– Juhlat meni ihan kivasti, ne olivat sopivan pienet, helpot ja välittömät. Tirren emäntä jaksoi aika hyvin olla mukana ja jutustella, jos väsytti niin levättiin, otettiin paljon kuvia, naurettiin, laulettiin ja hetkeksi unohdettiin kivut ja säryt. 80 vuotta on hieno saavutus.
– Ja minä herätin paljon ihastusta!
– Niin herätit, Teye, sinä olet semmoinen ilopilleri ja sähikäinen.Ja valmistelitkin juhlat ahkerasti.
– Joo, mankeloin pöytäliinankin! Mua ei pelota mikään hurina; ei imuri, mikroaaltouuni, astianpesukone eikä mankeli. Oon kuin Tirre!
Teye: Se liina laitetaan tonne rullan ympärille pyörimään, minä tiedän! Pitää laittaa tasaisesti ja suoraan, ettei tule möykkyjä. Minä voin laittaa. Varmasti osaan.
-Nohnoh, ei ihan vielä kerskuta, Tirre on omaa luokkaansa. Mutta kyllä pikku kissat kasvavat ja oppivat; ota vain mallia Tirrestä.
Tirre: Mun emäntä <3! Sähikäinen, katso ja opi, kyllä se minulle sopii, I´m The Cat.
-Me ajettiin juhlaviikonlopun jälkeen yötä myöten kotiin ja emäntä ehti maanantai-aamuna silmät sirrillään työpaikan ensiapukurssille. Siellä sitten kertailtiin hätäensiapua, elvytettiin (30 painallusta – 2 puhallusta, muistatte!) ja vaikka mitä hyödyllistä. Emäntä itse vinkkasi kurssilaisille, että autettavalla voi olla lompakossaan hätätilanteita varten myös lemmikinomistajan tietokortti. Tietenkin auttajien on huolehdittava se ihmisen hätä ensin, mutta tilanteen rauhoituttua tietokortti auttaa huolehtimaan myös lemmikin hyvinvoinnista.
– No juu siitä hyvinvoinnista. Keskiviikkona ajettiin rokotuksille, minä ja Miiru siis, ja Sähikäinen lähti vaa´alle. Meillä oli kaikki hyvin, minä kyllä vähän vetäisin peppua pois piikin tieltä, mutta Miiru oli tällä kertaa aivan tyyni eikä hermostunut yhtään nipistyksestä. Hampaita pitäisi harjata ponnekkaammin – hopihopi, emäntä. Hankittiin kyllä jo kanahammastahnaa.
Pipsu: Minä keskellä, Sähikäinen oikealla ja Miiru vasemmalla. Meidän eläinlääkäri on Ihme, me ollaan aina rauhallisia ja tosi nätisti siinä pöydällä, vaikka aiemmin autossa ollaan huudettu täysillä.
-Eikö olisi jo tuossa ollut tarpeeksi matkaa? Eipä. Perjantaina pakattiin taas auto ja hurruteltiin Keski-Suomeen emännän koulutusviikonloppuun. Me päästiin mukaan, kun siellä oli vielä yksi lemmikkihuone saatavilla. Siellä oli portaat, joita ravattiin edestakaisin. Kaikista kivointa oli, että meille kaikille kolmelle oli oma sänky! Sitä taas mietittiin, mihinkähän emäntä käy nukkumaan.
Teye: Nyt vain huvitti poseerata.
Teye: Pipsu on niin kaunis, se on mun ihanne. Haluun olla ihan lähellä <3! Pipsu: Ehhh, pidäs pientä kunnioitusväliä kuiteskin.
Miiru: Mun piti väistyä tänne kaappiin, kun emäntä hätisti pois vuoteelta. Ois pyytänyt itselleenkin sängyn, niin ei tartteis meiltä viedä. PÖH!
-Luulisi, että nyt nämä matkustelut riittäisi. Ehei. Emännän taloyhtiössä oli päätetty hävittää sokeritoukat myrkyttämällä, joten tämän viikon maanantaina piti niin elänten kuin ihmisten pysyä poissa kaikista asunnoista. Siksi me mentiin suoraan sieltä koulutusreissulta hoitoon meidän Misu-mamin luo. Ei se enää tunne meitä, mutta ei kyllä sähissytkään. Teyehän kävi taas nuuhkaisemassakin Misua, se vain on niin nopea. Mutta jännintä oli, että siellä oli Pupu Pumpuli! Me kaikki käytiin tutustumassa Pumpuliin.
Pipsu: Kuka oot?
-Me palattiin kotiin tiistai-iltana. Ja arvatkaas mitä?! Joo, lauantaina taas huristellaan. Ja sunnuntaina. Onneks vain Teye, se on nuori ja jaksaa tätä rallia. Teijukka vie emännän näyttelyyn Messuhalliin Lemmikkimessuille. Nyt meillä on kova tohina, kun tämä on emännän eka näyttely ja koetetaan löytää paperit mukaan ja tavarat ja verhot häkkiin ja saada Teyen kynnet leikattua. Emännän kynsistä ei ole vielä ollut puhetta…
-Kaikki tämä matkustaminen on tehnyt sen, että emäntähän on ollut ihan sippi. Se nukahtaa sohvalle iltakuudelta tirsoille ja viimeistään ysiltä yöunille. Me puolestamme ollaan ihan virkeitä, aamu- ja iltarallitellaan ja aina väleissä nukutaan ja syödään. Emännän kannattais ottaa meistä mallia.
Voikaa hyvin, muistakaa rallitella!
– Pipsu, Miiru ja Teye –
Ps. Tuutteko moikkamaan mua, jos ootte messuilla? Oon se sievä ruskeatäplikäs, kylle te tunnistatte. Mun emäntä ilahtuu kans teidän näkemisestä. Ollaan Cat fanciers of Finland -näyttelyssä (4d50).
Pps. Pipsu on mun kauneusidoli, mut Miiru on mun ❤ Rakkaus <3! Miiru antaa mun leikkiä sen hännällä eikä yhtään sähise kun vaanin sitä ja hyppään niskaan. Miiru <3!
Mun Miiru <3! Ja taas sain hännän saaliiksi.
Täällä ollaan! Emäntä on ollut ihmisten kiireissä, mutta nyt saatiin se vihdoin istutettua tähän koneelle. Oltiin huolissamme, mihin meidän palkinnot on menossa, kun emäntä lykkäsi ja lykkäsi tätä arvontaa tänne kesäkuulle.
Kissat kertovat 