Niitä näitä

Heinäkuun metsämansikat

Metsämansikat ovat vähitellen kypsyneet, edelleen löytyy myös raakileita.

Pipsu: Olemme viettäneet heinäkuuta. Ei mitään ihmeellistä; sellaista perusleppoisaa lomailua. Vaikka on ollut aika koleaa, me Miirun kanssa olemme ulkoilleet päivittäin. Emäntä on pessyt niitä ikkunoitansa, kerännyt pestäviä mattoja kasaan, käynyt syntymäpäivillä, leikannut ruohikkoa ja maalannut grillikotaa. Ollaan oltu ja iloittu päivistä.

Yksi iso juttu kyllä oli, että emännän äiti voitiin tuoda hoitokodista viikonloppuvierailulle. Perussairaus on valitettavasti edennyt joululta alkaen suurin askelin.Tällä hetkellä liikuntakyky on melkein menetetty ja myös muistin osalta tilanne on heikko. Kotivierailu selkeästi ilahdutti ja piristi häntä, juttu luisti, ruoka maittoi ja yöunetkin olivat rauhalliset. Meille kaikille jäi hyvä mieli viikonlopusta. Näitä vierailuita olisi tarkoitus jatkaa kuukausittain, jos vointi sallii.

Emäntä käy edelleen omaa suruaan ja luopumistaan läpi. Muistisairaus on siitä viheliäinen, että se vie ihmisen kahdesti; ensin jo tässä elämässä ja sitten kuoleman hetkellä. Silti jokainen tapaaminen ja yhteinen hetki on edelleen tärkeä. Ei elämän päiviä voi heittää hukkaan, vaikka kunto vaihtelisi; vaikka nyt ei olekaan enää  ”niinkuin ennen”.

Tirre heinäkuussa 2015

Tirre: Minä näytin parhaat pyörähdykseni.

Tirre: Yksi tärkeä asia emännän äidin vierailulla oli silitellä meitä kaikkia kissoja, mutta varsinkin minua, minä olen hänen kissansa! Minua vierastutti aluksi enkä oikein uskaltanut olla lähellä pyörätuolia. Siksi minun emäntäni sanoikin surullisesti, että Tirrekin häntä pelkää, kun hänessä on ”laitoksen haju”. Mutta kun aikaa vierähti hieman, rohkaistuin olemaan emäntäni sylissä ja se oli meille kaikille sydäntälämmittävä hetki.

Tirre heinäkuussa 2015 2

Tirre: MUN emäntä ❤

Kissankellot 2015Miiru: Meidän emäntä on ollut yllättynyt, kun minä olenkin se kiltti kissa ja tulen iltaisin helpohkosti sisälle. Pipsu sen sijaan on tänä kesänä halunnut vähän enemmän liekaa ja on myöhään ulkona. Mitään reviiritappeluita ei kuitenkaan ole menossa ja Pipsu palaa retkiltään ihan hyväkuntoisena.

Miesluolani on edelleen tyynytetty, joten olen ratkaissut asian siirtymällä nukkumaan lattialle sen kukkapöydän alle. Arvelen, että emäntä alkaa sääliä lattiapaikkaani ja siirtää tyynyn siihen. Ja niinpä minä kipuan salamannopeasti takaisin laatikkooni. Tyhjään laatikkooni! Hahaa!

Voikaa hyvin!

– Pipsu, Miiru ja Tirre –

Mainokset

Helteen väistyessä

Helteen alkaessa me teimme juuri kuten emäntä arvelikin, vetäydyimme lomaselle. Nyt kun mittari näyttää perinteisempää kesäsäätä, olemme vielä siirtymävaiheessa. Käymme hieman näytillä, mutta ehei, sisätilat eivät houkuttele. Kuva selventäköön asenteemme.

P1140787

Laalaaalaaalaaalalaaalalalalaa, en kuule. Kohta et näe häntäni päätäkään.

P1140625

Tämän kesän ulkovesimalja. Spr:n kirppikseltä 3 e. Kissahyväksytty, vaikka kuvassa orvolta näyttääkin.

P1140753

Emäntä pilasi miesluolani. En pyytänyt pehmusteita.  – Äkämystynyt Miiru –

Emäntä päätti juhlistaa hellejaksoa ajamalla autoa nelisen tuntia, käymällä hammaslääkärissä aloittamassa juurihoidon ja pesemällä sitten kotimme 97 lasipintaa. Niistä lasipinnoista meidän nenänjälkiämme oli kuulemma 17 ikkunassa eli n. 17,5%. ”Melkein viidenneksessä”, kiljui emäntä ja uhkasi laittaa meille jatkossa paperiset hengityssuojat. ”Höpsis”, sanoimme lempeästi.

Meitä on ällistyttänyt emännän tarmokkuus, koska normaalistihan se on helteellä märkä rätti ja kanttuvei. Selitti, että oli niin suunnitellut ajankäytön ja piti suunnitelmasta kiinni lämpömittarista huolimatta. Emme moiti, sillä me tietysti otamme kirkkaan Tipu-tv:n mielihyvin vastaan.

Heinäkuu on alkanut oikein miellyttävästi. On ruohoa, hiiruja, vapautta.  Emäntäkin palautui hellejuhlistaan takaisin luoksemme silittelemään ja tekemään punkkitarkastuksia (tähän mennessä kesän saldo on yksi punkki). Luvassa on kuulemma maton- ja ikkunanpesua. Asetumme tarkkailemaan ja raportoimme.

P1140737

Ensimmäiset omat uudet perunat syötiin 1.7., kylmä alkukesä on ollut. Emäntä oli kavala ja viipaloi meidän ruokalautasille muutaman raa´an perunalohkon. Kai yksi syötiin tai korkeintaan kaksi. Meillä on ruohoa ulkona, muu ei nyt kelpaa.

Sopivan lämpöistä kesää!

– Pipsu ja Miiru –