Iltavillin seuraukset ja viikset #4

P1130994

Tätä se meidän villi tiesi. Lunta!

Me on oltu ihan riehatuulella koko viikko. Emäntä tuolla edellisessä postauksessa arvelikin, että oppimansa mukaan  iltavilli tietää lumipyryä. Ainakin tässä kohdin osui oikeaan, perjantaina saatiin ihan komea kerros lunta.P1140004 P1130991Meille tämä on ollut penkkiurheilukauden alku, tipu-tv:ssä on ollut laadukasta ohjelmaa tuntitolkulla. Emäntä kameroineen on ollut yhtä häiritsevä kuin ennenkin, räps räps, eikö sillä ole omaa tv:tä, mitä katselisi?

P1140016

Miiru haluaa aina koko ikkunalaudan itselleen, pläääh!

P1140017

Kun ei kerran tipuja, niin sitten hiiru. Tämä sai tuta Miirun kynnet.

P1130967

Haluun muistuttaa, että tää talja on MUN ❤

P1130979

Täs on tämmöinen meidän läheisyyskuva. Eiköhän tää tälle vuodelle riitä. [Miiru, mee pois, kamera meni jo. Etkä tuu mun taljalle!]

WP_20141121_008[1]

Sit näit viiksii. Mut oikeastaan halusin esitellä mun tassuja, että eikö ookin söpösti tossa edessä? Ja mun mantelinmuotoiset silmät näkyy kauniisti.

WP_20141121_011[1]

Osaan pyöristääkin silmät!

WP_20141121_014[1]

Vaan mitäpä ei kissa osais?

Miirun kulmakarvaviikset

Mut MUN kuva päättää tän kierroksen! Mulla on tollaset paplariviikset, taipuu kaikkiin suuntiin. Ja munkin tassut on tollai nätisti rintakehän alla.

Me ehkä kävellään lumessa ensi viikolla, ei tiijä kyl vielä. Mut kerrotaan, jos niin tapahtuu. Uskallattekos te koskea lunta?

– Pipsu  ja Miiru –

Viikset #3

Tässä kuvassa oon aika vähäviiksisen näköinen. Vaan eikös sekin ole yksi näkökulma viiksiin? Että ei aina oo pörheetä, pitkää eikä kauniisti kaartuvaa; on vaan tavalliset, vähän lytyssä ja kasassa, semmoiset arkiviikset. Mut yhtä rakastettu  oon joka päivä, tiijän.

– Pipsu –

WP_20141109_004

 

P1130040

Mun viikset pörhistyy, jos on aihetta. Niinku piiloutuva nami. Tossa näkyy vähän mun oranssinmustat viiksityynyt.

Me saatiin eilen leikkihiiruja lahjaksi. Tai oikeestaan minä, kuus. Pipsu on vähän nirso leluista, leikkii oikeestaan vaan palloilla, ei erityisesti välitä tekohiiruista. Emäntä on hieman järkyttynyt, kun se eka hiiru kesti mun kynsissä n. 30 sekuntia ja *huokaus*. Saatte kuulemma siitä kuvan tällä viikolla.

Me on villitty iltaisin, nytkin parhaillaan matot lentelee. Emäntä oppi mummoltaan, että lumipyryä se  kissanvilli enteilee. Ans kattoo.

– Miiru –

P1130239

No, ei huvittanu. Niinku mikään. Viikset kiharalla, ketä kiinnostaa.

WP_20141116_002

Namia? Tai laatikkokin lähtee lentoon. Mutta viaton oon kuitenkin kaikkeen.

 

Ps1. ja HUOM:  Marraskuun Murusilla on Jouluarvonta! Käykääpäs kurkkamassa ja osallistumassa arvontaan :-).

jouluarvonta
Ps2. ja HUOM: Tassulinnassakin on arvonta. Jo marraskuussa on luvassa voittoja!

DSC_1930

Viikset #2 ja viikon varrelta koottua

Kreivitär Pipsu Pippuri esittää: Mun viikset! Saa ihailla <3.

P1130947

Ekaks tää vasen puoli…

P1130949

…ja sit oikee.

Mutta mitä muuta me tehtiin viikolla? Käytiin eläinlääkärissä!

Pipsu: Emäntä taisteli matolääkepillerit meille pari viikkoa sitten ja käytiin tiistaina sitten vuositarkastuksessa ja piikillä.Meillä oli aamuaika ja emäntä oli tosi kavala, laittoi jo edellisenä iltana meille valjaat päälle, että saa aamulla laitettua helpommin meidät koppaan.

Meistähän on kiva ällistyttää emäntää, niin sitten aamulla Miiru ei mennytkään yhtään karkuun vaan antoi laittaa itsensä ihan helposti koppaan. Sillä välin minä menin piiloon, ehheheheh, oisitte nähneet emännän ilmeen.  Oon oppinut, et Miiru piiloutuu, niin halusin kokeilla samaa. Siinä emäntä pöydän alla konttasi mun perässä, oon semmoinen pöössönäl treinö.

Elänlääkäri on varsinainen taikasormi, me ollaan ihan lunkisti siellä vastaanotolla. Sydän pomputteli hyvin; karva kiiltää; korvat, silmät ja nenut on siistit ja puhtaat; vatsaa painellessa ei tunnu mitään patteja taí muita erikoisuuksia; painoa on [köhköh] käyrän ylärajalla, mutta silti siis käyrän mukaisesti. Miiru painaa 6,4 kg ja minä vähemmän.

Miiru: Me saadaan rabiespiikki kolmen vuoden ja kissaflunssasuojapiikki vuoden välein, nyt oli vaan se lensupiikki vuorossa. Minä olin täysin cool ja hiljaa ja lunkisti, kun pistettiin, mitään en sanonut tai yhtään liikkunut. Johtajatyyppisesti cool.

Pipsu: No mutta kun se pääsi yllättämään, pakko on kissan puolustautua. Annoin ripeesti noottia ja vedin pepun pois. Emäntä sitten rapsutti kaulasta, tuikattiin uudestaan, ei tuntunut yhtään. Cool olin minäkin, sillai kreivittärelliseen tyyliin. 

Loppuviikosta saatiin uusia nameja, terveysnameja. Ne on emännän mielestä  kaikella tavalla hyviä: täyslihaa, ei mitään lisäaineita, hyväntekeväisyysaspektikin mukana. Miiru söi yhden palan, minä en yhtään. Emäntä huokailee, mutta kissan tahto on kissan tahto.

Ai niin! Nyt meillä on iholle laitettavat, nestemäiset matolääkkeet odottamassa seuraavaa madotusta. Emäntä hykertelee käsiään. Outoa.

Parasta loppuviikossa oli, että saatiin uusi laatikko. Se on käyttökelpoinen.

WP_20141115_004

Vähän näyttäis kuin oisin hiekkkiksellä, mut EN oo vaan hyppäämässä just pois.

WP_20141115_005

Näin, pomps.

Mukavaa viikonloppua kaikille. Muistakaa leikkiä!
– Pipsu ja Miiru –

Marraskuu ja viikset

Emme ole kadonneet mihinkään, mutta nukuimme marraskuun aloituksen lampaantaljan uumenissa. Me kaikki, koko porukka.

WP_20141108_008[1]

Tällä lailla nukutaan.

Vaikka emäntä on suht joustava vuodenaikojen suhteen, marraskuu menee talvipesänomaisesti. Olemme nököttäneet kaikki lampaantaljalla viltti korvilla, kehränneet, hyrränneet ja kääntäneet kylkeä; emäntä on rapsuttanut meidän korvallisia ja silitellyt. Tänään on kuulemma siirrytty talvimoodiin, joka lupaa taas pirteämpää toimintaa. No jaa, meille käy tämä silittelykin.

Meillä on Trioloiden ja Herra Nilssonin ohjeistamana viiksikuva tuolla loppupuolella, mutta ensin vähän koostetta menneistä:

  •  Miiru söi sen koko munuaisen. Kaiken. Tykkäsi. Emäntä sanoi, että saattaa hetki mennä, ennen kuin tulee uusi ostettua, mutta joka
    tapauksessa ostetaan jatkossakin. Oli kuulemma ihan hyvä kokeilu. Minä ja Tirre ei aiota jatkossakaan syödä. Yffff.
  • Hiekkikset jatkaa kahdella hiekalla, mikrolla ja puupohjaisella.  Me ollaan tomeria kaivamaan ja peittämään, niin emäntä  nostaa ihan turhanaikaisen metelin, kun kuulemma puruja lentää kaikkiin ilmansuuntiin. Kummastakin hiekkiksestä, siinä ei ole eroa, mutta mikrohiekka on kuulemma helpompi siivota. – Sehän ei meidän murhe ole, siksi meillä on tämä henkilökunta. Työhön, työhön!
  • Puupohjainen hiekka on nyt heiluriovisessa umpivessassa. Miiru ei tunnetusti siedä suljettuja, pimeitä paikkoja, mutta tuo vessa onkin yllättäen  ihan ok! Purut kyllä lentää oven alta, mutta emäntä on niin riemuissaan kehityksestä, että vaikka marmattaa, niin silti mielellään siivoaa.
  • Me on oltu nyt muutamina öinä mahdottomia niinkuin Frieden ja Figon emäntä sanoo. Meillä se on ilmennyt niin, että kun emäntä nukkuu vielä parvekkeen ovi auki, me juostaan yöllä alakerrasta yläkertaan, siitä parvekkeelle ja rymistellään, sitten taas alakertaan, niin että portaat ryskyy. Samalla vähän jahdataan toisiamme, karvat pöllyää ja pikkuisen kiljutaan. Emännän pitää herätä ojentamaan meitä, laittamaan ovet kiinni ja teljetä meidät makuuhuoneen ulkopuolelle. Se ei käy ja niin me sitten raavitaan oven alalaitaa, kunnes emäntä taas avaa oven…
  • Matolääkkeet otettiin toissa viikolla. Eläinlääkäri on ensi viikolla, ihan perusrokotukset ja samalla katsotaan yleiskuntoa. Miiru otti nappinsa perinteisen helposti, minä en. Emäntä sanoi vuokraavansa minut havaintokappaleeksi nostolaitteiden kouria suunnitteleville insinööreille: minun pienessä suussani on niin suuri puristusvoima, että sinne ei ujuteta mitään ylimääräistä ellen itse suostu suutani avaamaan. Mallintakaapas se ja ei tipu lastit kourasta. – En siis syönyt emännän antamana matolääkettä. Emäntä turhautui ja heitti muussaantuneen napin ruokakuppiini, josta kävin sitten itse syömässä sen. Damdadamdamdaa… Nyt kuulemma pyydetään se niskaan laitettavan lääkken resepti ensi viikon lääkärikäynnin yhteydessä.
  • Meillä on se uusi aktivointilelu vielä esittelemättä, mutta on se postaus tulossa.

Mun puolesta moikka!
– Pipsu –

Tässä näkyy aika kattavasti mun naaman viiksivarustus. Tämä kuva on meidän hotellireissulta.  Me tosiaan on nukuttu aika lahjakkaasti sen reissun jälkeen, niin laitanpa minusta vielä toisenkin kuvan, että varmasti muistatte, mikä mun lempparinukkuma-asento on.

WP_20141026_089[1]

Mun viikset!

WP_20141103_033[1]

Nelivetotassutervehdys <3!

 Lepäilkää ja leikkikää, molemmat virkistää!
– Miiru –