Muistelemme menneitä, osa 3

Pipsu: Juhannusaatto oli emännällä raivaamista, järjestelyä, tiskaamista, siivoamista ja pakkaamista. Alkukesän kierrätyssatokin piti viedä oikeisin laatikoihin ison kaupan kierrätyspisteeseen ja paluumatkalle saada hankittua kilo perunoita ja nippu tilliä. Me Miirun kanssa valmistauduimme juhlakauteen nukkumalla suojaisissa paikoissa [= emännän meluamisen ulottumattomissa].

Kun emäntä istahti sohvalle juomaan iltapäiväkahvia, muistutin omasta ulkoilutarpeestani. Jostain aktiivisuuspuuskasta käsin emäntä päätti samalla kokeilla, voiko minut jättää valjaissa olemaan lähelle, jos hän tekee samalla puutarhatöitä.

Syön sut

Ensin syödään.

Mentiin takapihalle, emäntä sitoi flexin tolppaan ja alkoi kitkeä pionipenkkiä. Nuuhkuttelin ihan rauhassa pensaita ja kiertelin tuijan juurelle. Sitten räkätti puuttui peliin ja räkätti, ei edes mitenkään lujaa.

Missä Pipsu

1. Vasen nuoli: Flexi sidotaan aidan tolppaan. 2. Käännetään selkä. 3. Oikea nuoli: Katsotaan nurmikolla lojuvia valjaita.

Emäntä sanoi, että irrottautuminen vei kolme sekuntia. Aika hyvä, eikö?

Tepastelin siinä sitten rauhallisesti syömään lisää salaattia, emäntä tuli perästä, nappasi kiinni ja vei sisälle. Huono lenkki, lyhyt! Mutta kuulemma minun kanssani tämän kokeilun pystyi tekemään, Miiru olisi ehkä ollut vaikeampi saada kiinni. Emäntä ei aio kokeilla.

Tottakai oltiin kaikesta tajuttu, että ollaan lähdössä – yäääääääkkkk- autoilemaan. Normaalisti tämä olisi edennyt niin, että Miiru olisi piiloutunut johonkin varmaan paikkaan ja emännällä olisi mennyt se ylimääräinen puoli tuntia  etsimisiin. Juhannuksen kunniaksi ajateltiin tehdä emännälle ällistys. Miiru venytteli näkösällä  ja minä piilouduin, hihihih!

En lähde

Etpä ihan heti löytänyt.

Nukuttaa 2

Täällähän minä. Mutta näytänkö yhteistyöhaluiselta?

Miiru: Emäntä on  kyllä ostanut sellaisia kaupan kissanpetejä. Niitä on kolme eri puolilla huushollia, erivärisiä ja -kokoisia. Olen kohteliaisuudesta käynyt olemassa niissä hetken, ettei emännän kissaitsetunto ihan lyttäänny. Mutta noin muuten valitaan itse nukkumapaikkamme. Niin kuin nyt nämä laatikot. Nämä ovat lasitetulla parvekkeella eli tässä on telttailumeininkiä. Kaivaudutaan tuonne peitteiden alle ja myllätään mieleiseksemme. Keväästä syksyyn  nukutaan mielellään täällä. Joskus laatikoissa, joskus lattialla, joskus tuoleilla, joskus tuolien alla. Ei voi tietää etukäteen.

Matkalla 1

Meidän selfie [oikeesti on on, käskettiin emännän rajautua pois kuvasta]. Saatiin olla takaikkunalla valjaissa. Ei paras matkustustapa, mutta tämän kerran.

Päästiin matkaan iltayöllä. Emäntä tykkää ajella juhannusöiden aikaan.Tiet ovat suht hiljaisia ja radiosta tulee kivaa ohjelmaa. Mekin ajateltiin, että jos nyt runonlausuntaa kuuntelee niinkuin viime vuonna, niin olkoon. Keli oli pääosin kuiva, jotakin kuurosateita ja tummaa pilveä aika lailla. Myöhemmin yöllä se tv-uutisissakin raportoitu usva alkoi sisämaassakin nousta pelloille ja tielle, oli aika komeaa.

Matkalla 2

Tässä hiljaista juhannnusyön maantietä ja pilvinen taivas. Ei vielä tietoa usvasta.

Hah! Mitään runonlausuntaa ollut. Valitamme ohjelmaneuvostoon ja ties minne suojeluyhdistykseen. Oli ”nuoruusmusiikkia”, sanoi emäntä. Hoilatihoilati, laalaaalaaalaaa, nänänännännännää, tadataadaadaddaddaa,  – oijoi, mitähän  vielä >^-^< ?!!!
(Emäntä: Laitetaan vielä iki-ihanaa Leevi & the Leavingsia:  ”Dam-dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam, dididam-dididam-dididamdamdamdam-dam.” )

Huokaus.

Perussääntöhän on, että me KISSAT emme autoile. Helppo? Ja lyhyt lause? On. Siispä noudatetaan tätä.
Jos kuitenkin on autoiltava, ihmispalvelija/t on ja ovat ajomatkan ajan hiljaa. Ei keskinäistä metelöintiä, ylenpalttista naurua, ei yksinpuhelua, puheluita, ei radiota eikä varsinkaan laulamista. Matalalla äänellä voi kysyä toiselta jonkin asiallisen kysymyksen, johon vastataan asiallisesti ja lyhyesti, ei muuta. Radiosta voi  pienellä volyymillä kuunnella uutiset ja sään.

Eikö ole tämäkin helppo? On. Huoh, niin sitten kolme ja puoli tuntia rallattelua. Eikä ole äänessä kehumista, ei.

Ei siis mikään ihme, että haluttiin ulos korvia lepuuttamaan. Ei tullut pysyviä vaurioita ja aika pian taas jo kehrättiinkin emännälle.

Katsastusinsinööri 2

Nyt tarviin vähän omaa tilaa. Ollaan hetki ihan hiljaa, jookos…

Katsastusinsinööri

Mut emäntä hei, kun nyt täällä oon, niin sanonpa, että noi etupyörien jarrulevyt pitäis vaihtaa.

Takakontista tavaroita purkaessa kassien alta paljastui kissanomistajan tuntomerkkejä. Keltainen nuoli: muovia, jos tarvitsisi peittää takapenkkiä jotakin kissahätää varten (Pipsu: Tai jos toisi meille vaikka kanan tuliaiseksi?). Sininen nuoli:  kylmäkassi kissalle ostettavia lihapakasteita varten ja vaaleanpunainen nuoli: hiiri.

Kissanomistajan takakonttiKohta päästään kertomaan, mitä kaikkea on tällä menneellä viikolla touhuttu. Siihenkin sisältyy HIIRI…!
Voikaa hyvin ❤

– Pipsu ja Miiru –

Mainokset

Lipliplip ja juhannusta!

–  Pipsuuu, kiskiskiskiskissss!
–  [Whhhiuuuuhh, ovenraosta suihkis] Ruokaa!
–  Otapas tästä, tultiin viime yönä juhannuksen viettoon, niin varmaan on nälkä, on raksua ja purkkiruokaa ja vähän namiakin ja…
–  [Lip lip lip] ULOS!
–  Mutkun vain lipaisit? Söisit nyt kunnolla?!
–  [Whhhiuuuuh, ovenraosta suihkis]
– Pipsu?

********************
– Emäntä?
– Mitä Miiru, mun herrasmies. Tuu vähän pusuttamaan ja lämmittämään jalkoja. Väsyttää kaikki kesäkuun kiireet, särkee niveliä tää kylmä ja märkä ilma, sormet ihan turvoksissa ja kipeet. Blogin ulkoasukin muuttui Explorerilla katsottaessa ihan oudoksi enkä osaa korjata sitä, ikkunat pesemättä ja paperityöt rästissä.  Ihana kissa, tuu kainaloon kehräämään ja lohduttamaan.
– Eiku siis haluun ulos…
– [Whhhiuuuuh, ovenraosta suihkis]
**********************”
– Emäntä?
– Hmph?
– Älä nyt mökötä. Ihan hyvin se matka meni. Kaikki tavarat saatiin mahtumaan autoon, oli kiva ajella ja päästiin turvallisesti perille,
– Mutku te haluutte heti ulos, Ettekö yhtään kehräis mulle? Oisitte vähän aikaa siliteltävänä? Meillä on kaikkia kesäkuun juttujakin raportoitavana blogiin, suunniteltais niitä?
– Emäntä. Kamoon. Kumpi meistä rikkoi autoilun pelisääntöjä?
– Niin, no. Minä.
– Et jos sinä et haluu kuunnella meidän naukumista tauotta kolmee ja puolta tuntia, ni  ARVAA, halutaanko me kuulla sun laulavan Iskelmän kasarihittilistaa läpi? K o k o matkan? Pakko meidän on nyt saada lepuuttaa korvia.
*******************

Pioni odottaa vielä hieman lisää aurinkoa ja lämpöä.
Siinä samassa toivossa meille kaikille hyvää ja valoisaa juhannuksen jatkoa!

Juhannuskukka 2

Ällistystä

Palasimme alkuviikosta patterievakosta kotiin. Kävi ilmi, että eipäs remontti olekaan vielä valmis emmekä osaa edes arvailla, koska loppu häämöttää. Emännän onneksi lämmin vesi on palautettu asuntoihin, mutta patterilämmitys on valitettavasti edelleen poikki. Huonekalut on vedetty metrin verran kunkin patterin edestä pois, joten myös hyppely ja kiertely huonekalurykelmien kohdilla jatkuu edelleen, – Ja meidän arvontakin jatkuu vielä, otathan osaa?

Viileyden takia jopa me jouduimme antamaan periksi linjastamme. Mehän emme yleensä hempeile lähekkäin kuin pari kolme kertaa vuodessa. Nyt otettiin oikein kunnon unet lähekkäin, koko päivä huiskahti.

Ai ketä paleltaa

Tällaisena ankarana aikana olemme olleet öisin elävinä lämpötyynyinä emännälle. Muistanette, että emäntähän on nukkujana pyörijäkierijäpotkijalajin aatelia? Huokaillen olemme koettaneet löytää jotakin kohtaa sängystä, mihin ei emännän käsi tai jalka läjähtäisi, mutta viimeistään se vimmattu kyljeltä toiselle rullailu saa meidät hyppäämään pois ja etsimään levollista yösijaa. Jotain rajaa kissallakin. Asentajat, huhuu, aloittakaa remontin loppuvaihe meiltä?

Automatka meni suht hyvin, ei esitelty suurempiä ällistyksiä. Mutta kun päästiin kotiin, luukut avattiin ja valjaat otettiin pois, sitten tuli mieleen hämmästyttää emäntää.

Miiru: Tuntui semmoiselta. Jotenkin söpöä, kun emäntä on sitten  niin tohkeissaan. Hipsii lähelle, etten muka huomais, räpsii millä laitteella nyt ehtii.

Menin vapaaehtoisesti takaisin kuljetuskoppaan!

En ehkä ota tavoiksi, mutta nyt huvitti. Yksi syy tosin oli, että kun emäntä oli lahjonut meitä matkan ajaksi namusilla, siellä oli muutama vielä jäljellä ja halusin ne. Annoin sitten räpsiä kuvia, iloitkoon.

Kuljetuskoppa 3

Namunamunamuuu, mihin menit…?

Kuljetuskoppa 2

En nyt sentään liian hyvin poseeraa. Mut huomaatko, että on kaikki tassut kopan sisäpuolella ja kurkistan tuosta yläluukusta?

Kuljetuskoppa 1

TÄÄLLÄ onkin vielä namunen… multa ei pääse karkuun!

Reissusta reissuun

Reissusta reissuun

Meillä on nyt ollut paljon tämmöistä, siis reissuamista. Tänään satoi vettä. Paljon. Hirmu paljon. Ja vieläkin sataa.

Ei ollut tarkoitus olla näin pitkään hiljaa täällä blogissa. Mutta meitä on väsyttänyt yllättävän paljon tämä matkustaminen, vaikka mielellään ja omasta tahdosta on matkustettu ja jatkossakin matkustetaan. On sitten vaan välillä oltu ja nollattu päätä. Emäntä käy ensimmäistä surutyötä äidistään; muistisairaus on sikäli viheliäinen sairaus, että se vie ihmisen kahdesti. Ensin eläessä ja aikanaan kuolemassa. Paljonko on aikaa jäljellä, ei voi tietää, nyt on nämä hetket, nämä mahdollisuudet. Me kuljetaan tätä samaa matkaa; ollaan siellä, missä emäntäkin; kaveria ei jätetä.

Paitsi jos emäntä on työmatkalla, niinkuin oli viime viikolla. Me oltiin hoitopaikassa sen saman pikkuemännän luona kuin emännän sairastumisen aikaan. Se pikkuemäntä on hieno pakkkaus ❤ niikuin koko perhe. Meidän vesikulhot on olohuoneen pöydällä, ikkunoita oli tosi paljon ja niistä näkyi koiruja kävelyttämässä ihmisiään, istuttiin (vähän) olohuoneen pöydällä, kiivettiin kaapin päälle ja annettiin noottia ruasta. Oli kuin kotona!

Tipu!

Emäntä oli lähteä matkaan ilman karvakuorrutusta laukussa. Onneksi ehdin paikalle!

Eikun nukuttaa

Haluun nukkua, mee pois, pliis!

Nukuttaa

Aaaaah, lepoa.

Voisin jäädä nukkumaan

Leijonaa mä metsästän… Millähän ton emännän sais ostamaan hillittyjä vuodevaatteita?

Siellä työmatkalla oli surkein netti aikoihin. Maksoi 20 e/ viikko ja sillä sai hakukoneen etusivun näkyviin, sen suurempaa se ei jaksanut avata. Mitään blogijuttuja emäntä ei saanut sieltä laitettua, mutta on ne ideat ja kuvat tuolla tallessa.

Kaikista ihaninta kuitenkin on, kun ollaan kaikki taas yhdessä. Ihan sama, missä kodissa tai talossa, mutta kunhan ollaan yhdessä. Silloin sylitellään kaikki vajeet, kehrätään ja hyrrätään. Nautitaan hetkestä.

SylitystäHellikää toisianne!

– Pipsu ja Miiru –

Tien päällä

Me ollaan nyt puskassa, menossa, matkalla, maalla. Vaikka koettiin piiloutua, emäntä sai meidät koppaan ja täällä sitä nyt ollaan, on the road again.

WP_20141124_004[1]

Ihan ensin emäntä pyytelee tuolta meidän selän takaa anteeksi, että nyt se ei tällä viikolla oikein pääse tietsikalla nettiin kuin silloin tällöin iltamyöhällä. Se lukee teidän muiden kuulumisia nyt lähinnä kännyllä, mutta valitettavasti Windows-pohjaisen kännyn kautta  Bloggerin blogeihin kirjoitetut kommentit  näyttävät välillä katoavan :-(. Emäntä on sinnikkäästi selvittänyt ne sana- tai numerovahvistukset, mutta sitten se alusta yksinkertaisesti nielee kommentin.  Me  ollaan kaikki pahoillamme tästä väliaikaisesta kommenttihiljaisuudesta – palataan kyllä linjoille heti kun mahdollista!

Me päästiin mukaan emännän työreissulle ja mikä hurjinta, me matkustettiin sinne samassa autossa k-o-i-r-a-n kanssa! Emäntä sanoi olevinaan hauskasti ajomatkan jälkeen, että ottaa k-o-i-r-a-n uudestaankin kyytiin, koska me oltiin ihan hiljaa koko matkan, tuijotettiin vaan sitä  k-o-i-r-a-a. Aku on kyllä ystävällinen ja kaunis ja pörröinen ja ymmärtää namiraksujen päälle, mutta se  on  k-o-i-r-a. Me ei oikein tiedetä, mitä tapahtuis, jos tavattais vapaina käytävillä – riitäiskö tila meille kaikille?

P1140020

Ai mitä? Ettei oo mulle ja Miirulle omia sänkyjä? Pitää nukkua samassa? Oho.

P1140031

Me saadaan matkoilla syödä muutama ns. markettiraksu omien ruokaraksujen seassa. Ne on meidän mielestä todellisen loman merkki, ihan huippuhyvää! Emäntä vois joskus kertoa sen tarinan, miten tämmöinen juttu sai alkunsa.

WP_20141124_010[1]

Me villittiin yöllä vähän, avattiin kaappien ovet. Emäntä ei tullut nukkumaan klo 23, siks nii, pitäishän tää jo tietää. Tuo koppamalli on avarin, mitä emäntä on löytänyt, umpinaiset ei käy meille – tulee huutoa ja mekastusta.

WP_20141124_012[1]

Mua piti silittää yöllä. Emännällä on onneks aika automaattikäsi, että on kello mitä tahansa, niin silitys toimii. Ja kännykamera.

WP_20141124_008[1]

Tää matkavesimalja on tärkee.

Nyt ollaan täällä marraskuun vietossa Tirren luona. Ulkona on ihanaa. Me halutaan vaan ulos, ei haittaa loska, jää, vesi, lumi eikä muta. Uuuuuuloooosssss!

P1140046 P1140060

Nauttikaa tekin ulkoilusta!

– Pipsu ja Miiru –

Minun viikonloppuni

Emäntä: Syyslomaviikolla oli  pakkasta, parhaana aamuna -14. Kissoja se ei haitannut, ulos piti päästä mahdollisimman pian. Päivän mittaan tassuja käytiin lämmittelemässä sisällä aika usein ja yöt nukuttiin ihan väittelemättä sisällä. Pipsu leppyi edellisen viikon yövalvomisista ja nukkui miellellään sängyn jalkopäässä; Miirukin kävi entiseen tapaansa aamuisin toimimassa herätyskellona.

WP_20141021_001

Mulle kans peittoa päälle.

WP_20141021_007

Hysss, otan tirsat ja sitten haluun ulos.

Pipsu: Me nii tajuttiin, että jotain oli loppuviikosta tekeillä. Laukkuja pakattiin, meidän ruuat laitettiin kassiin ja mikä oudointa, meidän kuljetuskopat otettiin esille. Mehän on saatu nyt matkustaa paljon turvavyövaljaissa tai siinä isossa kangashäkissä. Emäntä varaa yleensä auton pakkaamiseen pari tuntia, josta puoli tuntia menee pelkästään Miirun etsimiseen. Olen nyt ottanut mallia Miirusta, joten minäkin menen sohvan tai sängyn alle ja emäntä könyää perästä. Minä olen kuitenkin paljon helpompi tapaus saada valjaisiin ja koppaan, Miirun takia yleensä siirrellään huonekaluja. Me oltiin menossa hotelliin, sanoi emäntä. Wau, mitähän se tarkoittaa? Emännälle ja meille oli varattu kuulemma lemmikkihuone, jännää.

WP_20141024_004

Miten niin pitäis herätä? Mihin me mennään? Autolla vai? Älä räpsi…

Me ajettiin meidän mielestä taas aika piiiiiitkääään, mutta vaan vähän annettiin noottia. Oli nääs tasaista kyytiä, kuulemma siksikin, kun emännällä ei ollut vielä nastoja alla. Emäntää vähän hirvitti, että entäs jos tulee lunta, mutta onneksi oli alkanut lauhtua ja tihutti vettä. Päästiin ajoissa sinne hotellille.  Hotellin aulassa oli yksi koira, mutta se kiinnnittänyt meihin mitään huomiota, outoa! Sitten ajettiin hissillä – semmoistakaan ei oo tehty aiemmin. Emäntä ravasi edestakaisin hissin ja huoneen väliä saadakseen kaikki tavarat perille ja huokaili, että miksi ei ole älynnyt hankkia semmoisia ”kaljakärryjä”, joihin voisi pakata meidän kopat päällekkäin, niin saisi kuljetettua helpommin. Kun päästiin kantokopista ulos, Miiru meni tapansa mukaan tarkkailemaan tilannetta sängyn alta, minä lähdin ikkunalaudalle ja sängynkaiteelle.

WP_20141026_004

Tää on semmoinen lemmikkihuone. Ei oo mitään ylimääräistä sälää, emäntä nosti avohyllystä kaikki kupit ja lasitkin kaappiin, ettei innostuta kaatelemaan niitä. Mutta tässä huoneessa on just sopivasti tasoja kiipeltäväksi ja nuuhkutettavaksi.

WP_20141026_076

Aika tasainen väritys tossa kulmien kohdalla ja noi juovatkin symmetrisesti… oon kyllä just sopiva!

WP_20141026_063

Tää oli emännälle tää tila, meillä oli oma veski ja ruokanurkkaus muualla. Mut tutkittiin, et onks tää ok emännälle.

WP_20141026_049

Tää on meidän matkavesimalja. Meille oli hotellin puolesta varattu juomakuppi, mut se oli niinku koi-ran-kup-pi ja _lattialla_. Emme käytä.

WP_20141026_034

Meillä oli tää oma peitto mukana, mut en kyllä koko aikaa tässä nukkunu. Kävin yöllä emännänkin lähellä siliteltävänä.

Emäntä kävi juhlimassa ystävänsä synttäreitä ja me oltiin sillä välin siellä huoneessa. Emäntä oli vähän levoton hetkittäin, meneekö meillä hyvin oudossa paikassa, mutta kaikki oli tosi hienosti. Meillä oli omat lelut, ruuat ja ruokakupit, vesimalja, peitto, hiekkis; nuuhkuteltiin hyllyt ja tasot,  sitten nukuttiin. Yöllä, kun emäntä palasi takaisin, ois vähän haluttu iltavillitä (mitäs ei noudata klo 23 sääntöä), mutta uskottiin, kun emäntä kielsi. Kun me seuraavana aamuna oltiin lähdössä omaan kotiin, me oltiin siinä aulassa odottamassa kopissamme, kun emäntä pakkasi tavaroita autoon. Moni pysähtyi juttelemaan meille kaikkea nättiä, ne oli semmoisia kissatätejä ja -setiä, jotka ymmärsi kissuuksien päälle. Oltiin oikein otettuja!

WP_20141026_080

Voidaan tämmöiseen lemmikkihuoneeseen tulla uudestaankin, meille sopii!

Kotona on kuitenkin ihana olla. Me saatiin kotiintuliaisina yksi uusi lelu ja lampaantalja, mutta niistä kerrotaan viikolla lisää. Voikaa hyvin ja muistakaa leikkiä, se piristää!

– Pipsu –

Virheostos?

Meidän automatkailu on parantunut kesän aikana, kehuu emäntä. Turvavyövaljaat ovat meille oikein hyvä juttu, mutta emäntä halusi kokeilla myös tuommoista kangaskehikkohäkkiä. Emäntä tiiraili myymälän hyllyjä, löysi mieleisensä esillä olevasta mallivalikoimasta,  nappasi taitetun häkin alahyllyltä mukaansa, maksoi – ja tajusi ostaneensa n. puolet isomman häkin kuin mitä oli mallihäkkinä katsonut.  Tietysti kaupan olisi voinut peruuttaa, kun kerran emäntä tajusi virheensä heti, mutta n. tanskandogille tarkoitettu häkki tuntui kuitenkin mahtuvan autoon, joten emäntä ajeli luottavaisesti kotiin. Jospa se olisi tuplasti matkustusmukavuuttakin lisää?

Häkkiä pidettiin lattialla luukku auki koko kesän, laitettiin kutsuvasti namuja sisäpuolelle, meitä leikitettiin huiskalla. Idea oli kai totuttaa meidät pitämään häkistä? Joo, ei. Toistetaan nyt vielä: vi-haam-me  kaikkia suljettuja häkkejä. Miiru kävi kesällä kerran häkin sisäpuolella, kun emäntä nosti sen ovesta sisälle, minä taisin kaksi kertaa nukkua noilla peitteillä. Miiru ei vilkaissutkaan häkkiä sen jälkeen, mutta minä nukuin häkin verkkokatolla kaikki helleyöt – oli ilmava petipaikka.

Alku oli siis kohteliaan hillitty. Ei nyt suurta protestia, mutta ei sen suurempaa tunteen paloakaan; kunhan kökötti kesän lattialla.

DSCF6310

Testasin, voi tässä nukkua.

DSCF6461

Takapenkille mahtuu vain häkki. On se ISO.

Emäntä laittoi ensin Miirun häkkiin. Hahhah, hupaisa idea, koska kun emäntä toi minut, Pipsun, vetoketjun sulkemalle verkko-ovelle, kädet loppuivat kesken ja emäntä ei tiennyt, miten se olisi samalla pidellyt minua JA avannut verkko-oven JA estänyt Miirua ponnistamasta vapauteen. Asia ratkaistiin niin, että toinenkin takaovi avattiin ja emännän isä jututti sieltä suunnasta Miirua, kun emäntä vastakkaisesta suunasta laittoi minut häkkiin.

Seurasi ankara mielenilmaus. Huusimme, kaivoimme peitteet pois paikaltaan ja raavimme raivoisasti verkkoa. Emäntä seurasi nenä kalpeana auton vieressä, mitä häkistä jäisi jäljelle.

DSCF6476

A P U A A A A A A A A A A A A A !!!!! V-I-H-A-T-A-A-N häkkiä!!!!!

Emännältä meni vielä vähän aikaa pakkaamiseen ja me oltiin se aika odottamassa autossa. Kun emäntä vihdoin starttasi, me jo nukuttiin. Koko matkan aikana ehkä kolme kertaa kommentoitiin: pysähdyttiin liikennevaloihin, emäntä puhui puhelimeen ja sitten satoi liian lujaa auton kattoon. Eikö olla tästä puhuttu, että tasaista matka-ajoa, tasaista!

Matkan aikana oli niin rauhallista ja hiljaista, että emäntä mietti, ollaanko me kyydissä ollenkaan – ehkä me karattiinkin siinä odotteluvaiheessa? Onneksi oli ne kolme noottia, niin emäntä vakuuttui, että mukana ollaan.

Harmi, tämä häkki ei ollutkaan huono ostos – itse asiassa viihdyttiin. Nukuttiin lähes koko matka, kummallakin oli tilaa liikkua ja etsiä hyvä asento. Valoa tuli verkon läpi niin ylhäältä kuin kaikista sivuista. Verkko kesti kovankin kynsimisen. Pienempikin häkki olisi toiminut, mutta menee tämä jumbokin.

WP_20140824_011

Oho, ollaanko jo perillä?! Olipas mukava matka.

WP_20140824_012

Ei tää nyt ollutkaan niin kamalaa. Jokohan sais ruokaa?

Emäntä sanoi, että me voidaan nyt matkustaa pidemmät matkat joko turvavöissä tai tässä häkissä, kumpikin toimii. Kopassa mennään  lyhyitä reissuja. Jotain emäntä mutisee, että autoon ei nyt meidän lisäksi muita mahdu, mutta miksi pitäisi? Meitähän tässä kuskataan.

Mukavaa viikkoa kaikille!

Pipsu