Kevyehkö, nuori, hieman parsamainen maku; tuoksu hento ja taipuisa; hmmm… menköön nyt alkupalana.
Me matkustetaan nyt aika usein kaupungin ja maaseudun väliä, 300 km suuntaansa. Emännällä on semmoinen elämäntilanne, että näin se nyt on ja tämä on hyvä näin.
Me tietenkin mennään piiloon, kun pitäisi lähetä autoon, me in-ho-taan koppaa ja kaikkia suljettuja tiloja. Emäntä kyllä löytää meidät, mutta meneepä lähtemiseen kuitenkin ylimääräinen puolituntinen, kun se kaivaa meitä sohvan alta esiin. [Huom. Minä Miiru, tiedän _aina_, jos emännällä on kuljetusaikeita, ikinä en ole helppoon mennyt! Tehköön töitä, olen sen arvoinen. ]. Autossa ei enää huudeta niin paljon kuin alussa, mutta emäntä kyllä edelleen huokaa, että on jo kuullut nämä kappaleet, josko voisi vaihtaa uuteen. Emäntä on joutunut miettimään sitä autotsydeemiä uudestaan, koska ne kopat on ihan kidutusta meille pitkillä matkoilla. Siitä joskus myöhemmin.
Itse asiassa me pidetään maalla olemisesta. Täällä on talon kisssana kymppivuotias Tirre-rouva, jonka kanssa syödään kaikista ruokakupeista sopuisasti, mutta muuten meistä jokainen ottaa omaa tilaa. Pipsu on ärhäkin Tirren suhteen, läimii pepulle :-/, mutta Tirre on niin kiltti, että se vaan katsoo ihmetellen ja väistää kauemmas. Mites se juttu di:stä ja rautatiekiskon taivuttamisesta menikään…? Sillä asenteen viisaudella elellään.
Toinen meille huippujuttu on, että emäntä antaa olla pihalla ulkona vapaana. Me ollaan oikeesti kilttejä, tullaan [aika] hyvin kutsusta eikä lähdetä kovin kauas. Seikkaillaan kyllä, täällä on ihana kivikko ja lato ja varastoja ja vaikka mitä – me ollaan tutkittu. Kaupungissa me ei ikinä olla missään ulkona ilman valjaita ja parvekkeen haatkin on teipattu kiinni, ettei avata niitä [niinkuin tehtiin viime keväänä ja käytiin vähän retkeilemässä, itte!]. Me ollaan joskus täällä hoidossakin, kun emännällä on menoa. Tähänkin pitää kommentoida myöhemin, semmoiset pitkät menot on nääs paheksuttavia, vaikka meillä onkin oikeesti tosi ihania hoitopaikkoja.
Nyt nukuttaa, kun meillä oli niin toimelias päivä, katsottiin emännän perään puutarhatöissä. Hyvää yötä teillekin, nukkukaa makeasti!
Pipsu ja Miiru
Myyyräää, missä oot? Myyräää! Älä mee, tuu tänne…
Tänään oli paljon työnjohdollista ja tarkkailutyötä. Me ei tiedetä, paljonko meidän tessin mukaan pitäis saada vastuullisen työn lisää. Ainakin 10 namiraksua.
Kissat kertovat 
Oi mitä työnjohtajia. Tuo myyrän huutelu kuva sai meidänt tirskumaan.
Meillä autoilu kopassa hiljeni kun koppien päälle heitettiin viltti, ettei joka suunnasta näy ja vedä. Sittemminhän tein koppien päälle suojakankaat, mutta aloitettiin viltillä – tepsi. Toinen hyvä vaihtoehto, erityisesti KissaKaramellille on turvavyövaljaat : http://www.zooplus.fi/shop/kissat/luukut/valjaat/142824
KissaKaramelli viihtyy valjaissa ja kehrää kun saa olla penkillä (ja nippa nappa ylettyy jalkatilaan, lattialle) NeitiCassista hieman pelottaa valjaissa, mutta jos penkillä on viltti tai pyyhe johon kaivautua, nukkuu hänkin rauhassa autossa.
Kiitos linkistä, just tuommoista turvavyöratkaisua olin miettinyt, mutta en meidän paikallisesta eläinkaupasta oo löytänyt. Tässä koppa-asiassa on Miirun kohdalla semmoinen tausta, että kun se erotettiin pentueesta, se vietiin ikkunattomaan huoneeseen olemaan pitkiä aikoja yksin, joten edelleen kaikki mikä on suljettua ja pimeää, saa Miirun tolaltaan. Kopan pitäisi olla mahdollisimman valoisa ja iso :-). Pipsu puolestaan kyllä yksinään tyyntyisi matkustamaan ihan hyvin, mutta kun veli vieressä aloittaa serenadinsa, duetto on taattu. Eläinlääkäriin on multa 5 km, niin se on ehkä matkan pituus, joka suuremmitta draamoitta helpoimmin menee.
Pepsi: Ainakin 10 namiraksua (tai tikku mulle). Se on vähimmäismäärä!
Aivan! Ja minähän tiedän, missä meidän Dreamies-pussi on… täältä tullaaaaan!
– Miiru –
Automatkailu on niin jännää. Sulon mielipidettä en kyllä oikein vielä tiedä kun takana on vain yksi kerta ja silloin se oli Sulon ensimmäinen kerta yksin ilman sisaruksiaan ja äitiään.
🙂 onneksi se automatkan lopputulos palkitsee!
Toimisikohan sitten Miirulla sellainen kangashäkki matkustamona? Se on avara ja aika suurikin. Meillä oli yhteen aikaan sellainen matkustuskäytössä. Tai häkki on vieläkin, mutta nykyään matkustavat kopassa. Tietty jos matkustaja on kova raapimaan, niin kevythäkkiin saa uutterasti työskentelemällä reiän… Avarampi ja valoisampi vielä on tietysti ihan oikea häkki, metallinen, mutta siitä saa tassut ulos, joka voi olla vähän vaarallista. ~Henna
Kyllä nyt hyvänen aika 10 raksua ainakin! Enemmänkin oikeastaan, kun pitää huomioida, että tuo matkustus on raskasta ja kurjaa. Raskaan työn lisä pitää olla kans! Nyt tupo-neuvottelut käyntiin! ~Friede ja Figo
Oooo, todellakin, unohdettiin tuo toinen lisä! Nythän keväällä on monet tessit olleet katkolla, niin meidän pitää kyllä nostaa pöytään paitsi peruspalkka niin nuo lisät.
– Pipsu ja Miiru –
Ja mulle johtajabonus!
– Miiru –
Kiitos hyvistä vinkeistä! Sitä kangashäkkiä tutkittiin eläinkaupan myyjättären kanssa ja kun ikkunaverkko osoittautui siinä mallissa nailoniksi (? ts. muovisen oloiseksi) totesin, että se on hetken heilaus johtajan kynsille – Miiru pystyy avaamaan ne heppoisempien koppien metalliovet (lukitaan kääntyvillä muovisalvoilla)tuosta noin käpälällä, piti laittaa rautalangalla kiinni :-). Se saa niin kovan hepulin pimeydestä ja suljetusta tilasta.tSitä metallista isoa häkkiä viime viikolla kävin kääntelemässä kaupassa, se ois niiiden turvavöiden rinnalla nyt paras versio. – Autonvaihto farkkuun, jonne perään saisi rakentaa kissaosaston ikkunatasoineen ja metalliverkkoseinineen, olisi tietysti näppärin, mutta 😀 taloudellisesti nyt vain unelman tasolla.
Pirjo
Tavallisiin valjaisiin voi kiinnittää tällaisen palan, jota mm. Musti ja Mirri myy ja sitten tuon kappaleen avulla saa turvavyönpidikkeeseen kissan kiinni. Sopii useimpiin automalleihin, mutta muistaakseni ei Fordeihin. 🙂 http://www.mustijamirri.fi/tuote/rukka-form-polar-seatbelt-30-mm-50%E2%80%9380-cm/030070/
Kiitos paljon! Tuokin voisi toimia, koska nyt kissoilla on käytössä juuri nuo Form-valjaat, johon tuo palanen sopii. – Ihanaa kun autatte, tämähän näyttää jo valoisammalta! Kokeillaan!
Ihanaa että kutsusta tullaan takaisin. Niin meilläkin. Useimmiten. Tai ainakin sitten vähän ajan päästä viimeistään!
Krhm… Ajattelinkin kirjoittaa joskus myöhemmin ”Kissojen selektiivisestä kuulosta”… Ei se sisälle tulo nääs aina niin ketterää ole.
– Emäntä –