Ystäväkirjan sivuilta

Herra Harmaa ja neiti Ilona  esittelivät eläinten ystäväkirjan ja vastauksia kysymyksiin onkin saatu jo useilta kissoilta. Mekin liitymme joukkoon!

P1130117

Nimi: Pipsu Pippuri

Ikä: Kreivittäriltähän ei tiedustella tämmöistä. Katsokaa Miirun kohdalta.

Kansalaisuus: Kotikissa; ei ihan nääs uskalleta varmaksi sanoa,  mitä siellä geeniperimässä on,  menisikö kuitenkaan puhtaaksi maatiaiskissaksi.

Isä, äiti, sisarukset: Isästä ei ole mitään hajua, todennäköisesti hurrrrrrrmuri >^.^<.  Äiti sinnikäs selviytyjä Misu, joka nykyisin viettää rakastettuna lemmikkinä, leikattuna ja hoidettuna rentoja kissanpäiviä. Veljet Miiru ja edesmennyt Nöpö.

Karvan väri: Harmaa-mustaraitainen; tassut, kaulan- ja mahanalus valkoiset,  oranssit pläikät mahan puolella  _molempien_  takajalkojen lähellä – ei siis vain toisella puolella, niinkuin Abc-kiriassamme väitimme :-o.  Mulla on ihan huithapeli emäntä, kun se ei ennen tuotakaan tiennyt!

Mistä pidän: Pinkistä pallosta! Ulkoilusta! Laatikoista! Laukuista! Sanoinko jo ulkoilusta!

Mistä en pidä: Maksasta, mistään maksasta koskaan ikinä, yöööööök. Possunsydämestä, hampaiden harjauksesta, kameralle poseeraamisesta, vieraista (paitsi joskus), autoilusta, aktivointilelujen ideasta. MIKSI pitäisi syödä hankalasti, jos voi syödä helposti?

Lempiruoka: Lämmin kananmunankeltuainen. Broileri, paitsi EI se maksa (yöffffhhh). Namit.

Lempiväri: Pinkki. Mun valjaatkin on pinkit. Ja pallo ❤

Harrastukset: Opastus ja neuvonta (emännän); tipu-tv.

Lempikouluaine: Kissakouluaineista sanoisin pomotus, väijyntä ja nappaus. Tänäänkin oli myyrä ihan siinä kynnen ulottuvissa, mutta…

Isona minusta tulee: Entistä kauniimpi.

Parhaat kaverit: Miiru. Emäntä. Ei voi sanoo ”kaveri” Tirrestä, kun se on meidän idoli. Se on niin Kissa.

Mottosi: Älä tee vaikeasti, jos voit tehdä helposti.

P1130170

Nimi: Musta Miiru

Ikä: Meidän kummankin päätetty synttäripäivä on 7.5. 2012 eli ollaan tommoset 2 v ja 4 kk tällä hetkellä.

Kansalaisuus: Emäntä tuijottelee mun kauniisiin silmiin ja kutsuu mua Egyptin faaraoiden kissojen perilliseksi suoraan alenevassa polvessa, mutta sanakirjan tarkoittamassa merkityksessä eiköhän se kotikissa riitä. Perustelu sama kuin Pipsulla eli ihan ei tiedä, mitä rotusekoituksia on aikojen kuluessa niillä  meidän niityillä liikuskellut, niin ei uskalleta sanoa maatiainen.

Isä, äiti, sisarukset: Isä rento retkeilijä, josta ei mitään tietoa; mami on Misu ja isoääninen sisko on Pipsu. Nöpö-veli on jo kuollut.

Karvan väri: Emäntä oppi aikanaan saksan tunnilla  sananlaskun ”Im dunkeln sind alle katzen grau”, josta taitettiin kovasti peistä, mitä sillä oikeastaan ajettiin takaa, mutta minä olen kyllä öin ja päivin häikäisevän musta. No juu, pientä kauneusvalkoista, mutta siis niin kiiltävän musta, että minusta voisi peilata itsensä.

Mistä pidän: Vapaudesta! Rapsutuksesta ja silittelystä! Selällään nukkumisesta! Kaikista leluista! Raksupalloista! Uuden tutkimisesta!

Mistä en pidä: Kantokopasta, valjaista, pakosta, autoilusta, vieraista, vitamiinipilleristä, semmoisesta  ruuasta, joka on soossia, muussia, sörssiä, pateeta, muhennosta tai muuta sekaista.

Lempiruoka:Possunsydän, maksa, broileri, kananmunankeltuainen. Namit.

Lempiväri: Musta ja valkoinen.

Harrastukset: Nuuhkuttelu, leikki, kaikki aktivointilelut, hiirujen riepottelu, kaikenlainen tassutyöskentely (komeroiden ovien, kassien, laatikoiden, namipurkkien avaaminen).

Lempikouluaine: Urheilu – oon kova juoksemaan ja hyppäämään.

Isona minusta tulee: Jos ois kissainsinöörejä, ni semmonen. Noin muuten keskityn olemaan paras minä.

Parhaat kaverit: Pipsu, vaik se ei tajuukkaan näitä aktivointileluja. Emäntä on kans söpis. Tirree fanitan!

Mottosi: Oooh, tuolla on jotakin uutta!

17 kommenttia artikkeliin ”Ystäväkirjan sivuilta

      • Hahaa, ei ole turhaan koko nimeni Pipsu Pippuri! Ei on ei ja sillä mennään ^.^!

        Kaikkea kavaluutta minulle on koetettu: sydän on silputtu pieneksi broilerin joukkoon, laitettu murunen aloe vera -kanan joukkoon, annettu mahdollisimman tuoretta ja huoneenlämpöistä. En syö. Annan mieluusti maailman muiden kissojen nauttia possunsydämet. MUTTA: broilerinsydän onkin jo ihan eri luku, nammmm!
        – Pipsu –

        Mä syön!
        – Miiru –

    • Kiitos paljon! Te ootte kyl jylhän komeita, me on katottu teidän kuvia, teil on kaikilla hienot ilvestupsukorvatkin! Mut on kyl hyvä, kun henkilökunnalla on siellä ja täällä tekemistä, kun ne silittelee ja rapsuttelee meitä ja meijän turkkeja.
      – Pipsu ja Miiru –

  1. Ootte muuten hyvännäkösii missejä. ja kukapa pakosta tykkäisi! Liikaa pakkoja kun eletään ihmisten kans. Mut miten elää ilmankaan?

    • Kiitos, kiitos! Nyt kyl kehrätään pieni onnellisuuskehräys täs välis, kun täs ja nois muissaki on meille nii nättei sanoja. – Tää ”pakko” on kyl tylsä, niinku et pitää olla autossa tai kantokopassa. Mut on kyl huomattu, et monis asioissa emännällä on vähän pehmo sydän, on opittu ohjailemaan emännän ratkaisuja… (Nameja!!!)
      – Pipsu ja Miiru –

  2. Oli kyllä ihastuttavan hauska ystävänkirja, paljon parempi kuin ihmisten! Voisi itsekin kirjoitella tuollaisen, kunhan minä… siis kissat ehtisivät vastaamaan 😀

    • Totta, kissoilla on siksikin paljon kiireitä, kun henkilökuntaa pitää ohjeistaa ja neuvoa ^.^. Meillä emäntä on välillä semmoinen huithapeli, ettei muista oikeaan aikaan ruokkia ja silittää meitä – joudutaan antamaan noottia ja opastamaan.

      Me tullaan lukemaan teidän ystistä, kun kerkeette tassutella vastauksia <3.

      – Pipsu ja Miiru –

Jätä kommentti Mayo Peruuta vastaus