Palvelijatar, huhuu, missä olet…?!

– Byääähhh…nyyh, nyyh…
– Teye, pikkuinen, mikä on? Kulta?
– Missä oot, ruokahuolto on erilaista! En saa raksuja!!!!
– Teye kulta, oon vielä vähän aikaa työreissussa, kohta nähdään. Nyt on mun määräys, että sulle ei saa hetkeen antaa raksuja. Ne kovettaa mahaa vähän liikaa, sun pitäisi syödä nyt sitä raaka- ja märkäruokaa. Ja juoda vettä.
– Ei. HALUUN raksuja. Meen lakkoon.
– Teye, saat raksuja, jos ne liottaa nesteeseen ja syöt siitä?
– EI.
– Teye? Pupukulta?
– EI.

En syö

Raksu tai ei mitään.

*******
– Pipsukka, sulla on taas ollut lomanen?
– Juu. Kävin vähän naapurien rakennuksia tarkastamassa. Ja hiirikanta piti laskea.
– Eipäs kun harventaa! Minä sain MYYRÄNKIN. En tietty syönyt.
– Miiru, tosi hieno juttu! Pidä vain pihamaat siistinä.
– Emäntä emoinen, koska tuut?
– Aika pian. Ootteko olleet Tirrelle kilttejä?
– Joooo….
– Ootte kunnolla! Ja ette syö kaikkia Teyen ruokia!
– Eiiiii…

IMG_0135

Nuuuh, nuuh…Myyyräää, tuu tänne, myyrääää…

IMG_0146

Huoh. Laske ulos. Tarviin edelleen omaa retriittiä.

*******
– Tirre Tirrukkainen, miten nää pienet on käyttäytyneet?
– Toi uusi on sähikäinen. Se tulee ja moikkaa ja lähtee. Ei kerkeä oikein tajutakaan. Huitukka ja Poika on ennallaan, ihan piis täällä. Minä istun mun isännän vieressä aamukahvilla, saan maitolautasen [ja kinkun…] ja meen sitten omalle shaalilleni nukkumaan. Ai niin, tuo sähikäinen haluaa yöllä nukkua tässä samalla paikalla – käy mulle kunhan ei myllää peittoa ylösalaisin. Mulla on öisin partio- ja vartiovuoro mun mannuilla, tuun sitten aamulla kahvipöytään. Sähikäinen tanssii silloin jo muualla.

IMG_0168

Kato! Tossa se kävi ja lähti. Sillä on pieni, märkä nenä, jolla se nuuhkasee mua. Ja sit se on taas poissa!

– Juhlitaan sitten ensi viikolla, Tirreliini.
– Mitäs kaikkea meillä onkaan?
– Sun emäntä täyttää 80 vuotta. Pienesti jaksamisen mukaan vietetään yhdessä juhlaa kotona.
– Mun emäntä <3!
*******

Pirteitä syyspäiviä kaikille. Tassutelkaa ulkona ja nauttikaa!
– Pipsu, Miiru ja Tirre –

Syökää raksuja, jos saatte. Ne on hyviä!
-Teye –

Ulkoilun edut

Pikkukäenrieska

Kuovi ja mustarastas on pitänyt aamuin illoin konserttia, hanhiparvi lensi töötötellen illansuussa kohti pohjoista. Tuomi koettaa saada oksiinsa lehtiä, pikkukäenrieskat sentään loistavat jo keltaisuuttaan nurmikolla. Sinivuokko hehkui päivällä auringon pilkistäessä esiin, viluiset valkovuokkojen nuput odottavat vielä aikaansa. (Ja kyllä :-), valkovuokot on tuotu sieltä emännän äidin lapsuuskodin raunioilta rajantakaisesta Karjalasta.)

Sinivuokot

Lupaus valkovuokoista 1

Emäntä on nuuhkinut kevätilmaa, se rakastaa sulaneen maan tuoksua – me enemmänkin niitä ruohotupsuja siinä mullassa. On taas haluttu aina vain ulos. Se diili on pidetty, että yöksi tullaan sisälle nukkumaan.

Säästä viis 2

Täällä ei ole kissanluukkua. Emäntä laski tänään, että kun hän laskee kolmea kissaa ulos ja sisälle päivän aikana, niin varmaan kolmisenkymmentä kertaa kävelee ovelle ja takaisin. Kai siinä jo aktiivisuusrannekekin kiittäisi?!

Tämä ruokakuva on nyt parin viikon takaa, mutta sillä saa kaksi kärpästä tässä. Ensiksikin, kun olemme paljon ulkona, syömme myös sopivasti emmekä nirsoile tarjottavien suhteen. Emäntä on tosi tyytyväinen niin ruokamääriin kuin mitä suostumme syömään. Toiseksi piti jo aiemmin esitellä nämä meidän Intian kupit, mutta sentään jo nyt… Tässä on meidän viikonlopun ruokatarjontaa, ei me arkena näin monenlaista saada. Eli oikealta ylhäältä kissanmaitoa ½ dl, lämmin keltuais-voinokareseos ja broilerinsydämiä. Lautasella oikealta naudanmaksaa, possunsydäntä, broileria ja nokare smetanaa.

(Pipsu: En syö possua enkä maksaa, yfffff.)

Ruokakupit

Lopuksi ulkoilun toinenkin suotuisa seuraus. Me nukutaan sikeästi läpi yön ja sitten virkeinä taas aamusta pinkaistaan ulos <3.

Pipsu söpöilee

Unen aika 1

 Unen aika 2Pipsu: To-pe välisenä yönä olin niin väsynyt, että en jaksanut asetella jalkojani täysin kissamaisen tyylikkyyden vaatimusten mukaan, otin freestylellä aamuyön tunteja. Nukuin emännän tyynyllä lattialla – ei häiritse emännän pyöriminen ja potkiminen, mutta silti olen lähellä.WP_20150501_010[1]Ihanaa kevättä kaikille <3!
Pipsu ja Miiru

Illaksi kotiin

Emäntä tuli kotiin

Mun emäntä on KOTONA, pusssss!

Nimittäin emäntä. Sillä on ollut taas niitä leirihommia ja siksi me on nähty emäntää vain pikaisesti iltasella ennen kuin ollaan kaikki nukahdettu. Ruoka-,  vesi- ja siivouspalvelu on kyllä toiminut ja on itse kaivettu meidän lelut esiin ajanvietteeksi. Lattia on täynnä palloja ja hiiruja, ne on meidän lempileluja.

Nyt emäntä on taas saatavilla, hyrrrr, hyrrr!

Helle on hirmuinen. Täällä armeliaasti ukkosti yhtenä, siis yh-te-nä päivänä, eikä sen jälkeen ole alle +25 asteen päivälämpötiloja ollut. Emäntä on laittanut kotona kaikki säleverhot kiinni ja sen verran ristivetoa kuin on mahdollista, on me pärjätty. On juotu vettä ja ruoka on maistunut. Emäntä on edelleen ällistynyt, mistä nyt tuulee. Noh – ei kaikkea voida selittää ihmisille, huvittaa vaan syödä. Meidän ruokalistalla on kanaa, nyt ei oteta mitään kalahommeleita.

Siellä leirillä lapset askartelivat eläinaiheisen naamarin. Jokainen sai itse päättää, minkä tekee.
Arvatkaa, mikä oli suosikki…
Naamari 1

Naamari 2

Naamari 3
Naamari 4

– Minä pääsin iltalenkille. Peruskuvio on ovesta ulos, oikealle ja taas oikealle pitkin seinänviertä, pysähdys heinänsyöntiin ja sitten takapihalle. Siellä oli tämmöinen…. Koskaan en oo aiemmin nähnyt! Mitä sille olisi pitänyt tehdä?

Pipsu ja siili WP_20140801_026

– Minä puolestani tein emännälle  jäynän, mitäs on pitkiä päiviä poissa luotani. Mehän yleensä kuullaan, kun emäntä rymistelee sisälle – ei puhettakaan kissamaisesta sulokkuudesta ja notkeudesta, huoh – ja ollaan siinä oven luona heti tervehtimässä. Tänään vain Pipsu odotti emäntää. Pipsu sai hellyyssössötystä, silitystä, nameja, pusujakin yritettiin, mutta tietty osasi väistää.

– Tajusihan emäntä lopulta, että minä puutun. Se huuteli puolihuolimattomasti ”Miiru, Miiru”, mutta ei sen enempää ihmetellyt. Pipsulle avattiin kanapurkki ja taas mua huudeltiin. Sitten emäntä jo hieman huolestui ja kävi viisi varminta piilopaikkaani läpi. En ollut niissä! Emäntä alkoi sätkyyntyä ja tarkisti kaikki tuuletusikkunoiden verkot ja lasikkojen salvat – ei mikään rikki tai auki.

– Että sillä kohosi syke. Ääni voimistui ja se mietti kuumeisesti, olinko livahtanut aamulla auton lastaamisen aikana ulos. Pipsu kulki uskollisesti emännän kanssa taas mun piilopaikat läpi vaan edelleenkään en ollut niissä.

– Ja sitten minä tulin portaille.

WP_20140803_006

Njännjännjää, mulla on uusi piilopaikka, jota et tiijä…njännjännjää. Meenkin sinne, kun seuraavan kerran ajattelet ottaa mut autoon, njännjännjää. Tulin tähän vaan kertomaan.

Pitäkää tekin emännistänne ja isännistänne huolta ja antakaa niille välillä jännityssävärit!
Pipsu ja Miiru

Vielä tärkeä juttu! Emäntä ja me halutaan ONNITELLA Kattimanian asukkaita vuoden ikäisestä blogista. Siellä seikkailevat Kajsa, Devi ja henkilökunta. Käykääpäs kurkkaamassa, sillä siellä on  meneillään blogin synttäreiden kunniaksi juhla-arpajaiset (HUOM. kilpailuaika on pidentynyt) AINA 10.8. klo 21 saakka. Ja tattaraa: kaksi ihanaa palkintolaatikkoa odottamassa voittajiaan! Tässä esillä kisuille tarkoitettu paketti, vilkaisepas kuvaa klikkaamalla, mitä meille kaksijalkaisille on tarjolla :-).

Kissapaketti

 

Vihreä Vilpolani ja muutama pyörähdys

Minä kohtuukäytän ulkoilua. Olenko valjaissa tai vapaana, se ei minua niin nyppää. Arvelen, että Miiru ottaa jokaisen lapsuudessa pimeässä huonessa viettämänsä sekunnin takaisin ainakin sata- ellei tuhatkertaisena, minähän sain kirmata vailla mitään kahleita. Siksipä jos minä saan maalla olla vapaana, olen aika maltillinen, on jo nähty ja koettu. Ehdottomasti kuitenkin pidän ulkonaolosta! Lekottelen pihamaalla ja kukkapenkissä, tulen näytille, jos emäntä kutsuu – paitsi tietenkin jos se kiekuu joka puolen tunnin välein, ei semmoista juoksutusta kukaan tottele. Malttia, nainen.

Mutta on minullakin peltopolkuni, ojani ja lepopaikkani Vihreä Vilpola. Onko Vilpola aina sama – ehei.  Joskus voin tuumailla kotkansiipipensaistossa ojan varrella, toisaalta kuunliljan alla kukkapenkissä, kärhöluolassani sokkelin vieressä, saatan ilmaantua myös vuohenkilpien keskeltä. Mustaherukkapensaassa on liian vahva aromi minulle, en ole perustanut sinne keidasta päinvastoin kuin norjanangervon lehvistöön. Käyn mielelläni päivittäin pyörimässä mullassa ja hiekassa sekä lähipelloista pistelen 4-8 -jalkaista proteiinia. Silti näistä herkuista huolimatta mielelläni hengailen ihmisten kanssa pihalla ja tulen yöksi sisälle nukkumaan. Miiru on meistä intohimoinen suhteessa ulkoiluun, mutta odottakaapas, kun päästään ruokaan. SIITÄ minulla on paljon sanomista…!

Pipsu

WP_20140707_033

Me ollaan kumpikin hyvin maltillisia puiden suhteen. Tässä meidän ojalla olis salava, pihlaja, tuomi ja kuusi, mut ohimennen vaan huolletaan kynsiä, se riittää. Heinät on nam!

WP_20140710_061

Meen kohta tonne Vihreään Vilpolaani pohtimaan, sua ei oo kutsuttu. Hus!

 

WP_20140710_066

Tää on enemmän Miirun reviiriä, mut saan käydä, jos haluun.

WP_20140707_022

Checkpoint Pipsu Pippuri

WP_20140708_011

Välillä käyn emännän silitettävänä.

WP_20140708_018

Sitten taas ojalle.

WP_20140708_020

Meen tonne ja sit sä et nää mua. Gudpai!

WP_20140716_004

Tulinkin täältä vuorenkilven alta, ylläri! Jos katon sua vaan yhdellä silmällä, näytät laihemmalta.

WP_20140716_008

Elämä on kato näkökulmakysymys. Säkin näytät niin paljon hauskemmalta näin. Kokeile!

WP_20140716_054

Liikkuvaa proteiinii [käpälän alla]. Njamnjam.

WP_20140716_019

Otin pienet kuorrutteet. Tää on jo osa loppupyörähdystä.

WP_20140716_022

Nyt töihin, mulla on työmaa valvottavana. Tästä pitäis kaivaa vähän lisää, hopihopi.

WP_20140716_040

Että ottaa voimille. Pyörisinkö vähän tässä mullassa, ni piristyis?

WP_20140716_026

Tulikissa! Taikaa, makaan hiilloksella! No enkä, vitsivitsi. Kävin vaan tähän kun huvitti. Toi raivaa tätä pois.

WP_20140716_033

Nyt meen hiirimaille. Älä seuraa, haluun saalista.

WP_20140714_005

Sit tuun sisälle ja meen juomaan. Tää on meidän luvallinen paikka, toi violetti malja on enempi mun. Nää on semmoisia halpoja kippokopioita, ni emäntä pohti kelpuutetaanko, mut mä oon hyvin joustava – kunhan ei oo muovikuppi lattialla.