Ei pelitä, ei pelitä

Pipsu: Emäntä on istunut nyt koneella  yli kaksi tuntia. Jostakin syystä hän ei ole päässyt kommentoimaan ei niin mitään blogeja olipa alusta mikä tahansa. Kommentin  saa kirjoittaa kenttään, mutta sitten ei pääse eteenpäin. Voi nyyh :-(.

WordPress ei aluksi antanut kirjoittaa edes omaa päivitystä ja nämä kaksi tämän illan kuvaa oli hikisen urakan tulos saada siirrettyä kuvakirjastoon. Voi huokaus. Piti kirjoittaa ihan muuta, mutta nyt mennään näillä.

Minä olin eilen kylässä. Emäntä oli ihan hämmästynyt, kun heti lähdinkin tutkimaan taloa enkä mennyt sohvan alle. Kiersin kaikki huoneet, kävelin ikkunalaudalla katsomassa maisemat, ilmoitin keittiössä reippaalla äänellä  haluavani tarjoilua sekä kävin kaikkien ihmisten luona silitettävänä. Ja lopuksi en olisi enää halunnut lähteä ollenkaan pois, olisin voinut jäädä sinne kyläperheeseen vaikka yöksi. Olivat hyvin taitavia rapsuttamaan korvien ja leuan takaa ja niillä on superihania peittoja leivottavaksi. Menin vierailun lopussa piiloon sohvan alle, mutta emäntä raahasi sitten sieltä minut esille ja autoon. Pöh.

Emäntä kuulemma hyrisee edelleen tyytyväisyydestä, miten luottamukseni ja rohkeuteni on ihan tänä kesänä ottanut reippaan askeleen eteenpäin. Menneellä viikolla naapurin lapset silittivät minua pihalla ja silloinkin olin ihan hienosti paikallani, ojensin kaulaanikin, että saivat paremmin rapsutettua.

WP_20150802_038[1]

Kiipesin kotona tänne terassin Lundiaan, joka on koottu pelkästään minua ja Miirua varten kiipeilytelineeksi. Tämä ylähylly on minun vakipaikkani.

Miiru: Olisin oikeasti antanut emännän tänä iltana olla koneella, mutta kun oli niin vaivalloista räpellystä, arvelin, että minun silittämiseni on tehokkaampaa ajankäyttöä. Emäntä voi yhdellä kädellä  naksutella hiirtä ja toivoa, jos joku ikkuna suostuisi avautumaan.

Emäntä vei minut tänään valjaissa ulos. En siis kävellyt vapaaehtoisesti vaan kannatin itseni ulos. Edistystä entiseen (emännän mielestä!) on kuitenkin se, että liikuin portailta puolitoista metriä  kukkapenkiin istumaan ihan itse. Istuin tyynesti nuuhkuttamassa kukkasia kymmenisen minuuttia ja sitten kannatin itseni taas emännällä sisälle.

WP_20150802_083

Vasen silittää, oikea naksuttaa.

Kameran muistikortti ei ole vielä löytynyt, mutta jatkamme etsintöjä. Sohvan alla oli kyllä sen sijaan hieno kokoelma palloja ja hiiruja, ilo oli nekin löytää taas esille.

Hyvää alkavaa viikkoa!

– Pipsu ja Miiru –

Mainokset

Hyviä uutisia

Emännän ystäväperheissä on ollut onnellisia kissatapahtumia. Löytökissat Vieno ja Valma saivat vuoden lopulla pysyvän oman kodin. Koti on otettu haltuun kaikkia ikkunalautoja myöten.

Valma ja Vieno 022015Huhtikuussa neitokaiset leikattiin.Toipuminen meni Kissojen Käsikirjan mukaisesti arvokkaasti, hiiltysti ja kaulureista ripeästi kuoriutuen:  Valma tunnin jälkeen ja Vieno kahden. Hienosti on joka tapauksessa haavat parantuneet ja rallittelut on vauhdikkaat – kunhan ensin siskon kanssa päikkärit on nautittu.Valma ja Vieno

Kassu, myöskin löytökissa, sai oman kodin keväällä. Koko perhettä ilahduttava kissulainen on huomionhaluinen, siliteltävä ja kova kehräämään. Juttelee paljon ja reippaasti, palvelusväen kuullun ymmärtämisen opettelu vie vielä aikansa, mutta kissat ovat tunnetusti erinomaisia opettajia.

Kassu

Kolmas iloinen uutinen on, että Tassulinna arpoo blogisynttäreiden (1 v., ONNEA, ONNEA!) kunniaksi kissamaisia ihanuuksia. Klikkailkaa kuvaa ja käykää osallistumassa kisaan! Niitten Pepsi on niinkuin minä, komea mustavalkoinen, ja Max semmoinen värikäs viikari; seurataan emännän vieressä istuen blogista teidän seikkailuja!DSC_6625Bonuksena kerrottakoon, että kun taas autoiltiin se 300 km, sekä minä että Pipsu matkustettiin omissa kopissamme ja naukaistiin koko matkan aikana vain kaksi kertaa. Emäntä oli ällistynyt. Hyvä me, taas  onnistuttiin.

Toinen hämmästys emännälle oli tänä iltana, kun halusin täällä kaupunkikodissa ulos.Istuin ulko-oven luona ja nau´uin vaativasti. Minulle sai pujottaa valjaat ja kävelin omin jaloin ulkona flexissä. Muistanette, että ei näin aina ole ollut.  Kun tulin sisälle, istahdin odottamaan tuulikaappiin, että emäntä irrotti flexin ja valjaat, sitten poistuin sukimaan turkkini. Hahaa, olisitte nähneet emännän ilmeen.

Hämmästyttäviä hetkiä myös teidän päiviinne!

– Miiru –

Ps. Meillä on synttärit huomenna, ollaan kolme vee. Emäntä menee vielä tekemään täytekakun työpaikalle ja myös illan vieraille. Misu-mamin kotiväki tulee käymään! Minä käyn nukkumaan, että jaksan huomenna juhlia. Gunatt.

Pipsu vs. valjaat

Kun vain pääsen päivittäin ulkoilemaan, kaikki valjaat ovat minulle ok. Nau´un vaativasti, kunnes emäntä tajuaa laittaa minulle valjaat ja kehrään ihan mahdottomasti, kun niitä puetaan. Jee, ulos! Vääntäydyn tarvittaessa irti kaikista samoista valjaista kuin Miirukin, mutta minä olen enempi letkeä valjasvakaumuksessani; kunhan kukaan ei uhkaa minua, kävelytän ihan mielelläni emäntää. Sen pitäisikin liikkua enemmän.

Emäntä on niin uupunut helteestä, että kykeni laittamaan mun normilenkiltä vain kuvia tähän. Mutta ei haittaa, minä olen niissä oikein kaunis.

Pipsu

WP_20140711_018

Mennäänmennäänmennään, nytnytnyt!

WP_20140711_019

Oikeelle, vasemmalle, oikeelle…?

WP_20140711_023

Tää baari on niin last season. Vanhat heinät.

WP_20140711_025

Nuuh, nuuh…perushiiru.

WP_20140711_029

Heinäsirkka. Rapeita, mut koivet raapii kurkkua.

WP_20140711_035

Mun kylpylä, puss! On mineraaleja ja ötökänsiipee ja ihan kaikkee. Otetaan tänään kevytkuorrute.

WP_20140711_043

No comments. Tos oli semmonen juttu. Read my tail.

WP_20140711_049

Tää on… nuuhnuuh… metsähiiri? En oo kyllä varma…

WP_20140711_050

Entäs jos hiiret oiski isompia ku kissat?

WP_20140711_051

Mut ei ne oo. – Ton päivät on niin luetut. Oota ku kamera poistuu paikalta.

WP_20140711_056

Mennäänmennäänmennään. Kuljettaja, _nostele_ jalkojas.

WP_20140711_067

Pitää tuumata. Tyssst!

WP_20140711_068

Niinku mitä just sanoin?

WP_20140711_069

Paljonko tarviisin hyppyvoimaa, jos hyppykulma on 45 astetta, etäisyys 3,5 m, korkeus 1,2 m, sivutuuli 1 m /s? No jaa, olen kissa, tässä ajassa olisin jo hypännyt.

WP_20140711_070

Mun pitäis aloittaa mun telugun opinnot. Mä oon siellä ”pilli”. Tarviiks oikeestaan muuta tietääkään?

WP_20140711_072

Tjaa. Mennääs taas.

WP_20140711_079

Pidetään syke ylhäällä. Jaksaa, jaksaa.

WP_20140711_081

Mummms, tää rucolatyyppinen ei oo hassumpi, himppa savuisuutta piristäis tota pähkinävivahdetta.

WP_20140711_086

Nuuh…tää on, tää on… On tää kyl Vänä. Tää on haukkapala, hännän kans hyvä ku 10 cm ja 20 g. Sanoin, et jättää kukkapenkit rauhaan, ni saa elää. Mut jos ei, nii myyrän tie on sit siinä. – KUULITKO?!

WP_20140711_090

Peltohiiriä. On on.

WP_20140711_094

Hysss, hiljennytään! Kyyhkysiä. Paistit laulaa.

WP_20140711_096

Jos tosta silpasen tonkin räkänokan? Peltohiiril mitään tapoja, vaik iltalaulut meneillään.

WP_20140711_099

Mut ei nyt jaksa. Mä oon semmoinen kukkaiskissa, piis and laav.

Miiru vs. valjaat

Johdan puhtaalla pelillä 3-0. Freedom! Ja näin rajan pinnassa tasapuolisesti vielä länteen ja itään: Frihet! Cvoboda! Hahaa!

Ensin oli ihan perusrenksuvaljaat. Aivan kakunpalaa, vapauduin  niistä halutessani 10 sekunnissa. Sitten tuli Rukan valjaat; vaati pientä pohdintaa, mutta sanotaan puolisen minuuttia.  Ja nyt nämä Vänttiset, meni kyllä minuutti, haasteellisimmat tähän mennessä, tekijällä näyttää olevan aivan liian hyvää tietoa kissasta  (Täytyy konsultoida Kissavirastoa.). Tämä kellotus siis, jos emäntä poistuu vierestäni,  menee vaikka hakemaan laukkua yläkerrasta ja jättää minut  kiinni flexiin valjaissa.

Huomautan painokkaasti, että kaikki valjaat ovat ihania! Ne ovat tosi kauniita, hyvin tehtyjä ja muotoiltuja; niitä on hyvin saatavissa ja ne istuvat oikein hyvin. Ne suojelevat ja antavat kissalle turvallisuutta, auttavat palvelijaa  olemaan kissan ohjattavana kuljettamaan kissaa, niissä pääsee nuuskuttelemaan heiniä, kurreja, puita  ja tipusia, oikein ovat hyvät. Siis muille, minä en valjaita käytä enkä niissä kävele.

Kirjoitan hitaasti: EEE-ÄNN, EN.

Suuresti ihailemani Minni-kaunottaren teksti on ollut minulle suurena kannustuksena, valjaat on niin ei.

Silloin kuin emäntä seisoo vieressäni ja sanoo ”kävelyttävänsä valjaissa” minua, en liiku. Tätä yksinkertaista keinoa suosittelen muillekin.

Jos olisi paniikki (=kova ääni; vieras ihminen puhuu ja kurottuu silittämään; koira yrittäisi nuuhkia), kaikista valjaista irtoaisin parissa sekunnissa. Emäntä ei halua kokea ulkona varsinkaan kaupunkimiljöössä paniikkia, joten minua on alusta alkaen pakotettu liikkumaan koetettu totuttaa valjaisiin illanhämyssä, jolloin olisi oikein hiljaista ja rauhallista. En liiku. Saa kantaa.

Näytän tämän saman opetuskuvin:

Miiru Valjaat 1

En käytä, en kävele.

Karkuuuuun!  Eieieieieiei!

Kaaaarkuuuuun!
Eieieieieiei!

Miiru Valjaat 3

Ei.

 

En katsokaan sinuun päin. Ilkiö, mene poïs.

Ryömin tähän. Ootko nyt onnellinen?

Ryömin tähän. Ootko nyt onnellinen?

Mee POIS. Oon tän ruohon takana piilossa. En kävele.

Ehei, kävele vaan ihan ittes kanssa. Voit kantaa mut ekaks takas sisälle.

Vans ögen. Ripiit aaftö mii, pliis: ”En käytä, en kävele”. Kapisshhh?

Miiru, vapaa vakaumuksellinen

Ps1. Matolääke 3 eli Tirren lääke on edelleen työn alla. Neljä tablettia on jo syljetty mössöksi, täytyy hakea ensi viikolla apteekista jonkin muun muotoista lääkettä. Miten niin pieni kissa voi pidättää henkeään niin kauan? Ja sylkäistä sitten mössöt täysin näkymättömiin.
Ps2. Pipsullakin on sanottavaa kesälaitumista ja valjaista, tulossa on.