Henkilökunta

Olen aina pitänyt kissoista.

Kuvassa olen Tupu-kissan kanssa maalaistalon pihassa.  Että se kissa oli pitkäpinnainen ja että minä sitä rakastin pienen sydämeni kaikella voimalla. Ulkoilutin Tupua nukenvaunuissa, silittelin, nukuin päiväunet kissan kanssa. Tupu veljensä Töpön kanssa opetti minulle eläinten kanssa olemisen perusasiat. Toivottavasti olen osannut käyttäytyä noiden kunnioitettavien kissasisarusten opetusten arvoisesti.

Kun lähdin aikanaan opiskelemaan ja sitten työelämään, olin visusti sitä mieltä, että en ota lemmikkiä kaupunkiin. Enkä ottanut, ei ollut sen aika. Silittelin kohdalle osuneita lainakissoja ja lopulta muutama vuosi sitten sain alkaa olla hoitopaikkana ystävien kissoille. Pikkuhiljaa kissakuume kasvoi.

Olen opetellut nyt pari vuotta pitämään kissaa kaupungissa, rivitalossa, suojassa ja turvassa. Arvelen, että prosessi on minulle oivalluksineen järisyttävämpi ja merkittävämpi kuin kissoilleni; todennäköisesti Pipsu ja Miiru öisissä palavereissaan pyörittelevät silmiään ja  toteavat, että parhaansa se kuitenkin yrittää, koetetaan auttaa.

Tästä blogista voi seurata, miten heidän mielestään tehtävästä suoriudun.  Tervetuloa matkalle mukaan!