenkin vastataan. Vaan nyt pitää taas totutella olemaan sisällä, onneksi on nuo tuuletusikkunat. Ollaan jaettu Miirun kanssa kummallekin omat.

Hohhoijaa

Tää ikkuna on mun. Ihan vähän vain teroitan kynsiä…

Miiru: Toinen syy blogihiljaisuuteen olen minä. Otin työnohjauksessa ankaran linjan ja rajoitin koneen käyttöä. Jos minua ja Pipsua ei ole silitelty riittävästi, lellitty ja hellitty, ei ole puhettakaan koneajasta. Ja perusraja on tietenkin klo 23. Sen jälkeen ei muutenkaan enää istuta koneella. Ainahan sitä on työtä ja touhua (niin kuin ne emännän rakkaat ikkunat), mutta pitää oppia tekemään vain semmoinen sopiva määrä hommia päivässä, muuten väsähtää.

Työnohjaus 2

Juu, ei.

Miiru: Otan ohjaajan työni vakavasti enkä anna ohjattavan metkuilla. Rajat, emäntä, rajat; nyt opetellaan! Minä pidän sinusta huolta.

Työnohjaus 3

Emäntä näyttelee niin viatonta… jos olisin poistunut, heti olisi koneen siepannut. Vaan enpä ole eilisen teeren kissa.

– Hellurei, voikaa hyvin. Älkää vilustuko! –

– Pipsu ja Miiru –

Muistelemme menneitä, osa 3

Pipsu: Juhannusaatto oli emännällä raivaamista, järjestelyä, tiskaamista, siivoamista ja pakkaamista. Alkukesän kierrätyssatokin piti viedä oikeisin laatikoihin ison kaupan kierrätyspisteeseen ja paluumatkalle saada hankittua kilo perunoita ja nippu tilliä. Me Miirun kanssa valmistauduimme juhlakauteen nukkumalla suojaisissa paikoissa [= emännän meluamisen ulottumattomissa].

Kun emäntä istahti sohvalle juomaan iltapäiväkahvia, muistutin omasta ulkoilutarpeestani. Jostain aktiivisuuspuuskasta käsin emäntä päätti samalla kokeilla, voiko minut jättää valjaissa olemaan lähelle, jos hän tekee samalla puutarhatöitä.

Syön sut

Ensin syödään.

Mentiin takapihalle, emäntä sitoi flexin tolppaan ja alkoi kitkeä pionipenkkiä. Nuuhkuttelin ihan rauhassa pensaita ja kiertelin tuijan juurelle. Sitten räkätti puuttui peliin ja räkätti, ei edes mitenkään lujaa.

Missä Pipsu

1. Vasen nuoli: Flexi sidotaan aidan tolppaan. 2. Käännetään selkä. 3. Oikea nuoli: Katsotaan nurmikolla lojuvia valjaita.

Emäntä sanoi, että irrottautuminen vei kolme sekuntia. Aika hyvä, eikö?

Tepastelin siinä sitten rauhallisesti syömään lisää salaattia, emäntä tuli perästä, nappasi kiinni ja vei sisälle. Huono lenkki, lyhyt! Mutta kuulemma minun kanssani tämän kokeilun pystyi tekemään, Miiru olisi ehkä ollut vaikeampi saada kiinni. Emäntä ei aio kokeilla.

Tottakai oltiin kaikesta tajuttu, että ollaan lähdössä – yäääääääkkkk- autoilemaan. Normaalisti tämä olisi edennyt niin, että Miiru olisi piiloutunut johonkin varmaan paikkaan ja emännällä olisi mennyt se ylimääräinen puoli tuntia  etsimisiin. Juhannuksen kunniaksi ajateltiin tehdä emännälle ällistys. Miiru venytteli näkösällä  ja minä piilouduin, hihihih!

En lähde

Etpä ihan heti löytänyt.

Nukuttaa 2

Täällähän minä. Mutta näytänkö yhteistyöhaluiselta?

Miiru: Emäntä on  kyllä ostanut sellaisia kaupan kissanpetejä. Niitä on kolme eri puolilla huushollia, erivärisiä ja -kokoisia. Olen kohteliaisuudesta käynyt olemassa niissä hetken, ettei emännän kissaitsetunto ihan lyttäänny. Mutta noin muuten valitaan itse nukkumapaikkamme. Niin kuin nyt nämä laatikot. Nämä ovat lasitetulla parvekkeella eli tässä on telttailumeininkiä. Kaivaudutaan tuonne peitteiden alle ja myllätään mieleiseksemme. Keväästä syksyyn  nukutaan mielellään täällä. Joskus laatikoissa, joskus lattialla, joskus tuoleilla, joskus tuolien alla. Ei voi tietää etukäteen.

Matkalla 1

Meidän selfie [oikeesti on on, käskettiin emännän rajautua pois kuvasta]. Saatiin olla takaikkunalla valjaissa. Ei paras matkustustapa, mutta tämän kerran.

Päästiin matkaan iltayöllä. Emäntä tykkää ajella juhannusöiden aikaan.Tiet ovat suht hiljaisia ja radiosta tulee kivaa ohjelmaa. Mekin ajateltiin, että jos nyt runonlausuntaa kuuntelee niinkuin viime vuonna, niin olkoon. Keli oli pääosin kuiva, jotakin kuurosateita ja tummaa pilveä aika lailla. Myöhemmin yöllä se tv-uutisissakin raportoitu usva alkoi sisämaassakin nousta pelloille ja tielle, oli aika komeaa.

Matkalla 2

Tässä hiljaista juhannnusyön maantietä ja pilvinen taivas. Ei vielä tietoa usvasta.

Hah! Mitään runonlausuntaa ollut. Valitamme ohjelmaneuvostoon ja ties minne suojeluyhdistykseen. Oli ”nuoruusmusiikkia”, sanoi emäntä. Hoilatihoilati, laalaaalaaalaaa, nänänännännännää, tadataadaadaddaddaa,  – oijoi, mitähän  vielä >^-^< ?!!!
(Emäntä: Laitetaan vielä iki-ihanaa Leevi & the Leavingsia:  ”Dam-dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam, dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam.” )

Huokaus.

Perussääntöhän on, että me KISSAT emme autoile. Helppo? Ja lyhyt lause? On. Siispä noudatetaan tätä.
Jos kuitenkin on autoiltava, ihmispalvelija/t on ja ovat ajomatkan ajan hiljaa. Ei keskinäistä metelöintiä, ylenpalttista naurua, ei yksinpuhelua, puheluita, ei radiota eikä varsinkaan laulamista. Matalalla äänellä voi kysyä toiselta jonkin asiallisen kysymyksen, johon vastataan asiallisesti ja lyhyesti, ei muuta. Radiosta voi  pienellä volyymillä kuunnella uutiset ja sään.

Eikö ole tämäkin helppo? On. Huoh, niin sitten kolme ja puoli tuntia rallattelua. Eikä ole äänessä kehumista, ei.

Ei siis mikään ihme, että haluttiin ulos korvia lepuuttamaan. Ei tullut pysyviä vaurioita ja aika pian taas jo kehrättiinkin emännälle.

Katsastusinsinööri 2

Nyt tarviin vähän omaa tilaa. Ollaan hetki ihan hiljaa, jookos…

Katsastusinsinööri

Mut emäntä hei, kun nyt täällä oon, niin sanonpa, että noi etupyörien jarrulevyt pitäis vaihtaa.

Takakontista tavaroita purkaessa kassien alta paljastui kissanomistajan tuntomerkkejä. Keltainen nuoli: muovia, jos tarvitsisi peittää takapenkkiä jotakin kissahätää varten (Pipsu: Tai jos toisi meille vaikka kanan tuliaiseksi?). Sininen nuoli:  kylmäkassi kissalle ostettavia lihapakasteita varten ja vaaleanpunainen nuoli: hiiri.

Kissanomistajan takakonttiKohta päästään kertomaan, mitä kaikkea on tällä menneellä viikolla touhuttu. Siihenkin sisältyy HIIRI…!
Voikaa hyvin ❤

– Pipsu ja Miiru –

Muistelemme menneitä, osa 2

Heti leirin jälkeen emäntä osallistuu vuosittaisten kesäjuhlien valmisteluun. Siinä kävi aikoinaan hieman samoin kuin leirinkin kanssa eli yhtenä kesänä emäntä auttoi toista työalaa ja sitten homma vain vakiintui. Siinä ohessa emännän pitää toki hoitaa oman työnkuvansa työt, joten kesäkuu on aikamoista taitelua. (Vai emännän kykenemättömyyttä vetää rajoja :-O?) Niin leirissä kuin juhlissa on kuitenkin oma palkitsevuutensa, joka kiehtoo ja innostaa joka vuosi.

Me tietenkin pidämme kotona langat käsissä. Tai siis tassuissa.

Miiru: Tässä on kasa erilaisia lippusia ruokailuun, näytelmiin ja konserttiin. Minä valvoin tilastointia niin myydyistä kuin myytävistä.

Liput 1

Nää on nyt laskettu huomista varten. Ei myyntiä enää!

Liput 2

Kuulitko?! Ei myyntiä edes söpöille kissoille.

Pipsu tarkkailee lippuja

Yhden konserttilipun oisin ostanut…

Työrutistus kysyy tietenkin meiltä joustavuutta. Vajeita on ja paljon pitää katsoa tassujen läpi. Olemme kuitenkin oppineet elämään tämän hektisen jakson kanssa ja löytäneet selviytymiskeinoja. Kissanruokapurkkeja emme edelleenkään osaa avata, mutta ääntä löytyy muistuttamaan tärkeimmästä eli meidän ruokinnastamme. Mmmjjjjääääyrrr!

Miiru: Juomapuolesta on niin ihmisen kuin lemmikin pidettävä huolta. Siis veden lipityksestä – muuta emme huoli! Mutta jos pieni lipaisu kissanmaitoa on jokus tarjolla, niin nammmm <3.

Lipslipslips

Ei ollut vaihdettu vettä meidän Mariskooleista. Kipaisin drinksulle tähän emännän yöpöydälle. Aika virkee tämmöinen punainen väri.

Pipsu: Suurin nootti emännälle tulee silityksen ja rapsutuksen vähyydestä. Emäntä on kuitenkin parantanut viime vuosista ja nyt oli hankittu varakädet. Tässä kaverissa on potentiaalia <3, minähän en  nääs kaikille käsille silittäydy.

Silitä 0

Silitä…

Silitä 1

…ja sit rapsuta korvan takaa…

Silitä 2

…ja sit leuan alta ❤

Elvymme vielä hetkisen, että voimme seuraavaksi muistella LAULAMISTA.

Siihen asti riittävästi silitystä ja sylitystä kaikille!

– Pipsu ja Miiru –

Sunnuntaiaamuna

Me ollaan tällä menneellä viikolla taas autoiltu. Se on aina väsyttävää,koska emäntää pitää valvoa ja ohjeistaa niin auton pakkauksessa kuin ajamisessa, joten siksi on pääasiassa nukuttu ja toivuttu matkasta. Emäntä on ollut paljon töissä, eilenkin, ja siksi tänään onkin sitten puuhattu enemmän yhdessä.

Tässä kuvarapsaa tältä aamulta 10 ja 12 väliltä. Ai niin, emäntää nolottaa nämä kuvat, kun ne on siinä puuhastelun ohessa näpsitty kännyllä ties mihin vastavaloon, mutta meitä tietenkään ei. Me olemme aina kauniita ja tyylikkäitä kamerasta riippumatta.

Näitä on aika paljon, emäntä jotekin villiintyi. Ehkä se joku ”kevät” iski?

Voikaa hyvin!
– Pipsu ja Miiru –

Aamuherätys 3

Aamuherätys. Nuolen samalla emännän ranteen ja kynnenperiä, tänä aamuna vain ranteen. Taas piti monta kertaa käydä sanomassa, että olisi aika nousta ylös.

Laatikkorata

Aamupalan jälkeen emäntä rakensi tämmöisen laatikkoradan. Harkitsen käyttämistä, sillä tässä on joku mielenkiintoinen nuuhku.

Entu

Kävi ilmi, että se oli tarkoitettu palkinnoksi turkin harjaamisen jälkeen. En ehkä mee hipelöitäväksi, ei oo fiilistä.

Miirun harjaus

Emännänketku kävi hakemassa. Vaikka mulla nyt ei ollutkaan semmoinen harjailufiilis, todellisuudessa me Pipsun kanssa kumpikin tykätään tästä. Nyt oli vaan niin, että mulla on viime viikon ulkoilusta kaksi pihkatakkua turkissa enkä ois halunnut emännän poistavan niitä.

Miiru laatikossa

Grrr, ne pihkatakut menetettiin! Laatikko on kyllä ihan kelvollinen.

Pihkatakku

Emäntä on niin tyytyväinen, kun me juodaan vettä päivittäin riittävästi. Se Miirun hännän pihkatakku on tossa mun vasemmalla puolella. Oli pakko leikata saksilla irti, ei lähtenyt harjaamalla. Miiru on meidän Metsän Poika, Sankar jylhän kuusiston, puspus!

Kampaus1

Tää on asia, jossa ollaan Tirreä parempia. Meitä saa harjata aamuin illoin, kaulan alta, päälaelta, korvien takaa, selästä ja mahasta. Ahh <3!

Pipsun harjaus

Näiiin…

Pipsu laatikossa

Jees, kelpo laatikko.

Mitäs tuolla...

…hetkonen, mikäs tuolla…?

Tiputarkkailija

Terassikausi on nyt virallisesti avattu. Tarjoilija, parit pörheät!

Tiput

Aina ei saa kissakaan, mitä haluaisi :-(.

Tiputarkkailijat 2

Häivy, pihi emäntä. Sentään tämä tipuluukku on _MINUN_.

Meen käymään naapurissa

Pääsin lohdutukseksi ulos valjastelemaan. Meenkin naapuriin, oon edelleen suuttunut.

Täällä ollaan

Paipai. Täällä on kivempaa.

DSCF7542

Tulin sittenkin vielä omaan kotiin. Hyvää ruohoa täälläkin.

Lahja tipuille

Tässä on meidän lahja tipuille. No hard feelings? Tulkaa taas ikkunan taa?

Päikkärit

Ai minä? En valjastele, muistattehan. Ja sitä paitsi siellä sataa vettä, hah!

Kevät 1

…keikkuen tulevi. Tottatotta.