Juhlat ja matkat

Synttärikakku– Juhlat meni ihan kivasti, ne olivat sopivan pienet, helpot ja välittömät. Tirren emäntä jaksoi aika hyvin olla mukana ja jutustella, jos väsytti niin levättiin, otettiin paljon kuvia, naurettiin, laulettiin ja hetkeksi unohdettiin kivut ja säryt. 80 vuotta on hieno saavutus.
– Ja minä herätin paljon ihastusta!
– Niin herätit, Teye, sinä olet semmoinen ilopilleri ja sähikäinen.Ja valmistelitkin juhlat ahkerasti.
– Joo, mankeloin pöytäliinankin! Mua ei pelota mikään hurina; ei imuri, mikroaaltouuni, astianpesukone eikä mankeli. Oon kuin Tirre!

Mankeli

Teye: Se liina laitetaan tonne rullan ympärille pyörimään, minä tiedän! Pitää laittaa tasaisesti ja suoraan, ettei tule möykkyjä. Minä voin laittaa. Varmasti osaan.

-Nohnoh, ei ihan vielä kerskuta, Tirre on omaa luokkaansa. Mutta kyllä pikku kissat kasvavat ja oppivat; ota vain mallia Tirrestä.

Synttärit

Tirre: Mun emäntä <3! Sähikäinen, katso ja opi, kyllä se minulle sopii, I´m The Cat.

-Me ajettiin juhlaviikonlopun jälkeen yötä myöten kotiin ja emäntä ehti maanantai-aamuna silmät sirrillään työpaikan ensiapukurssille. Siellä sitten kertailtiin hätäensiapua, elvytettiin (30 painallusta – 2 puhallusta, muistatte!) ja vaikka mitä hyödyllistä. Emäntä itse vinkkasi kurssilaisille, että autettavalla voi olla lompakossaan hätätilanteita varten myös  lemmikinomistajan tietokortti. Tietenkin auttajien on huolehdittava se ihmisen hätä ensin, mutta tilanteen rauhoituttua tietokortti auttaa huolehtimaan myös lemmikin hyvinvoinnista.

– No juu siitä hyvinvoinnista. Keskiviikkona ajettiin rokotuksille, minä ja Miiru siis, ja Sähikäinen lähti vaa´alle. Meillä oli kaikki hyvin, minä kyllä vähän vetäisin peppua pois piikin tieltä, mutta Miiru oli tällä kertaa aivan tyyni eikä hermostunut yhtään nipistyksestä. Hampaita pitäisi harjata ponnekkaammin – hopihopi, emäntä. Hankittiin kyllä jo kanahammastahnaa.

Eläinlääkärissä 2

Pipsu: Minä keskellä, Sähikäinen oikealla ja Miiru vasemmalla. Meidän eläinlääkäri on Ihme, me ollaan aina rauhallisia ja tosi nätisti siinä pöydällä, vaikka aiemmin autossa ollaan huudettu täysillä.

-Eikö olisi jo tuossa ollut tarpeeksi matkaa? Eipä. Perjantaina  pakattiin taas auto ja hurruteltiin Keski-Suomeen emännän koulutusviikonloppuun. Me päästiin mukaan, kun siellä  oli vielä yksi lemmikkihuone saatavilla. Siellä oli portaat, joita ravattiin edestakaisin. Kaikista kivointa oli, että meille kaikille kolmelle oli oma sänky! Sitä taas mietittiin, mihinkähän emäntä käy nukkumaan.

Taas matkaillaan 3

Teye: Nyt vain huvitti poseerata.

Taas matkaillaan 4

Teye: Pipsu on niin kaunis, se on mun ihanne. Haluun olla ihan lähellä <3! Pipsu: Ehhh, pidäs pientä kunnioitusväliä kuiteskin.

Taas matkaillaan 5

Miiru: Mun piti väistyä tänne kaappiin, kun emäntä hätisti pois vuoteelta. Ois pyytänyt itselleenkin sängyn, niin ei tartteis meiltä viedä. PÖH!

-Luulisi, että nyt nämä matkustelut riittäisi. Ehei. Emännän taloyhtiössä oli päätetty hävittää sokeritoukat myrkyttämällä, joten tämän viikon maanantaina piti niin elänten  kuin ihmisten pysyä poissa kaikista asunnoista. Siksi me mentiin suoraan sieltä koulutusreissulta hoitoon meidän Misu-mamin luo. Ei  se enää tunne meitä, mutta ei kyllä sähissytkään. Teyehän kävi taas nuuhkaisemassakin Misua, se vain on niin nopea. Mutta jännintä oli, että siellä oli Pupu Pumpuli! Me kaikki käytiin tutustumassa Pumpuliin.

Pipsu ja Pupu Pumpuli

Pipsu: Kuka oot?

-Me palattiin kotiin tiistai-iltana. Ja arvatkaas mitä?! Joo, lauantaina taas huristellaan. Ja sunnuntaina. Onneks vain Teye, se on nuori ja jaksaa tätä rallia. Teijukka vie emännän näyttelyyn Messuhalliin Lemmikkimessuille. Nyt meillä on kova tohina, kun tämä on emännän eka näyttely ja koetetaan löytää paperit mukaan ja tavarat ja verhot häkkiin ja saada Teyen kynnet leikattua. Emännän kynsistä  ei ole vielä ollut puhetta…

-Kaikki tämä matkustaminen on tehnyt sen, että emäntähän on ollut ihan sippi. Se nukahtaa sohvalle iltakuudelta tirsoille ja viimeistään ysiltä yöunille. Me puolestamme ollaan ihan virkeitä, aamu- ja iltarallitellaan ja aina väleissä nukutaan ja syödään. Emännän kannattais ottaa meistä mallia.

Voikaa hyvin, muistakaa rallitella!

– Pipsu, Miiru ja Teye –

Ps. Tuutteko moikkamaan mua, jos ootte messuilla? Oon se sievä ruskeatäplikäs, kylle te tunnistatte. Mun emäntä ilahtuu kans teidän näkemisestä. Ollaan Cat fanciers of Finland -näyttelyssä (4d50).

Pps. Pipsu on mun kauneusidoli, mut Miiru on mun ❤ Rakkaus <3! Miiru antaa mun leikkiä sen hännällä eikä yhtään sähise kun vaanin sitä ja hyppään niskaan. Miiru <3!

Häntä voitettu

Mun Miiru <3! Ja taas sain hännän saaliiksi.

Lisää outoa

Mikä 1

Tyttömäinen vivahde…? Oisko kiharoita… äääh, ei.  Jotain karvaa täs ois – mut jollain twistillä?

Mikä 2

Täähän oli tyhjä! Onko tää mulle? En mee.

Ahaa 1

Mikä eiku kuka…? _Tää_ on sit mun. Sä voit pitää sen laatikon.

Ahaa 2

Tuo on 1/6 mun painosta. Menisinkö istumaan päälle? No eeeeen, vitsivitsi.

– Emoinen, hei emoinen? Meidän puolesta voit nyt kertoa. Me jo tiijetään.

–  Mut tää on pidempi juttu kirjoittaa ja emoisen pitäis mennä jo nukkumaan, että jaksais nousta hankkimaan teille taas aamulla raksurahaa.

– Laita kuva? Eihän tuo salama paljoa oo pysähdellyt, mutta kai se pari kertaa on kameraan päätynyt?

– No jos kuva sentään. Ja kaikki taiskin jo arvata…

Minä

Jesss.  Täältä tullaan, maailma!

Olkaa huoleti, emoinen kertoo lisää. Ja vielä varmemmin me.
– Pipsu ja Miiru –

Ps. Ollaan käymässä blogeja läpi pikkuhiljaa. Emoinen pahoittelee hidasta kommentointitahtia, mutta joka päivä pikkuisen edistytään. Elämää ja elämyksiä -blogissa tuli vastaan huikea lepakkoarvonta, huiiiii, käykääpäs katsomassa!  Osallistua voi 25.9. klo 22 saakka.

Tassut yy, kaa ja koo

Pipsu: Emäntä livahti kirjoittamaan koneella jo alkuillasta, joten keräännyimme tähän lähistölle tuijottamaan emäntää, mutta emme ole vielä hypänneet näppäimistölle.

Miiru: Minä kyllä hyppäsin tähän koneen viereen. Siitä voi siirtyä syliin, jos emännällä tulee liian pitkä aika istua ja joudun muistuttamaan silittämisen säännöllisyydestä. Tuijottamisesta tuli mieleen tämä taannoinen kuva, jossa herätin aamulla emäntää. Hirmuisen sitkeä tapaus herättää, huokaus.

Aamuherätys

Herää, herää, emonen. Ruokaa, ymmärrätkö, ruokaa, kissalle ruokaa.

Tuossa heinäkuun alkupuolella Parasta ikinä -blogi haastoi kissoja tassuilemaan. Tänne asti on tultu, mutta nyt meillä on kolmet komeat tassut näytille.

Ekat ovat Tirren takatassut. Tirren kaikki polkuanturat ovat mustat ja tassut tavattoman sievät. Tirren takatassuToiset ovat Pipsun etutassut.Pipsun tassut 1Ja sokerina pohjalla komean kollin kesäkäpälä, Miirun takatassu. Varvasvillat ❤ Miirun tassu 2Pipsu: Noin muuten meillä on ollut semmoista valmistautumista meneillään. Emännän sappileikkaus lähenee. Hän on käynyt ahkerasti hammaslääkärissä ja suun terveyden puoleen leikkaus on mahdollinen tähystyksenä, mutta saa nyt nähdä, mikä toteutuu. Emäntä koettaa kiriä elokuun työt tehdyksi ennen  leikkausta, aika paljon on vielä muistilappuja ja perinteisiä paperipinkkojakin pöydällä. Kotikin on siivottava siihen kuntoon, että on kiva palata sairaalasta.

Miiru: Ei mutta hetkinen, mikäs oli tärkeintä tässä valmistautumisessa?! Huhuu?! ME! Meidän hoito on järjestetty, ruokapurkkeja on pinossa, raksuja ja nameja kaapissa.Hiekkikset on kaikki pesty ja hiekat vaihdettu. Se oli kyllä ankaraa, että emäntä vei kaikki vanhat pahvilaatikot pois. Sanoi, että syksyllä tulee taas uusi sato.

Lelulaatikko

Lelulaatikko. Tuunattu ja disainattu by Pipsu & Miiru. Tällä olisi ihan tunnearvoa, mutta pois, pois vietiin tämäkin.

Pipsu: On vielä kommentoitava mahdollisia helteitä.Me emme valita oikeastaan mitään säätä, mutta emäntä on tyytyväinen, jos pysyttäisiin enintään +23 päivälämpötilassa ja ehdottomastia alle +20 yölämpötilassa. Ei mitään +30 astetta tänne meille, pliis ei, sanoi emäntä.

Sopivia säitä!

– Pipsu ja Miiru –

Iik ja kääk

Kameran muistikortti on kadonnut.

Emäntä on etsinyt laukkujen taskut, pussukat ja nyssykät, mutta kortti on nyt jossakin kovin varmassa paikassa. Kääk. Täytyy fundeerata, mihin ihmeeseen se viimeksi laitettiin; ei nääs ole kamerassa eikä tietokoneen muistipaikassa. Emäntä muistaa ajatelleensa, että pitäisipäs siirtää kuvat kortilta koneelle ja tikulle ja todennäköisesti otti sitten kortin pois kamerasta. Sillä tiellä se kortti on.

Ounou. Meistä on onneksi kännykässä (ja nyt varmuuskopiona tikulla) edes jonkinlaisia kuvia, täytyy selata, mitä sieltä löytyy kesä-heinäkuulta. Tältä illalta kuitenkin pari tuoretta kuvaa meistä:

Ei voi olla totta 1

Nyt pitää ottaa napakasti drinksua!!! Ajattele, emäntä hävitti meidän kesäkuvia. Ärrinmurrin.

Ei voi olla totta 2

Emäntä, mieti! Mihin laskit sen kortin käsistäsi? Muistele, muistele.

Viikset pörhöllä tämmöisestä menosta!

– Pipsu ja Miiru –

Helteen väistyessä

Helteen alkaessa me teimme juuri kuten emäntä arvelikin, vetäydyimme lomaselle. Nyt kun mittari näyttää perinteisempää kesäsäätä, olemme vielä siirtymävaiheessa. Käymme hieman näytillä, mutta ehei, sisätilat eivät houkuttele. Kuva selventäköön asenteemme.

P1140787

Laalaaalaaalaaalalaaalalalalaa, en kuule. Kohta et näe häntäni päätäkään.

P1140625

Tämän kesän ulkovesimalja. Spr:n kirppikseltä 3 e. Kissahyväksytty, vaikka kuvassa orvolta näyttääkin.

P1140753

Emäntä pilasi miesluolani. En pyytänyt pehmusteita.  – Äkämystynyt Miiru –

Emäntä päätti juhlistaa hellejaksoa ajamalla autoa nelisen tuntia, käymällä hammaslääkärissä aloittamassa juurihoidon ja pesemällä sitten kotimme 97 lasipintaa. Niistä lasipinnoista meidän nenänjälkiämme oli kuulemma 17 ikkunassa eli n. 17,5%. ”Melkein viidenneksessä”, kiljui emäntä ja uhkasi laittaa meille jatkossa paperiset hengityssuojat. ”Höpsis”, sanoimme lempeästi.

Meitä on ällistyttänyt emännän tarmokkuus, koska normaalistihan se on helteellä märkä rätti ja kanttuvei. Selitti, että oli niin suunnitellut ajankäytön ja piti suunnitelmasta kiinni lämpömittarista huolimatta. Emme moiti, sillä me tietysti otamme kirkkaan Tipu-tv:n mielihyvin vastaan.

Heinäkuu on alkanut oikein miellyttävästi. On ruohoa, hiiruja, vapautta.  Emäntäkin palautui hellejuhlistaan takaisin luoksemme silittelemään ja tekemään punkkitarkastuksia (tähän mennessä kesän saldo on yksi punkki). Luvassa on kuulemma maton- ja ikkunanpesua. Asetumme tarkkailemaan ja raportoimme.

P1140737

Ensimmäiset omat uudet perunat syötiin 1.7., kylmä alkukesä on ollut. Emäntä oli kavala ja viipaloi meidän ruokalautasille muutaman raa´an perunalohkon. Kai yksi syötiin tai korkeintaan kaksi. Meillä on ruohoa ulkona, muu ei nyt kelpaa.

Sopivan lämpöistä kesää!

– Pipsu ja Miiru –

Sateen siunaus

P1140611Ennen kun helteet alkavat, emäntä pyysi kertomaan hänen yhden ison ilonaiheensa menneen viikon sateisista ja koleista päivistä. Emäntä on niin tyytyväinen meihin, koska olemme joka ilta kutsuttaessa tulleet tosi kiltisti ja nopeasti takaisin sisälle emmekä ole jääneet nauttimaan kesäöistä pellon pientareelle. Mahdollisen hellejakson aikana näin väistämättä tulee kuitenkin  tapahtumaan, että otamme lomasen ja vilvoittelemme yöt ojan ja kivikon ruohikossa. Emme lähde kauas, mutta ulkona on kivempi nukkua.

Pipsu: Oon nyt joka yö nukkunut emännän kanssa. En jaloissa, koska emäntä potkii ja kääntyilee, vaan kolmanneksen sängystä valloittaen.

Unen aika 3

Zzzzzz…zzzzzz

Miiru: Emäntä kutsuu mua Herra Herkkähipiäksi ja syystä. Minua ei yöllä potkita eikä tönitä. Whips ja vaihdan paikkaa sängystä pois. Tää kukkapöydän laatikko on tällä hetkellä ihan paras vaihtoehto, ei kukaan änkeä häiritsemään eikä herättelemään. Varmaan säälittävän ankean näköinen, mutta huom. tää on KIssan Valinta. Siis Mun Valinta.

Nukkupaikka

Zzzzzzz…zzzzzzz

Kauniita unia!

– Pipsu ja Miiru –

Lipliplip ja juhannusta!

–  Pipsuuu, kiskiskiskiskissss!
–  [Whhhiuuuuhh, ovenraosta suihkis] Ruokaa!
–  Otapas tästä, tultiin viime yönä juhannuksen viettoon, niin varmaan on nälkä, on raksua ja purkkiruokaa ja vähän namiakin ja…
–  [Lip lip lip] ULOS!
–  Mutkun vain lipaisit? Söisit nyt kunnolla?!
–  [Whhhiuuuuh, ovenraosta suihkis]
– Pipsu?

********************
– Emäntä?
– Mitä Miiru, mun herrasmies. Tuu vähän pusuttamaan ja lämmittämään jalkoja. Väsyttää kaikki kesäkuun kiireet, särkee niveliä tää kylmä ja märkä ilma, sormet ihan turvoksissa ja kipeet. Blogin ulkoasukin muuttui Explorerilla katsottaessa ihan oudoksi enkä osaa korjata sitä, ikkunat pesemättä ja paperityöt rästissä.  Ihana kissa, tuu kainaloon kehräämään ja lohduttamaan.
– Eiku siis haluun ulos…
– [Whhhiuuuuh, ovenraosta suihkis]
**********************”
– Emäntä?
– Hmph?
– Älä nyt mökötä. Ihan hyvin se matka meni. Kaikki tavarat saatiin mahtumaan autoon, oli kiva ajella ja päästiin turvallisesti perille,
– Mutku te haluutte heti ulos, Ettekö yhtään kehräis mulle? Oisitte vähän aikaa siliteltävänä? Meillä on kaikkia kesäkuun juttujakin raportoitavana blogiin, suunniteltais niitä?
– Emäntä. Kamoon. Kumpi meistä rikkoi autoilun pelisääntöjä?
– Niin, no. Minä.
– Et jos sinä et haluu kuunnella meidän naukumista tauotta kolmee ja puolta tuntia, ni  ARVAA, halutaanko me kuulla sun laulavan Iskelmän kasarihittilistaa läpi? K o k o matkan? Pakko meidän on nyt saada lepuuttaa korvia.
*******************

Pioni odottaa vielä hieman lisää aurinkoa ja lämpöä.
Siinä samassa toivossa meille kaikille hyvää ja valoisaa juhannuksen jatkoa!

Juhannuskukka 2

Arvottiin, arvottiin!

Arvonta Täällä ollaan! Emäntä on ollut ihmisten kiireissä, mutta nyt saatiin se vihdoin istutettua tähän koneelle. Oltiin huolissamme, mihin meidän palkinnot on menossa, kun emäntä lykkäsi ja lykkäsi tätä arvontaa tänne kesäkuulle.

Me annetaan noottia emännälle  tuolla myöhemmin ja kerrotaan meidän kuulumisia muutenkin, mutta nyt ekaks arvontaaaaaa, tattaraa!

Luettiin kiitollisin mielin teidän kommentteja, lämmin kiitos kaikille. Ilo on jatkossakin kirjoitella teille kaikille kuulumisia, kiva kun olette siellä ruudun toisella puolella!

Miiru: Emäntä asetteli  tämän arvontakipon eteeni, että pitäisi valita yksi lappu. Mutta minä olen herrasmies, minulle kaikki ovat yhtä tärkeitä ja haluaisin antaa ihan jokaiselle palkinnon!

Pipsu: Patistettiin emäntä etsimään arvontakone ja tämmöinen löytyi.

Pipsu ja Miiru: Juhlallisesti julistamme, että blogimme yksivuotissynttäreiden arvonnan on voittanut  PAULIINA JA NAAVA!  Onneksi olkoon!
Emäntä laittaa henkilökunnalle sähköpostia, niin saadaan osoite meidän paketille.
Me lähetetään siinä sitten myös meidän omat salaiset nuuhkutteluterkut Naavalle!
Ai niin, ja Tirreltä terveisiä myös. Tirre on nauttinut saadessaan olla taas rauhallisesti isäntänsä kanssa kahdestaan, on kaikissa ulkohommissakin mukana isännän lähellä. Mutta kohtahan me mennään sinne taas; kyllä Tirre meistä tykkää, vaikka koettaakin välillä ojentaa meitä.

Tässä alla vielä kuvakaappaus arvontakoneen tuloslistasta.

Arvontatulos

Miiru: Ja nyt noottiosastolle! Emäntä on ollut ihan mahdoton. Hirveästi poissa, pitkiä päiviä, meidän iltaruokinta-aika on ollut milloin sattuu, silityksissä, sylityksissä ja rapsutuksissa on vajetta vajeen jälkeen, sunnuntain ruokaherkut laahaa jäljessä, kananmunankeltuaista ole nähty kahteen viikkoon. Ei hyvä.

Emäntä: Niin mutta kun patteriremontti jatkuu edelleen, huonekalut kasassa, asunnossa  viileää, lähes kylmää, emännän nivelet ärtyvät siitä ja särkevät yöllä, niin ettei saa nukuttua; sitten oli iloisia  valmistujais- ja lakkiaisjuhlia ja nyt kuorrutuksena kesäleirit pyörähtivät käyntiin ja -juhlat tulossa ja…

Pipsu: Mut me ollaan sun kissoja. Me kaivataan sua.

Emäntä: Niih…tää työputki helpottaa juhannukselta.  Koetetaan selvitä siihen saakka?

Käy tääkin nukkumapaikaksi

Meidän huonekalut on tällä lailla hyrskyn myrskyn, tääkin nukkulokero tuolin päällä. Tässä pitää pienen kissa koettaa saada unta.

Käy tääkin nukkumapaikaksi 2

Ai et juhannukseen… kai se sit menis. Hei, tuolla on ehkä NAMU…

Minäkö 1

On helpointa nukkua, mikäli ihminen on poissa sängystä.

Pipsu: Meillä oli myös vieras! Monta päivää! Periaatteessa se on aika hyvä yksilö, koska se ei metelöi eikä yritä silittää. Mutta se on huono, että yöllä sen huoneeseen ei pääse, pitää oven kiinni. Semmoinen ei vetele.

Kuvassa demonstroin, miten kissan tulee voida nauttia vuoteesta ja puhtaista lakanoista. Ei mitään suljettuja ovia meille.

No, sitten se vieras päätti lähteä kotiinsa. Oikein hyvä. Se näytti tältä:

V__FE7A

Pipsu: Mitä? Miksi te minua katsotte?!

Minäkö 2

Olen viaton ja syyytön. Kurrrr…kurrrrkurrrr…

Mukavaa kesän alkua kaikille!

– Pipsu ja Miiru –

Keväiset tassut

Me ollaan synttäreiden jälkeen jouduttu pakoilemaan sekä imuria, koppaa että autoa.

Emäntä pakkasi meidät väliaikaiseen evakkoon patteriremontin tieltä. Haluttiin lähteä kun ei olisi ollut lämmintä vettä eikä lämmitystäkään. Emäntää voisi paleltaa, ei meitä!  Evakko tiesi ensin rymsteerausta, kuten Viivissä ja Wagnerissa sanotaan, eli huonekalut ja muut tavarat piti siirtää pattereiden edestä ainakin metrin pois. Oli niin meluisaa, että pakenimme terassille tähystyshyllyillemme. Emäntä sai kiskoa ja raahata ja huristaa sydämensä kyllyydestä, me nukuimme.

Emäntä kuvitteli olevansa ovela ja sulki terassin oven, ettemme livahtaisi enää muualle karkuun, kun hän toi kuljetuskopat autoon pakkaamista varten. Hah. Kyllä niin tiedettiin.

Heti kun terassin ovi avautui, rynnättiin kumpikin emännän ohi. Miiru portaiden alle piiloon ja Pipsu muuten vain kiertelemään levottomasti ympäriinsä.

Pipsu: En jaksanut pitää emäntää jännityksessä kovin kauaa. Laitettiin valjaat ja minut sai laittaa ihan nätisti koppaan. Mulla on niin sievät vaaleanpunaiset valjaat, että ei oikeastaan haittaa pitää niitä yllä.
Miiru: Mulla oli se perinteinen puoli tuntia pakoilua. Hei kamoon, jos rakastaa, pitää nähdä vaivaa, en oo mikään helppo! Ekaksi emännän pitää siirtää sohva, sohvapöytä ja matto pois, sitten lähestyä minua varovasti, jolloin voin strategisella hetkellä hypätä portaiden alta portaille ja siitä sitten harkita, menenkö yläkertaan piiloon vai en. Nyt sorruin nameihin, niin laitettiin mullekin valjaat ja sitten koppaan.

Sitten on autoiltu. Hyvä puoli on, että sen jälkeen pääsee ulos nauttimaan kevätnuuhkuista. On kyllä nautittukin. Emäntä natisee, että nyt on muka likaiset tassut, että valkea on kuorruttunut pölyisellä harmaalla. Pah, sanomme.

DSCF7605

Kyllä ne taas talveksi puhdistuvat.

Emäntä: Jos tuo ei vielä vakuuttanut, mitäs tykkäätte näistä varpaista?

DSCF7606

Isäntäkissan varpaat. On kaikki kylvöpellot tarkastettu ja ihan hyväksi havaittu. Harvennettu yksi hiiri.

Miiru: Kissan varpaat on aina kauniit <3. Vaikka emäntä napiseekin, silti se pusuttaa meidän tassuja joka ilta. Juoskaa tekin paljon ulkona, kevät on hienoa aikaa!