…vaan ehdittiinpäs vielä! Helmikuu oli huiskahtaa ohi, mutta onneksi oli tämä ylimääräinen päivä. Emoinen on palautunut kotiin, saunottanut matkalaukkunsa ja pessyt pyykkinsä, hakenut kissat kotiin, saanut aikaeron rukattua paikalleen, räkätaudin voitettua, tehnyt työtöitä ja pakannut kissat uudestaan matkaan hiihtolomailemaan.
Tirre: Ne on taas takaisin täällä. Juurihan ne meni käymään omassa kodissaan ja eikun heti takaisin, hmh. Jos olisi huokaileva kissahymiö, käyttäisin sitä, mutta nyt tyydyn
käyttämään korviani, lukekaapa minua.
Hyvää tässä on tämä lämmin konepelti; ymmärrän, miksi ihmisetkin pitävät autonpenkkien lämmityksestä.
Toisaalta opin kyllä niiden pitkien viikkojen aikana Sähikäiseltä yhden jutun. Minun aamutapani on istahtaa isännän viereen omalle tuolilleni ja syödä hieman kinkkua ja juoda punaista maitoa. Jostain syystä Sähikäiselle kuitenkin sallitaan istua kahvinkeittimen vieressä pöydällä ja katsoa ikkunasta ulos. Totesin, että kyllä minäkin voin ottaa tuon tavan käytäntöön ja nyt, jos aamutarjoilu on myöhässä, istun tuolin sijasta päättäväisen näköisenä pöydällä ja napauttelen hännällä pöytää, että olisi syytä aloittaa minun syöttämiseni. Kun näen kinkkusiivun, palaan tyytyväisenä odottamaan takaisin tuolilleni.
Teye: Minä opin meidän lomahotelliviikkojen aikana puskemaan ihmisen kättä tai jalkaa, jos haluan silitystä, Miiru opetti. Sitten Tirreltä opin tämän kinkkujutun ts. että pitää ottaa selville, mitä ihmisten kääröt ja paketit sisältää ja sitten voi pyytää, jos on jotain hyvää. Oikeastaan en syö montaakaan juttua, mutta se pyytäminen on hauskaa. Ja sen kerroinkin jo aiemmin, että ihan itte opin avaamaan ovenkahvat.
Pipsu: Minä jouduin olemaan aika kauan arestissa, kun pakkasten aikaan oli se mun pikku lomanen, josta nuo hätääntyivät. Sitten kun lopulta ilmat alkoivat lauhtua, emäntä soitti ja antoi luvan laskea minut taas ulos. Kun Emoinen lopulta palasi sieltä Kaukomaasta ja tuli hakemaan meitä, minä olin ollut taas pienen hetken omilla retkilläni. Mutta kun Emoinen tuli autostaan ulos ja huuteli minua, minä _juoksin_ heti emännän luo ja puskin ja puskin ihan kamalasti emäntää. Emoiselle tuli joku juttu silmiin, kovasti räpytteli.
Miiru: Minä otin meistä eniten nokkiini Emoisen reissusta. Sinä päivänä, kun Emoinen tuli hakemaan meitä, minä kävelin pihamaalla ihan kuin en olisi ollenkaan huomannut Emoista. Kolme kertaa kävelin portaille niinkuin olisin ollut tulossa sisälle ja kun Emoinen tuli avaamaan ovea, käänsinkin selkäni ja juoksin häntä mutkalla karkuun. Enkä heti antanut silittää enkä ottaa syliin!
Pipsu: Minä olin eka Emoisen sylissä!
Teye: Jotakin tuttua tässä on, otanpa selvää.
Teye: Nuuuuuuh, nuuhnuuhnuuh, nuuuuuuuh….
Kaikki kolme leppyivät lopulta kauan poissaolleelle Emoiselle ja kun käytiin nukkumaan, Emoinen sai todistaa tällaista idylliä. [Teye: Se räpyttelee taas! Mitähän sen silmille on käynyt?] Tänne asti edelleen joka yö joku kissoista on nukkunut Emoisen kanssa ja muutkin jossakin lähistöllä. Ai niin, kuvassa Emoinen löytyy vinottain tuosta oikealta…
Tirre: Ahhh, kaikki tää on mun…
Teye: Ja kauniiksi lopuksi ihanaa karkauspäivää kaikille. Mä ainakin tiijän, ketä kosisin <3!
