Ei pelitä, ei pelitä

Pipsu: Emäntä on istunut nyt koneella  yli kaksi tuntia. Jostakin syystä hän ei ole päässyt kommentoimaan ei niin mitään blogeja olipa alusta mikä tahansa. Kommentin  saa kirjoittaa kenttään, mutta sitten ei pääse eteenpäin. Voi nyyh :-(.

WordPress ei aluksi antanut kirjoittaa edes omaa päivitystä ja nämä kaksi tämän illan kuvaa oli hikisen urakan tulos saada siirrettyä kuvakirjastoon. Voi huokaus. Piti kirjoittaa ihan muuta, mutta nyt mennään näillä.

Minä olin eilen kylässä. Emäntä oli ihan hämmästynyt, kun heti lähdinkin tutkimaan taloa enkä mennyt sohvan alle. Kiersin kaikki huoneet, kävelin ikkunalaudalla katsomassa maisemat, ilmoitin keittiössä reippaalla äänellä  haluavani tarjoilua sekä kävin kaikkien ihmisten luona silitettävänä. Ja lopuksi en olisi enää halunnut lähteä ollenkaan pois, olisin voinut jäädä sinne kyläperheeseen vaikka yöksi. Olivat hyvin taitavia rapsuttamaan korvien ja leuan takaa ja niillä on superihania peittoja leivottavaksi. Menin vierailun lopussa piiloon sohvan alle, mutta emäntä raahasi sitten sieltä minut esille ja autoon. Pöh.

Emäntä kuulemma hyrisee edelleen tyytyväisyydestä, miten luottamukseni ja rohkeuteni on ihan tänä kesänä ottanut reippaan askeleen eteenpäin. Menneellä viikolla naapurin lapset silittivät minua pihalla ja silloinkin olin ihan hienosti paikallani, ojensin kaulaanikin, että saivat paremmin rapsutettua.

WP_20150802_038[1]

Kiipesin kotona tänne terassin Lundiaan, joka on koottu pelkästään minua ja Miirua varten kiipeilytelineeksi. Tämä ylähylly on minun vakipaikkani.

Miiru: Olisin oikeasti antanut emännän tänä iltana olla koneella, mutta kun oli niin vaivalloista räpellystä, arvelin, että minun silittämiseni on tehokkaampaa ajankäyttöä. Emäntä voi yhdellä kädellä  naksutella hiirtä ja toivoa, jos joku ikkuna suostuisi avautumaan.

Emäntä vei minut tänään valjaissa ulos. En siis kävellyt vapaaehtoisesti vaan kannatin itseni ulos. Edistystä entiseen (emännän mielestä!) on kuitenkin se, että liikuin portailta puolitoista metriä  kukkapenkiin istumaan ihan itse. Istuin tyynesti nuuhkuttamassa kukkasia kymmenisen minuuttia ja sitten kannatin itseni taas emännällä sisälle.

WP_20150802_083

Vasen silittää, oikea naksuttaa.

Kameran muistikortti ei ole vielä löytynyt, mutta jatkamme etsintöjä. Sohvan alla oli kyllä sen sijaan hieno kokoelma palloja ja hiiruja, ilo oli nekin löytää taas esille.

Hyvää alkavaa viikkoa!

– Pipsu ja Miiru –

Huiskis, loma sujahti

Tirre: Haaa, jälleen rauhallista! Tytönhupakko ja poika lähtivät kotiinsa. Ihmeen hyvin hermot kestivätkin. Se poika nyt muutenkin on semmoinen rento, siitä ei mitään, mutta se hupakko koetti ottaa kanssani tuijotuskisaa. Minä voitin ja voitan. Aina.

Tirre heinäkuussa 2015 3

Tirre: Täytyy kiertää reviiri ja tarkistaa tilukset.

Emäntä: Johonkin se loma huiskahti, töissä taas. Laskeskelin, että neljän lomaviikon aikana oli varmaan viitisen iltaa, jolloin istuin ulkona ja huokailin, kuinka mukavan miellyttävä sää onkaan. Muuten taisi sataa tai olla koleaa. Periaatteessa pidänkin juuri viileistä kesistä, mutta tänä vuonna vilustuin. Sinnittelin pitkään, ettei tarvitsisi potea, mutta tällä viikolla väsymys voitti ja nyt pitää kunnolla sairastaa muutama päivä.

Pipsu: Koska emäntä on ollut puolikuntoinen, nuokkuva ja lipsui vakavasti blogivelvollisuuksistaan lukea muiden kuulumisia ja kertoa meidän mietteitä, meidän kesäkuvia on tulossa vielä, tassuhaasteeseenkin vastataan. Vaan nyt pitää taas totutella olemaan sisällä, onneksi on nuo tuuletusikkunat. Ollaan jaettu Miirun kanssa kummallekin omat.

Hohhoijaa

Tää ikkuna on mun. Ihan vähän vain teroitan kynsiä…

Miiru: Toinen syy blogihiljaisuuteen olen minä. Otin työnohjauksessa ankaran linjan ja rajoitin koneen käyttöä. Jos minua ja Pipsua ei ole silitelty riittävästi, lellitty ja hellitty, ei ole puhettakaan koneajasta. Ja perusraja on tietenkin klo 23. Sen jälkeen ei muutenkaan enää istuta koneella. Ainahan sitä on työtä ja touhua (niin kuin ne emännän rakkaat ikkunat), mutta pitää oppia tekemään vain semmoinen sopiva määrä hommia päivässä, muuten väsähtää.

Työnohjaus 2

Juu, ei.

Miiru: Otan ohjaajan työni vakavasti enkä anna ohjattavan metkuilla. Rajat, emäntä, rajat; nyt opetellaan! Minä pidän sinusta huolta.

Työnohjaus 3

Emäntä näyttelee niin viatonta… jos olisin poistunut, heti olisi koneen siepannut. Vaan enpä ole eilisen teeren kissa.

– Hellurei, voikaa hyvin. Älkää vilustuko! –

– Pipsu ja Miiru –

Muistelemme menneitä, osa 3

Pipsu: Juhannusaatto oli emännällä raivaamista, järjestelyä, tiskaamista, siivoamista ja pakkaamista. Alkukesän kierrätyssatokin piti viedä oikeisin laatikoihin ison kaupan kierrätyspisteeseen ja paluumatkalle saada hankittua kilo perunoita ja nippu tilliä. Me Miirun kanssa valmistauduimme juhlakauteen nukkumalla suojaisissa paikoissa [= emännän meluamisen ulottumattomissa].

Kun emäntä istahti sohvalle juomaan iltapäiväkahvia, muistutin omasta ulkoilutarpeestani. Jostain aktiivisuuspuuskasta käsin emäntä päätti samalla kokeilla, voiko minut jättää valjaissa olemaan lähelle, jos hän tekee samalla puutarhatöitä.

Syön sut

Ensin syödään.

Mentiin takapihalle, emäntä sitoi flexin tolppaan ja alkoi kitkeä pionipenkkiä. Nuuhkuttelin ihan rauhassa pensaita ja kiertelin tuijan juurelle. Sitten räkätti puuttui peliin ja räkätti, ei edes mitenkään lujaa.

Missä Pipsu

1. Vasen nuoli: Flexi sidotaan aidan tolppaan. 2. Käännetään selkä. 3. Oikea nuoli: Katsotaan nurmikolla lojuvia valjaita.

Emäntä sanoi, että irrottautuminen vei kolme sekuntia. Aika hyvä, eikö?

Tepastelin siinä sitten rauhallisesti syömään lisää salaattia, emäntä tuli perästä, nappasi kiinni ja vei sisälle. Huono lenkki, lyhyt! Mutta kuulemma minun kanssani tämän kokeilun pystyi tekemään, Miiru olisi ehkä ollut vaikeampi saada kiinni. Emäntä ei aio kokeilla.

Tottakai oltiin kaikesta tajuttu, että ollaan lähdössä – yäääääääkkkk- autoilemaan. Normaalisti tämä olisi edennyt niin, että Miiru olisi piiloutunut johonkin varmaan paikkaan ja emännällä olisi mennyt se ylimääräinen puoli tuntia  etsimisiin. Juhannuksen kunniaksi ajateltiin tehdä emännälle ällistys. Miiru venytteli näkösällä  ja minä piilouduin, hihihih!

En lähde

Etpä ihan heti löytänyt.

Nukuttaa 2

Täällähän minä. Mutta näytänkö yhteistyöhaluiselta?

Miiru: Emäntä on  kyllä ostanut sellaisia kaupan kissanpetejä. Niitä on kolme eri puolilla huushollia, erivärisiä ja -kokoisia. Olen kohteliaisuudesta käynyt olemassa niissä hetken, ettei emännän kissaitsetunto ihan lyttäänny. Mutta noin muuten valitaan itse nukkumapaikkamme. Niin kuin nyt nämä laatikot. Nämä ovat lasitetulla parvekkeella eli tässä on telttailumeininkiä. Kaivaudutaan tuonne peitteiden alle ja myllätään mieleiseksemme. Keväästä syksyyn  nukutaan mielellään täällä. Joskus laatikoissa, joskus lattialla, joskus tuoleilla, joskus tuolien alla. Ei voi tietää etukäteen.

Matkalla 1

Meidän selfie [oikeesti on on, käskettiin emännän rajautua pois kuvasta]. Saatiin olla takaikkunalla valjaissa. Ei paras matkustustapa, mutta tämän kerran.

Päästiin matkaan iltayöllä. Emäntä tykkää ajella juhannusöiden aikaan.Tiet ovat suht hiljaisia ja radiosta tulee kivaa ohjelmaa. Mekin ajateltiin, että jos nyt runonlausuntaa kuuntelee niinkuin viime vuonna, niin olkoon. Keli oli pääosin kuiva, jotakin kuurosateita ja tummaa pilveä aika lailla. Myöhemmin yöllä se tv-uutisissakin raportoitu usva alkoi sisämaassakin nousta pelloille ja tielle, oli aika komeaa.

Matkalla 2

Tässä hiljaista juhannnusyön maantietä ja pilvinen taivas. Ei vielä tietoa usvasta.

Hah! Mitään runonlausuntaa ollut. Valitamme ohjelmaneuvostoon ja ties minne suojeluyhdistykseen. Oli ”nuoruusmusiikkia”, sanoi emäntä. Hoilatihoilati, laalaaalaaalaaa, nänänännännännää, tadataadaadaddaddaa,  – oijoi, mitähän  vielä >^-^< ?!!!
(Emäntä: Laitetaan vielä iki-ihanaa Leevi & the Leavingsia:  ”Dam-dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam, dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam.” )

Huokaus.

Perussääntöhän on, että me KISSAT emme autoile. Helppo? Ja lyhyt lause? On. Siispä noudatetaan tätä.
Jos kuitenkin on autoiltava, ihmispalvelija/t on ja ovat ajomatkan ajan hiljaa. Ei keskinäistä metelöintiä, ylenpalttista naurua, ei yksinpuhelua, puheluita, ei radiota eikä varsinkaan laulamista. Matalalla äänellä voi kysyä toiselta jonkin asiallisen kysymyksen, johon vastataan asiallisesti ja lyhyesti, ei muuta. Radiosta voi  pienellä volyymillä kuunnella uutiset ja sään.

Eikö ole tämäkin helppo? On. Huoh, niin sitten kolme ja puoli tuntia rallattelua. Eikä ole äänessä kehumista, ei.

Ei siis mikään ihme, että haluttiin ulos korvia lepuuttamaan. Ei tullut pysyviä vaurioita ja aika pian taas jo kehrättiinkin emännälle.

Katsastusinsinööri 2

Nyt tarviin vähän omaa tilaa. Ollaan hetki ihan hiljaa, jookos…

Katsastusinsinööri

Mut emäntä hei, kun nyt täällä oon, niin sanonpa, että noi etupyörien jarrulevyt pitäis vaihtaa.

Takakontista tavaroita purkaessa kassien alta paljastui kissanomistajan tuntomerkkejä. Keltainen nuoli: muovia, jos tarvitsisi peittää takapenkkiä jotakin kissahätää varten (Pipsu: Tai jos toisi meille vaikka kanan tuliaiseksi?). Sininen nuoli:  kylmäkassi kissalle ostettavia lihapakasteita varten ja vaaleanpunainen nuoli: hiiri.

Kissanomistajan takakonttiKohta päästään kertomaan, mitä kaikkea on tällä menneellä viikolla touhuttu. Siihenkin sisältyy HIIRI…!
Voikaa hyvin ❤

– Pipsu ja Miiru –

Muistelemme menneitä, osa 2

Heti leirin jälkeen emäntä osallistuu vuosittaisten kesäjuhlien valmisteluun. Siinä kävi aikoinaan hieman samoin kuin leirinkin kanssa eli yhtenä kesänä emäntä auttoi toista työalaa ja sitten homma vain vakiintui. Siinä ohessa emännän pitää toki hoitaa oman työnkuvansa työt, joten kesäkuu on aikamoista taitelua. (Vai emännän kykenemättömyyttä vetää rajoja :-O?) Niin leirissä kuin juhlissa on kuitenkin oma palkitsevuutensa, joka kiehtoo ja innostaa joka vuosi.

Me tietenkin pidämme kotona langat käsissä. Tai siis tassuissa.

Miiru: Tässä on kasa erilaisia lippusia ruokailuun, näytelmiin ja konserttiin. Minä valvoin tilastointia niin myydyistä kuin myytävistä.

Liput 1

Nää on nyt laskettu huomista varten. Ei myyntiä enää!

Liput 2

Kuulitko?! Ei myyntiä edes söpöille kissoille.

Pipsu tarkkailee lippuja

Yhden konserttilipun oisin ostanut…

Työrutistus kysyy tietenkin meiltä joustavuutta. Vajeita on ja paljon pitää katsoa tassujen läpi. Olemme kuitenkin oppineet elämään tämän hektisen jakson kanssa ja löytäneet selviytymiskeinoja. Kissanruokapurkkeja emme edelleenkään osaa avata, mutta ääntä löytyy muistuttamaan tärkeimmästä eli meidän ruokinnastamme. Mmmjjjjääääyrrr!

Miiru: Juomapuolesta on niin ihmisen kuin lemmikin pidettävä huolta. Siis veden lipityksestä – muuta emme huoli! Mutta jos pieni lipaisu kissanmaitoa on jokus tarjolla, niin nammmm <3.

Lipslipslips

Ei ollut vaihdettu vettä meidän Mariskooleista. Kipaisin drinksulle tähän emännän yöpöydälle. Aika virkee tämmöinen punainen väri.

Pipsu: Suurin nootti emännälle tulee silityksen ja rapsutuksen vähyydestä. Emäntä on kuitenkin parantanut viime vuosista ja nyt oli hankittu varakädet. Tässä kaverissa on potentiaalia <3, minähän en  nääs kaikille käsille silittäydy.

Silitä 0

Silitä…

Silitä 1

…ja sit rapsuta korvan takaa…

Silitä 2

…ja sit leuan alta ❤

Elvymme vielä hetkisen, että voimme seuraavaksi muistella LAULAMISTA.

Siihen asti riittävästi silitystä ja sylitystä kaikille!

– Pipsu ja Miiru –

Sunnuntaiaamuna

Me ollaan tällä menneellä viikolla taas autoiltu. Se on aina väsyttävää,koska emäntää pitää valvoa ja ohjeistaa niin auton pakkauksessa kuin ajamisessa, joten siksi on pääasiassa nukuttu ja toivuttu matkasta. Emäntä on ollut paljon töissä, eilenkin, ja siksi tänään onkin sitten puuhattu enemmän yhdessä.

Tässä kuvarapsaa tältä aamulta 10 ja 12 väliltä. Ai niin, emäntää nolottaa nämä kuvat, kun ne on siinä puuhastelun ohessa näpsitty kännyllä ties mihin vastavaloon, mutta meitä tietenkään ei. Me olemme aina kauniita ja tyylikkäitä kamerasta riippumatta.

Näitä on aika paljon, emäntä jotekin villiintyi. Ehkä se joku ”kevät” iski?

Voikaa hyvin!
– Pipsu ja Miiru –

Aamuherätys 3

Aamuherätys. Nuolen samalla emännän ranteen ja kynnenperiä, tänä aamuna vain ranteen. Taas piti monta kertaa käydä sanomassa, että olisi aika nousta ylös.

Laatikkorata

Aamupalan jälkeen emäntä rakensi tämmöisen laatikkoradan. Harkitsen käyttämistä, sillä tässä on joku mielenkiintoinen nuuhku.

Entu

Kävi ilmi, että se oli tarkoitettu palkinnoksi turkin harjaamisen jälkeen. En ehkä mee hipelöitäväksi, ei oo fiilistä.

Miirun harjaus

Emännänketku kävi hakemassa. Vaikka mulla nyt ei ollutkaan semmoinen harjailufiilis, todellisuudessa me Pipsun kanssa kumpikin tykätään tästä. Nyt oli vaan niin, että mulla on viime viikon ulkoilusta kaksi pihkatakkua turkissa enkä ois halunnut emännän poistavan niitä.

Miiru laatikossa

Grrr, ne pihkatakut menetettiin! Laatikko on kyllä ihan kelvollinen.

Pihkatakku

Emäntä on niin tyytyväinen, kun me juodaan vettä päivittäin riittävästi. Se Miirun hännän pihkatakku on tossa mun vasemmalla puolella. Oli pakko leikata saksilla irti, ei lähtenyt harjaamalla. Miiru on meidän Metsän Poika, Sankar jylhän kuusiston, puspus!

Kampaus1

Tää on asia, jossa ollaan Tirreä parempia. Meitä saa harjata aamuin illoin, kaulan alta, päälaelta, korvien takaa, selästä ja mahasta. Ahh <3!

Pipsun harjaus

Näiiin…

Pipsu laatikossa

Jees, kelpo laatikko.

Mitäs tuolla...

…hetkonen, mikäs tuolla…?

Tiputarkkailija

Terassikausi on nyt virallisesti avattu. Tarjoilija, parit pörheät!

Tiput

Aina ei saa kissakaan, mitä haluaisi :-(.

Tiputarkkailijat 2

Häivy, pihi emäntä. Sentään tämä tipuluukku on _MINUN_.

Meen käymään naapurissa

Pääsin lohdutukseksi ulos valjastelemaan. Meenkin naapuriin, oon edelleen suuttunut.

Täällä ollaan

Paipai. Täällä on kivempaa.

DSCF7542

Tulin sittenkin vielä omaan kotiin. Hyvää ruohoa täälläkin.

Lahja tipuille

Tässä on meidän lahja tipuille. No hard feelings? Tulkaa taas ikkunan taa?

Päikkärit

Ai minä? En valjastele, muistattehan. Ja sitä paitsi siellä sataa vettä, hah!

Kevät 1

…keikkuen tulevi. Tottatotta.

Polut risteävät sovitusti

Pipsu: Täytyy kerrata tätä reviirinvaltausta. Tirrehän on siis tän kukkulan – no, oikeestaan aika monenkin – kuningatar, siitä lähdetään. Meidän nuorempien täytyy siks löytää ne polut, joita saadaan kulkea.

Miiru on sillai chill, se ottaa kaikkien kanssa rennosti ja tulee toimeen. Mä oon säpäkämpi, emäntääkin nootitan oitis, ihan aiheesta kyllä. Otan tilan haltuun, pidän puoleni. Ääntä lähtee ja käpälä käy.

DSCF7481

Yhtenä aamuna laskin suotuisia tassuttelureittejä.

DSCF7482

Tarkkana pitää olla.

Tirre on aina tehnyt naapurin kissoille selväksi, kuka kulkee näillä tiluksilla mihinkin aikaan ja mihin suuntaan; homma pelaa. No Lumipallo (se on meidän käyttämä koodinimi) on tosta naapurista semmoinen salskee leikattu kolli, joka tykkää kävellä tietä pitkin naapurista toiseen, ei likaa tassujaan pelloilla. Tirrehän heti alussa ohjeisti, et ei hänen nähtensä kävellä siitä meidän portaiden edestä. Ne kävi vähän kissatarinaa ja sit fain, löys tavan toimia.

Täällä tunnetaan talojen kissat ja tiedetään, kuka on mistäkin. Meille pidetään kuria, jos tehtäis jotain kepposta, mut ollaan kuitenkin suosittuja, kun sit näillä pihamailla ei hiiret ja myyrät paljookaan juhli – kiitos meidän.

Mun on pitänyt tänä keväänä selvittää mun ja Lumipallon välit. Niinku kerroinkin tuolla aiemmin, niin minä artikuloin selvemmin sen nurmikonpalan omistajuuden. (JooJOO, Miiru auttoi, myönsin.) Emäntä kuulemma tarkkailee nyt, miten muuten meidän yhteiselo jatkuu.

Mun mielestä meillä kaikilla menee oikeestaan aika hyvin nyt. Tirre valvoo valtakuntaansa ja on kiistaton The Cat, mulla ja Lumiksella on sovitut polut ja Miiru saa hölläillä missä huvittaa. Tiiän, et Lumis kävelee edelleen tietä pitkin, jos minä tai Tirre ei osuta näkemään, mut olkoon. Pitää kissafeloushippiä sit kuiteskin olla. Piis.

DSCF7492

Lumipallo: Tsäppädäppändää… tässä kävelen keskellä teidän tietä, trallallaa…

DSCF7491

Lumipallo: Laalalaalallallaa…meenpäs tästä tien yli ja teidän pikkurappujen ohitse, dimdadumdum…

Kuinkas sitten kävikään

Kissanluukku

En tuu. Gudpai.

Pipsu: Laina-myrskystä se alkoi. Emäntä oli 8.2. aamulla pakkaamassa autoa, kun myrsky reuhautti ulko-oven vauhdilla kohti terassin muovituolia. Raahautuvan tuolin ääni säikäytti Miirun, joka livisti sillä hetkellä ulkorakennukseen turvaan. Emäntä kävi keskustelemassa Miirun kanssa autoilusta – tuloksetta. Tai niin no, Miirun näkökanta voitti ja sovittiin, että veli saisi olla vielä hiihtolomalla viikon. Me lähdettiin emännän kanssa ajelemaan kotiin. Oli ”kiire”. Emäntä: 50 km ennen kotia kiire loppui. ”Delhi belly” oli joko syy tai ihan omatoimisesti muuten vain iski sellainen kipukohtaus, että oli pakko soittaa ambulanssi tien päältä. Oksensin auton ja vaatteet uuteen kuosiin, ei vain pystynyt enää jatkamaan matkaa. Pysäköin auton bussipysäkin levennyksen päätyyn ja sairasautoa odotellessa järjestin Pipsulle hoitopaikkaa – ambulanssiin ei oteta mitään kotieläimiä. Jos olisin ollut tajuton, kaipa sille olisi soitettu sen kunnan eläinhoitopäivystyksestä joku hakemaan? En tiedä, miten tuollaisissa tilanteissa toimittaisiin – onko teistä kellään kokemusta tai tietoa? Onneksi ihanat ystäväni olivat kotosalla ja he pääsivät heti lähtemään hakemaan sekä auton että Pipsun. Paljon, paljon, _paljon_ kiitoksia!

Pipsu pääsi onneksi nopeasti turvaan

Se oli hyvin huomaavainen hoitopaikka. Sain tämmöisiä uusia hiiriäkin ja huonekalut oli valittu minun turkkini sävyyn sopiviksi. Voin mennä toistekin.

Pipsu: Olin erinomainen hoidettava! Vähän piti huomauttaa ja opastaa, mutta ketäs ihmistä ei? Totesin heti saapumispäiväni yöllä, että vesikuppi oli vääränlainen ja väärässä paikassa ja ilmoitin kuuluvasti 03.45 ruokapöydällä istuen, ettei tämmöinen peli vetele. Hoitopaikan emäntä on hyvin kehityskelpoinen ja heti hoksasi, että Mariskooli  kylmää vettä täyteen ja sijoitus sohvapöydälle. Olosuhteet huomioonottaen hyväksyin kirkkaan skoolin, mutta ei nyt oteta tavaksi kuitenkaan. Talon pikkuemäntä laati itse minulle kirjallisen hoito-ohjelman aikatauluineen – olen erityisen tyytyväinen herkuista, nameista ja kinkusta <3! Oma emäntäni oli jälkeen päin ihan ihmeissään (ja hurjan iloinen!), kun ensimmäisen piileskelypäivän jälkeen kävin päivittäin puskemassa  kaikkia perheenjäseniä, kehräsin, vietin aikaa heidän kanssaan ja nukuin yöni sohvalla. Emäntä: Olen tyytyväinen ja kiitollinen saamaani lääkärihoitoon. Yön aikana selvisi, että syystä tai toisesta sappi oli tulehtunut ja turvonnut ja sitä myöden oli tulehduttanut ja turvottanut muut sisäelimeni, erityisesti haiman. Tulehdusarvot olivat huikeat. Olen todennäköisesti yksi huonoimmista tippapotilaista ikinä (vihaan kaikenlaista kipua ja kipukynnykseni on matala, suoneni karkaavat neulalta, tulen komeille mustelmille) mutta niin vain viikon verran löytyi suonia, joihin oikein urakalla tiputeltiin nestettä, kipulääkkeitä ja antibiootteja. Koska ulkomaan reissuni takia oli myös epäily vieraista pöpöistä, olin eristyksissä ja käytin mahdollisuuden valittamalla  ääneen kipujani – kuulemma auttaa kivunhallinnassa ja ainakin minulla toimi. Olen vielä pienen hetken sairauslomalla ja antibiooteilla, mutta kuitenkin jo jalkeilla ja menossa parempaan päin. Elämäntaparemontista tuli nyt pakollinen ja tämän vuoden aikana odottanee sappileikkaus. – Olen pahoillani, että kissojen ja heidän isäntiensä ja emäntiensä kuulumisten seuraamisessa ja kommentoimisessa tuli nyt näin pitkä tauko. Teitä kaikkia on ollut ikävä! Pipsu ja Miiru: Meillä kans! Mitä teille kuuluu?!

Miiru tutustuu pyörätuoliin

Tirren emäntä on kotona omais- ja kotihoidon turvin. Lewyn kappale -tauti on valitettavasti etenemisessään ottanut jättimäisen loikan ja nyt eletään sairaalasängyn ja parhaimpina päivinä pyörätuolin aikaa. Tää on ihan kelvollinen käyttää, tarkistin.

Miiru: Pitää vielä tunnustaa, että minä otin kaiken irti vähän venähtäneestä hiihtolomasta. Hengailin Tirren kanssa, nukuttiin päikkäreitä samassa sängyssäkin. Iltaisin kiipesin Tirren isännän syliin, asettauduin selälleni ja otin kaikki silitykset vastaan. Ja kehräsin tietty!

Kissansänky 1

Tää ois niinku meidän. Mutta jos haluut – etkä potki etkä kääntyile! -, voit olla tässä meidän kanssa, me ollaan vieraanvaraisia nääs.

Kissansänky 2

Pipsu: Tossa edellisessä kuvassa oli tän alkuvuoden läheisyysannos, piti ottaa jo vähän omaa tilaa lisää. Miiru: Me ajateltiin, et jokaiselle oma kolmannes. Kato käyt tohon keskelle, oot ihan rauhallisesti paikallas ja nukut, ni on kaikilla kiva.

Ihan kiva, että emäntä alkaa vähitellen voimistua. Sillä on yllättävän hyvä silityskäsi, toimii yölläkin suht automaattisesti. On tossa omassa emännässä puolensa. Kun emäntä tutki meidän turkkeja, se sanoi semmoista, että heinäladoissa pelmuamisessa on seurauksensa! Oltiin ihan, että ööö? Kuulemma oli ollut ajatuksena, että meidät pestäisiin vain syksyisin kesän pyörimisten jälkeen, mutta nyt kun on luuhattu naapureidenkin heinäsuojat, luvassa on kevätpesu >^.^<. Katotaan ny, muistaako emäntä vielä ensi viikolla…

Lapset, tehkää näin vaan ei näin

P1130671

Tipu, tipu, tipuuu… oota siinä, tuun tervehtimään…

Lauantai oli ihana päivä. Aurinko paistoi, emäntä rapsutti ja silitti meitä monen päivän edestä, saatiin nameja. Halusin valjastelemaan, sitten mentiinkin ruohotupsujen kautta puutarhatöihin. Minä nuuhkuttelin useammankin kukkapenkin ja emäntä parturoi takapihan omenapuun jouluvaloja odottelemaan. Kiertelin pensaissa flexinpituuden verran, en ollenkaan rimpuillut valjaista eroon. Oli hyvä iltapäivä!

WP_20141011_039[1]

Puutarhatöiden jälkeen otin tirsat, leivoin siinä ennen nukahtamista tuota torkkupeittoa.

Tähän asti kerrottua voi kopioida hyvillä mielin. MUTTA SITTEN, tätä seuraavaa ei saa tehdä! Lapset, uskokaa! Menin päikkäreiden jälkeen emännän avuksi keittiöön. Se siivosi kaappeja ja paria komeroa, oli noita kassseja ja pusseja lattialla.

WP_20141011_041[1]

Tarkistin, oliko emäntä tyhjenntänyt  kassin. Oli, joo, mutta siinä samassa  halusin myös työntää pääni  sangasta läpi.

WP_20141011_044[1]

ÄLKÄÄ tehkö näin.

Täällä F1-lähtöalue. Brmmm,brmmmm ja täysillä eteenpäin!

Täällä F1-lähtöalue. Brmmm,brmmmm ja täysillä eteenpäin!

Siinä hipsin ja toi vaan KUVAS.  Maalilinja lähestyy, älä tuu eteen!!!

Siinä hipsin ja toi vaan KUVAS.

Saihan se räpsittyä lopulta sitten tarpeekseen ja vapautti minut sangasta. OISIN kyllä ITTE osannut KANS, mutku se ehti ensin...

Saihan se räpsittyä lopulta sitten  tarpeekseen ja vapautti minut sangasta. OISIN kyllä ITTE  osannut KANS, mutku  se ehti ensin.

Nyt tää on turvallinen. [Ymmärrätte, että tämä menetti kiinnostavuutensa kissan leikkikaluna sillä sekunnilla kun sangat leikattiin. Kumpikaan ei enää edes nuuhkaisemassa käynyt. ]

Nyt tää on turvallinen. [Ymmärrätte, että tämä menetti  kiinnostavuutensa kissan leikkikaluna  sillä sekunnilla kun sangat leikattiin. Kumpikaan ei enää edes  nuuhkaisemassa käynyt. ]

Sovittiin emännän kanssa semmoinen kompromissi, että kasseilla ja pusseilla saa leikkiä vain silloin kun emäntä on valvomassa. Omatoimileikeissä koetetaan pelailla vain turvallisilla leluilla. Joo, sopii mulle.

– Pipsu –